lauantai 26. syyskuuta 2020

Ahvenanmaan pannukakkua ja Skördefest-elämyksiä

Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlasta, Skördefestistä, olin kuullut lukuisat kerrat ylistäviä kuvailuja. Onhan moni siellä ehtinyt käydä, koska tapahtuma on järjestetty jo parikymmentä kertaa aina syksyisin. Nyt pääsin onnekseni paikan päälle itsekin Viking Linen ja Visit Ålandin kutsumana. 

Täytyy vilpittömästi todeta, että kaikki oli elämystä alusta loppuun! Sadonkorjuun juhlaan pääsee taas vuoden kuluttua, mutta Ahvenanmaa on sellainen ruoka-aitta, että sinne kannattaa kyllä suunnata ihan milloin vain, vaikka jo joulumarkkinoille.

Palasin tänä aamuna matkatunnelmiin, kun paistoin Ahvenanmaan ehkä tutuimman herkun eli Oolannin pannukakun. Sen voi tehdä joko mannapuuroon tai riisipuuroon. Perinteisesti pannukakun kanssa tarjotaan luumukiisseliä ja paksua kermavaahtoa, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”snömos”.

Ahvenanmaan pannukakku

(8 annosta)

6 dl kypsää mannapuuroa (tai riisipuuroa)

2 dl maitoa

¾ dl sokeria

½ rkl suolaa

½ - 1 tl kardemummaa

1 kananmuna

Vuoan voiteluun ja pinnalle: voita

Keitä manna- tai riisipuuro. Notkista puuroa maidolla. Sekoita joukkoon sokeria, suolaa ja kardemummaa. Vatkaa mukaan kananmuna.

Voitele uunivuoka voilla. (Itse käytin pinnoitettua vuokaa, jonka sisämitat ovat 23 x 34 cm.)  Kaada pannukakkutaikina vuokaan. Käytä kaavinta.

Sulata nokare voita ja valele voisula taikinan pintaan. Paista pannukakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuutin ajan.

Tarjoa lisäksi liotettuja luumuja liemineen sekä kermavaahtoa.

Luumulisäke ja kermavaahto

250 g kuivattuja luumuja

3 dl vettä

1 kanelitanko

2 rkl sokeria

2 dl kuohukermaa

Liota luumuja vedessä muutaman tunnin ajan tai yli yön. Siivilöi luumut ja ota liotusliemi talteen.

Lisää liotusliemeen kanelitanko ja sokeri. Keitä 10–15 minuuttia. Lisää luumut liemeen ja jäähdytä.

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Tarjoa luumut liemineen sekä kermavaahto pannukakun lisänä. P.S. Oma havaintoni on, että Ahvenanmaan pannukakkuhan on lusikalla syötävää, melko paksuna kerroksena uunissa paistettua puuroa. Siksikin sen kanssa tarjotaan luumukiisseliä.

Ohjeet Michael Björklundin kirjasta Micken makeat. Luumuohjeen puolitin.

Ahvenanmaan oma kokkien kokki on Michael Björklund. Hänen ruokakeitaansa Smakby sijaitsee aivan Kastelholman linnan kupeessa. Makukylässä voi ruokailla, juoda kahvit ja tehdä ostoksia. Krouvi, herkkukauppa ja tislaamo löytyvät kaikki samasta paikasta. Micke kertoi uudesta hotellihankkeestaan ja tarjosi meille erikoisuutena merimetsoa sekä riisipuuroon valmistettua Ahvenanmaan pannukakkua luumujen ja kermapilven kera. Tämä pannukakku syödään lusikalla, aivan kuten puuro. 

Omenoistaan Ahvenanmaa tunnetaan

Ahvenanmaa on Suomen omena-aitta. Se tuottaa 70 prosenttia ammattimaisesti viljellyistä omenistamme. Omenatarhat  näkyvät ja tuoksuvat sadonkorjuun aikaan, ja miten lumoavia ne ovatkaan keväällä kukinta-aikaan. ”Ahvenanmaa vihannoi” -tapahtuma järjestetään vuosittain toukokuussa. Silloin ihaillaan kukkivia omenapuita ja nautitaan tuoretta parsaa. Myös parsan viljelyssä Ahvenanmaa nimittäin on Suomen ykkönen.

Omenoiden tuorepuristukseen saimme tuntumaa Saftstuganin mehustamossa. Sinne voi kuka vaan tulla puristamaan omenansa mehuksi. Isäntä esitteli meille tekniikan, jossa omenat hienonnetaan ja murskataan pressulle, asetetaan sitten puristimeen, joka alkaa juoksuttaa taivaallisen hyvää mehua. Tuskinpa olen koskaan parempaa omenamehua saanut! 


Ahvenanmaalla viljellään 30 eri omenalajiketta. Muutamien eri lajikkeiden makuja pääsimme vertailemaan Öfvergårdin omenatilalla. Kuvan maistelumehut vasemmalta oikealle ovat Discovery-, Santana- ja Rubinola-omenista. Hapokkuudeltaan, makeudeltaan ja aromiltaan jokainen näyttää ja maistuu erilaiselta. Itse miellyin ehkä eniten Discovery-lajikkeesta puristettuun mehuun. 

Skördefestin kävijämäärä tänä vuonna 13 700

Sadonkorjuujuhlien aikaan tullaan koolle niin omalta saarelta kuin myös saaristosta ja lisäksi Suomen mantereelta ja lähimaista. Tänä vuonna poikkeusolojen takia ruotsalaisia ei nähty, mutta virolaisia kyllä.

Sadonkorjuujuhla järjestetään aina syyskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Silloin tuhannet ihmiset voivat kiertää tilalta toiselle, maistella paikallisia tuotteita, nähdä kotieläimiä kanoista lampaisiin ja rotukarjaan, ostella ja nauttia ruokia ja juomia. Lapsille on varattu paljon kiinnostavaa nähtävää ja tekemistä.

Omenoiden lisäksi Ahvenanmaa tuottaa merkittävän osan Suomen sipuleista ja porkkanoista, myös perunaa ja jonkin verran kiinankaalia ja kurkkuja.

Oma ryhmämme kiersi eri kohteisiin bussilla. Mukanamme ja oppainamme olivat Viking Linen viestinnästä Christa Grönlund ja Johanna Boijer-Svahnström sekä Visit Ålandin markkinoinnista Sanna Könönen-Wahlstedt ja opas Riitta-Lea Väre.

Ensimmäinen kohteemme Viking Linen Gabriellalta lähdettyämme oli Maarianhaminan Merikortteli eli Sjökvarteret. Pub Niska tarjosi alla näkyvän kuvan peltileipäsiä. Katsastimme kultasepänliike Guldvivan sekä taidekäsityöliike Saltin. Rannan piskuinen, viehättävä kappeli oli ehdottomasti näkemisen arvoinen sekin.






Omenamehun lisäksi myyntikojuissa näkyi myös tyrni- ja seljankukkamehuja. Tyrni on Ahvenanmaalla erityisen hyvää, ja sitä saa myös mm. soseena. Kuivattu tyrnirouhe on kevyttä kotiin kannettavaa ja riittoisaa.

Vieraanvaraiset maatilat, monipuolinen tarjonta

Kuvan tyrnituotteet ovat Bolstaholmin tilalta, jonka pihalla oli useita myyntikojuja. Bolstaholm on suurimpia lihantuottaja Ahvenanmaalla. Charolais-karjan liha maistuu aromaattiselta ja pehmeältä. Aktiviteetteja ja tarjontaa tilalle oli järjestetty monipuolisesti, myös lapsille.

Turvaväleistä tapahtumassa huolehdittiin havainnollistamalla 1,5 metrin turvaetäisyyttä hauskasti heinähangon mitalla.

Bolstaholmin Henrik ja Ann Sundbergin tilan päärakennus on alla näkyvässä kuvassa. Isäntä kertoi, että sadonkorjuun tapahtuman aikaan vieraita käy pihapiirin tuntumassa "tusen i timme", jopa tuhat tunnissa.


Uutena kohteena Skördefestissä oli tänä vuonna Mickels Gård. Tilan vanha talo oli vuosikymmenet tyhjänä, kunnes rakennus päätettiin pelastaa kotimuseoksi. Seinistä revittiin lukuisia tapettikerroksia, ja näin saatiin esiin suoraan seiniin paikallisen taiteilijan maalaamia töitä. Hieno kohde tutustua.

Mickels Gårdin karjatila sijaistee Gottbyssä, ja siellä voi nähdä lampaita, poneja, kanoja, kilejä, sikoja ja lehmiä. Myyntikojujen tuotteista itseäni kiinnostivat erityisesti vuohenjuustot, joista alla näkyvässä kuvassa kotiin tuliaisiksi hankkimaani valkohomejuustoa. Sen kavereiksi ostin ohutta näkkileipää, hunajaa ja tyrnihilloa.

Näihin poimintoihin on aika lopettaa, koska parasta on jokaisen käydä itse paikan päällä aistimassa, miltä Ahvenanmaa tuntuu, maistuu ja näyttää. Lähiruoka on Ahvenanmaan valtti, kausiruoka niin ikään. Käsityötaide, historia, arkkitehtuuri, laivat, veneet ja muu mereen ja saaristolaiskulttuuriin liittyvä ovat jokainen oma lukunsa.

Kiitos Ahvenanmaa, olit hyvä, aion palata uudelleen!

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen






sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Mangoldikääryleet à la Rouva Kasvis

Sadonkorjuun tunnelmissa kävin leikkaamassa talteen mangoldin lehdet. Ne kasvoivat istutuslaatikossa terhakkaasti koko kesän. Jonkin verran käytin lehtiä jo aiemmin, mutta nyt korjasin koko tämän yhden taimen sadon, ja se olikin melkoinen nippu.

Mangoldin lehdet tuntuivat jänteviltä ja rapean raikkailta. Jonain aiempana kesänä kasvatin sekä kelta- että punaruotista mangoldia, ja käytin niitä vokkiruokiin. Nyt halusin kääriä valkoruotisten mangoldin lehtien sisään täytettä ja askarella ns. dolmia. Siis samaan tapaan kuin tehdään kaalikääryleitä, mutta erilaisella täytteellä.

Lehtimangoldia on kasvatettu Suomessa jo satoja vuosia sitten. Jostain syystä suosio lakastui. Tilalle tuli pinaatti, jonka käyttöalue on sama kuin mangoldin. Mangoldi on punajuuren lähisukulainen, ja ilmeisesti sukunsa vanhin viljelykasvi. Se tunnettiin jo antiikin aikoihin. Kaikki maanpäälliset osat ovat syötäviä: mehevät, usein värikkäät ruodit ja tietenkin lehdet. Miedossa maussa tunnistaa punajuuren multamaista aromia.

On monia lehtivihanneksia, joita voi käyttää pinaatin tavoin. Ennen pinaatin yleistymistä Suomessa viljeltiin esimerkiksi suolaheinää, tarhamaltsaa ja hyvänheikinsavikkaa. Ominaismaut vaihtelevat. Pinaatin maku on enemmän pähkinäinen, tosin usein myös kitkerämpi kuin edellä mainittujen vanhojen lehtivihannesten.

Samoin kuin pinaatin niin myös lehtimangoldin lehdet ovat nuorena syömäkelpoisia salaateissa sellaisenaan. Isoiksi kasvaneet lehdet kannattaa kypsentää. Sekä pinaatti että mangoldi keräävät helposti nitraattia, joten niitä ei kannata käyttää säännöllisesti päivittäin, eikä kerralla suuria määriä. Syksyisin mangoldia voi löytää kaupoista tai toreilta kotimaisena, keväällä tuontituotteena.

Kääryleisiin tarvitsin vain lehdet. Pitkät lehtiruodit voi nauttia parsan tapaan kastikkeen kanssa tai gratinoida. Ne voi myös paloitella, keittää hetken aikaa ja pakastaa. Varsiosat sopivat keittoihin, pata- ja vuokaruokiin.

Mangoldikääryleet à la Rouva Kasvis

(30 – 40 kpl pienehköistä lehdistä)

nippu mangoldinlehtiä

Täyte

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

tilkka öljyä ja nokare voita

400 g kananpojan jauhelihaa

musta- tai valkopippuria myllystä

½ tl suolaa

75 – 80 g sulatejuustoa (Koskenlaskija)

2 dl bulguria (esikypsennettynä + 2 dl vettä, ½ rkl öljyä, ½ tl suolaa)

½ - ¾ dl rouhittuja cashewpähkinöitä tai pinjansiemeniä

4 - 5 tippaa tabascoa

3 rkl sitruunanmehua

noin 3 rkl hienonnettua timjamia

pippuria ja suolaa

Pintaan

1 dl vettä + 2 – 3 rkl siirappia

Täytettä varten kuori ja hienonna sipulit. Paista sipulit ja jauheliha öljy-voiseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon sulatejuusto nokareina.

Kypsennä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää pähkinät tai siemenet rouhittuina. Sekoita joukkoon jauheliha-juustoseos. Mausta tabascolla, sitruunalla ja timjamilla. Maista täytettä ja lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria.

Huuhtele mangoldinlehdet. Kuumenna vettä kiehuvaksi isoon kattilaan. Ota lehti kerrallaan käsittelyyn ja kasta varresta kiinni pitäen lehteä kiehuvassa vedessä niin, että se pehmenee. Väri muuttuu samalla kirkkaan vihreäksi. Leikkaa varsi pois ja ohenna lehtiruotia paksummasta päästä.

Annostele täytettä kahden lusikan avulla ja kääri rulliksi samaan tapaan kuin kaalikääryleet. Lado kääryleet voideltuun uunivuokaan. Sivele pintaan vesi-siirappiseosta. Paista kääryleitä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Valele paistamisen puolivälissä ja lopuksi vesi-siirappiseoksella.

Nauti esimerkiksi puolukoiden saattelemina.


Ohje, kuvat ja teksti: Pirjo Toikkanen