sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kotijäätelöä ja pihlajan lehtisilmuja

Pihapihlajaamme (Sorbus aucuparia) puhkeavat jälleen aivan lähipäivinä vaaleanvihertävät, hopeanharmaat lehtisilmut! Niiden mantelinen maku on hurmaava, aavistuksen karvasmanteliin vivahtava. Ystäväni kutsuu näitä Suomen Amaretto di Saronnoksi. Kerääminen onnistuu vain muutaman vuorokauden ajan. Kun silmut avautuvat lehdiksi, on "amarettokausi" jo ohi.

Pihlajan lehtisilmut ovat hyviä heti tuoreeltaan. Niitä ei kannata kuivata tai pakastaa, koska silloin maku häviää. Muista, että poimimiseen tulee olla maanomistajan lupa.

Pihlajan lehtisilmuilla herkuttelu rajoittuu pieneen maisteluun. Lehtisilmuilla voi yllättää henkilön, joka ei ole koskaan tätä Pohjolan erikoisuutta maistanut.

Kokeilin etsiä lehtisilmuille sopivaa makuparia. Huomasin, että vaniljajäätelöön niiden maku istui loistavasti. Ja kokeilin myös kotoisen tuorejuuston kanssa.

Pihlajan lehtisilmut on kuitenkin parasta ajatella luonnon tarjoamina pieninä karkkeina, jotka antavat yllättävän makuelämyksen ihan sellaisinaan tai jälkiruoan yksittäisenä kruununa.
Pyhä pihlajapuu tarjoaa kauneutta niin lehteen puhjetessaan, kukkiessaan kuin kantaessaan marjoja. (Oheinen kuva viime keväältä.)

Kotijäätelöä ilman konettakin
Pakastimesta löytyy vielä useimmilta puutarha- tai metsämarjoja. Myös kaupan pakastealtaasta marjoja voi poimia.Otetaan marjat nyt esille ja pyöräytetään ne osaksi kotijäätelöä.

Jäätelön valmistaminen kotona on helppoa myös ilman jäätelökonetta. Avuksi on saatu glukoosisiirappi. Se mahdollistaa samettisen pehmeän kotijäätelön tai sorbetin tekemisen.

Glukoosisiirappi estää suurten jääkiteiden muodostumista jäädytetyissä jälkiruoissa. Saadaan oikeanlainen, hileetön suutuntuma ja pehmeä, suussa sulava rakenne. Suomen markkinoille glukoosiirapin toi muutama vuosi sitten Dansukker.
Makeisia valmistettaessa glukoosisiirappi säätelee tavallisen sokerin kiteytymistä niin, että voidaan tehdä rakenteeltaan hyvää toffeeta tai fudgea.
Mutta on siis kevät, ja tekee mieli jäätelöä!

Kotijäätelöstä ainakin tietää tasan tarkkaan, mitä se sisältää. Itse valmistin jäätelöä niin, että marjoiksi tuli puolet mustikkaa ja puolet mansikkaa.
Yllä näkyvässä kuvassa olen ripotellut pihlajan lehtisilmuja kaupan vaniljajäätelön ja kotijuuston seuraan. Alemmassa kuvassa mansikka-mustikkakotijäätelöni kanssa mantelirouhetta, punaherukkaterttuja ja minttua.

 Marjajäätelö
(4 annosta)

4 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
¾ tl vaniljaa myllystä (tai vaniljasokeria)
2 dl marjoja, esim. mansikoita/vadelmia ja mustikoita
1 ½ dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl glukoosisiirappia

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita mausteeksi vaniljaa tai vaniljasokeria.
Jos käytät pakastettuja marjoja, anna niiden sulaa kohmeisiksi ja survo tai soseuta ne.
Kuumenna maito, kerma ja glukoosisiirappi paksupohjaisessa kattilassa kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen.

Kaada sokeri-keltuaisvaahto kattilaan kuumaan seokseen koko ajan vatkaten ja anna seoksen saostua. Siirrä kattila sivuun jäähtymään. Lisää joukkoon marjasurvos tai -sose sekoittaen.
Siirrä seos ohutreunaiseen, mieluiten pyöreäpohjaiseen (teräs)kulhoon, jäähdytä esim. kylmävesialtaassa. Siirrä kelmulla peitettynä pakastimeen.

Ota jäätelöseos puolen tunnin välein pakastimesta kolme kertaa ja vatkaa seosta kierrevispilällä joka kerta.

Anna jäätelön pakastua useita tunteja ennen tarjoamista.

Marjajäätelön lisäke-ehdotuksia:
-          pihlajan lehtisilmut
-          keto-orvokin kukat
-         syötävät ruusun terälehdet
-          mintunlehdet
-          marjat
-          kuusenkerkkäsiirappi
-          raparperihilloke
Tai valmista marjakastike niistä pakastimesi marjoista, joita on jäänyt käyttämättä kaikkein eniten. Kiehauta 1/2 litraa marjoja, puoli desilitraa sokeria ja puoli desilitraa vettä. Soseuta. Voit halutessasi pusertaa soseen siivilän läpi, jos haluat kastikkeesta aivan sileää. Marjakastike on hyvää niin jäätelön kuin jäädykkeenkin kastikkeena.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

2 kommenttia:

  1. Sorbuksesta saadaan amarettoa :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä, niin ihmeellinen on luonto. ��

    VastaaPoista