Helteinen kesä kasvatti runsaan kesäkurpitsasadon. Laitoin
keväällä talon eteläpäätyyn istutuslaatikkoon kesäkurpitsantaimen, ja satoa
vaan riittää ja riittää. Aivan samaan tapaan olen toisen laatikon nurkasta voinut
poimia avomaan kurkkuja lähes päivittäin jo viikkojen ajan. Myös
ammattiviljelijöiltä on kesäkurpitsasatoa valmistunut niin rivakasti, että
perustettiin jopa valtakunnalliset kesäkurpitsatalkoot vauhdittamaan suomalaisten kesäkurpitsoilla
herkuttelua.
Monenlaiseen kesäkurpitsa taipuu. Muistin muutaman vuoden takaa
kesäkurpitsaranskalaiset. Järjestimme Hyvä terveys -lehdessä lukijoille
kasvisruokakilpailun syksyn sadon ollessa parhaimmillaan. Kunniamaininta
päätettiin antaa ohjeelle Kesäkurpitsaranskalaiset. Ohjeen lähettänyt turkulainen Amy Ylisaari kertoi, että
kesäkurpitsaranskalaisia oli tarjottu gastropubissa Lontoon Chiswickissä. Ne
olivat maistuneet niin herkullisilta, että samaa oli kokeiltava kotona.
Alla kuvassa viimeiset helteen kasvattamat kesäkurpitsat kasvimaaltani. Vähän ovat kotikutoisen näköisiä jo tässä vaiheessa muhkuroineen, mutta maku ja rakenne ovat hyvät.
Friteerasin pari kesäkurpitsaa "ranskalaisiksi" lukijan ohje
takaraivossani. Pidin siitä, että kesäkurpitsatikut kastettiin ensin maitoon ja
sitten kikhernejauhoon. Minulla ei tällä kertaa ollut kotona kikhernejauhoa,
joten käytin gluteenitonta kaurajauhoa, jota sattui kaapista löytymään.
Kikhernejauhoa kannattaa kokeilla, jos sitä kohdalle osuu. Se on
proteiinipitoista, luontaisesti gluteenitonta, keltaista jauhoa. Se sopii myös kasvispihveihin,
hummukseen, lettutaikinoihin ja kastikkeisiin.
Kokeiluni tuloksena huomasin, että kesäkurpitsaranskalaisiin
kannattaa valita kiinteitä, pieniä kesäkurpitsoita, koska kaikkein parhailta
maistuivat ne palaset, joissa oli kuorta mukana. Jos kuitenkin on käytettävissä
vain isohkoja kesäkurpitsoita, poista sisukset ja käytä vain kiinteät seinämät
kuorineen. Kilpailuun lähetetyssä ohjeessa oli mausteena kuivattua oreganoa.
Omaan kokeiluuni valitsin kuivattua timjamia.
Kesäkurpitsaranskalaisia voi kypsentää myös uunissa. Moni
näyttää käyttävän uunikypsennyksessä pintaan parmesaanijuustoa. Friteeraus eli
uppopaistaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa eikä aikaa vievää. Öljyn lämpötilan
mittaamiseen on hyvä olla mittari ja ranskalaisten nostamiseen padasta
reikäkauha. Oletan, että englantilaispubissa kesäkurpitsaranskalaisten kanssa
nautittiin olutta. Kilautin kaverille, ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkalle, joka tuntee oluet, ja hän suositteli juomaksi kepeää vehnäolutta tai esim. kesäistä Suomenlinnan Panimon Ulrika-saisonia.
Kesäkurpitsaranskalaiset
(naposteltavaa neljälle)
2 kiinteää kesäkurpitsaa (yht. noin 500 g)(naposteltavaa neljälle)
noin 2 dl kaurajuomaa (tai maitoa)
2–3 dl kikhernejauhoa tai gluteenitonta kaurajauhoa (esim. Provena)
1 tl kuivattua timjamia
4 - 5 dl rypsiöljyä
suolaa myllystä
Valitse kauttaaltaan
kiinteitä, pienehköjä kesäkurpitsoita. Leikkaa kesäkurpitsat ranskalaisten
perunoiden tapaan pitkulaisiksi paloiksi. 2–3 dl kikhernejauhoa tai gluteenitonta kaurajauhoa (esim. Provena)
1 tl kuivattua timjamia
4 - 5 dl rypsiöljyä
suolaa myllystä
Mittaa maito
toiselle ja jauhot toiselle syvälle lautaselle. Huom. jauhojen ja nesteen määrät on säädettävä tilanteen mukaan. Kasta kasvispalaset ensin kaurajuomaan tai maitoon, pyörittele
jauhoissa ja siirrä vaikka leikkuulaudalle odottamaan friteerausta. Käytä apuna
esim. ohutpiikkistä, pientä leikkelehaarukkaa.
Kuumenna öljy
padassa 180 asteeseen. Tarkista lämpötila mittarin avulla. Uppopaista
kurpitsatikut kullanruskeiksi ja nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle.
Talouspaperin alla on hyvä olla leivinpaperiarkki ja talouspaperia niin paljon,
että ranskikset mahtuvat sille vieri viereen.
Ripauta
friteerattujen kurpitsapalojen päälle suolaa tai jauha sitä myllystä.
Tarjoa aiolin tai valkosipulilla maustetun majoneesin kanssa. Juomaksi sopii olut.
Ohje, teksti ja
kuvat: Pirjo ToikkanenTarjoa aiolin tai valkosipulilla maustetun majoneesin kanssa. Juomaksi sopii olut.
P.S. Jos on saatavilla keltaisia kesäkurpitsoita, niistä saat ulkonäöllisesti todella kauniit "ranet".
Kiva, kun jaoit ohjeeni!
VastaaPoistaKiitokset, ohje jäi mieleeni niin hyvin, että muistin sen vielä näin neljän vuoden kuluttuakin!
VastaaPoistaAioliin dipattuina todellista herkkua!
VastaaPoista