sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Keltainen rosolli ja "vegesilli"

Hienoa, että tutun punajuuren rinnalla näkyy kaupoissa yhä useammin myös kelta- ja raitajuuria, joskus myös valkojuuria. Kaikkiin värivaihtoehtoihin voi soveltaa ihan samoja ruokaohjeita, joita löytyy punajuurelle. Tällä kertaa tein rosollin keltajuurista, ja hyvää tuli!

Keltainen rosolli
5 keitettyä keltajuurta
2 keitettyä porkkanaa
1 keitetty peruna
1 maustekurkku
1 sipuli
1 omena
muutama persiljanoksa
Kastike
2 dl kermaviiliä
1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunanmehua
½ tl suolaa
¼ tl valkopippuria

Kuori ja leikkaa kasvikset pieniksi kuutioiksi. Asettele ainekset ryhmiin tarjoiluastiaan tai sekoita keskenään. Ripottele joukkoon hienonnettua, tuoretta persiljaa.
Mausta kermaviili ja tarjoa kastike erillisestä pikkukulhosta.


Rosollin voit keltajuuren sijaan tehdä yhtä hyvin puna-, valko- tai raitajuurista.
Rosollin kelta-, puna-, raita- tai valkojuuret voivat olla keitettyjä tai etikkaan säilöttyjä. Etikkajuurikkaiden ohje löytyy tämän jutun lopusta.

Rosolli kuuluu joulukauteen, mutta on se niin hyvää salaattia, että se ansaitsisi muistaa muulloinkin. Niinhän ennen tehtiinkin. Rosolli kuului pitopöytään ja pyhäruoaksi aina, kun juureksia oli saatavilla.

Minun lapsuudessani Keski-Pohjanmaalla rosollia sanottiin sallatiksi. Syksyllä satokauden nostotuoreista kasviksista valmistettu sallatti oli herkkua. Muistan hellalta isoista kattiloista levinneen ihanan juuresten tuoksun. Juuresten, mausteiden ja väkiviinaetikan aromit kohtasivat, kun kasviksista alettiin tehdä etikkasäilykkeitä.

Kuvassa näkyy keitettyjä pieniä keltajuuria. Rosollia varten osa niistä on jo kuorittu ja pilkottu.
Kuvassa on rosollia varten pilkottu omena, maustekurkku ja sipuli. Peruna, oranssi ja keltainen porkkana odottavat vuoroaan.
Rosolli tarjotaan usein niin, että sen ainekset asetellaan laakeaan astiaan omina ryhminään, raitoina. Monesti mukana on kasvisten lisäksi keitetyn kananmunan valkuaista ja keltuaista sekä silliä. Minusta rosollin kasvikset kannattaa yhdistää keskenään, jotta ne maustuvat ja vetäytyvät.

Kastikkeen, samoin kuin sillin tarjoan rosollille erikseen. Kastikkeen rosolli tarvitsee, mutta ei välttämättä lainkaan silliä. Jos rosollin kanssa haluaa silliä, se on parempi tarjota erikseen.

Rosollin kaveriksi "vegesilliä" eli marinoituja härkäpapuja

Sillin sijaan rosollin lisäkkeeksi sopivat marinoidut härkäpavut. Kutsuttakoon tätä ruokalajia vaikka "vegesilliksi". Marinoidut härkäpavut maistuvat kaikille ja ovat hyvä idea varsinkin, kun pöytään on tulossa kasvisruokailijoita.
Kuvassa on kuivattuja härkäpapuja. Ne liotetaan ennen käyttöä. Ainakin Tiirinkosken, Arolan ja Gobbas Gårdin tiloilta tulee myyntiin kuivattuja härkäpapuja. Niitä voi ostaa suoraan tiloilta ja verkkokaupoista sekä hyvin varustelluista lähiruokaan erikoistuneista kaupoista. Kuvan härkäpavut ovat Tiirinkosken tilalta.
"Vegesilli" eli marinoidut härkäpavut
300 g (3 ¾ dl) kuivattuja härkäpapuja
vettä liottamiseen
2 l vettä keittämiseen
1 ½ rkl suolaa
Marinadi
1 punasipuli
1 dl ranskankermaa
2 rkl majoneesia
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sokeria
3 rkl tuoretta, hienonnettua tilliä
½ tl suolaa
¼ tl valkopippuria
Liota kuivattuja härkäpapuja kylmässä vedessä viileässä 6–8 tuntia tai seuraavaan päivään. Kaada liotusvesi pois, huuhtele ja valuta pavut.

Lisää härkäpavut kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä 30 – 40 minuuttia, kunnes pavut ovat kypsiä. Valuta ja jäähdytä pavut.

Kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita ranskankermaan sipuli, majoneesi ja makea chilikastike. Yhdistä viinietikka ja sokeri, sekoita hyvin ja lisää ranskankermaseokseen. Mausta kastike tillillä, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.
Kääntele marinadi keitettyjen papujen joukkoon ja anna ruoan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Niin jouluun kuin juhannukseenkin

Marinoidut härkäpavut sopivat niin joulupöydän kuin juhannusjuhlankin "vegesilliksi" eli sillin ja marinoitujen kalojen tilalle kasvisruokailijalle.
Etikkajuurikkaat
2 kg kelta-, valko-, puna- tai raitajuuria
1 ½ l vettä
1 tl suolaa
Marinadi
6 dl vettä
3 dl sokeria
2 tl suolaa
10 valkopippuria
15 neilikkaa
1 kanelitanko
piparjuurilastuja
4 dl väkiviinaetikkaa
Keitä pestyt punajuuret miedosti suolatussa vedessä kypsiksi. Jotta punajuuren hieno väri ei liukenisi keitinveteen poista kanta, juuri ja kuori punajuuresta vasta keittämisen jälkeen. Punajuurten keittoaika vaihtelee juuresten koon ja vuodenajan mukaan noin 20 - 50 minuutin välillä.
Kuori ja lado punajuuret puhtaisiin tölkkeihin kokonaisina tai viipaleina.
Keitä vettä, sokeria ja mausteita viitisen minuuttia. Lisää etikka ja kiehauta vielä. Kaada kuuma liemi siivilän läpi punajuurien päälle. Anna jäähtyä ja vie kylmään.
P.S. Valmistin tällä ohjeella keltajuuret etikkaliemeen. Halkaisin pienet keltajuuret, ja niistä tuli todella upeita, hehkuvan kullankeltaisia!
Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen
 

maanantai 7. marraskuuta 2016

Omena-puolukkahilloke ja maksalaatikko


Kotimaisen omenan satokausi jatkuu. Syysomenista (Jaspi, Discovery, Collina, Summerred, Raike) ollaan jo siirtymässä talviomeniin, esimerkiksi Loboon ja Aromaan. Keitin muutamasta omenasta pakastepuolukoiden kanssa purkillisen ihanaa hilloketta niin, että käytin mausteena tuoretta rosmariinia. Tämä helppo hilloke osoittautui nappivalinnaksi maksalaatikon kanssa.


Suomalaisille rakas maksalaatikko on talonpoikainen versiomme länsieurooppalaisista maksapateista ja terriineistä. Pohjanlahden molemmin puolin on tehty nauris-, porkkana-, maksa- ja kaalilaatikoita, myöhemmin makaroni- ja silakkalaatikoita. Ainoastaan joulupöydän hämäläinen eli imelletty perunalaatikko ja makea lanttulaatikko ovat alkuperältään suomalaisruokia.


Ennen uunien aikakautta tehtiin puddinkeja eli vanukkaita. Ne kypsennettiin liinaan käärittyinä kattiloissa. Puddingit ovatkin toimineet länsieurooppalaisten pateiden ohella toisena esikuvana nykyisille laatikoillemme.
Puddinkeja ja pateita alettiin kutsua laatikoiksi, kun ne saivat kypsennysastioikseen kulmikkaita paistovuokia. Lounaismurteissa laatikot ovat ruotsin låda-sanan mukaisesti looria.


Maksalaatikon tekeminen kotona on hyvin helppoa, ja kaupoista saa maksalaatikkoa suosittuna valmisruokana. Monesti päälle valellaan voisulaa ja lisäkkeenä syödään puolukkasurvosta. Voisula ja metsäisen makuinen hilloke täydensivät tällä kertaa kotoisen maksalaatikon aivan uuteen loistoon.


Omena-puolukkahilloke
2–3 kotimaista omenaa (200 g)
4 dl puolukoita
1 dl vettä
1 dl hillo-marmeladisokeria
1 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia
Pese omenat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi.
Mittaa aineet kattilaan. Kuumenna sekoitellen. Keitä 10–15 minuuttia.
Siirrä hilloke puhtaaseen lasitölkkiin ja jäähdytä.


Maksalaatikko
(noin 8 annosta)
2 dl puuroriisiä (tai rikottua ohraa)
3 dl vettä, nokare voita ja 1 tl suolaa
7 dl - 1 l täysmaitoa
1 sipuli

1 rkl voita tai öljyä
300 g jauhettua naudanmaksaa
2 munaa
ripaus kuivattua meiramia
1 tl suolaa
¼ tl jauhettua valkopippuria
1 dl rusinoita
½ dl siirappia
Vuokien voiteluun: voita
Valeluun: ½ dl vettä + ½ dl siirappia
Huuhtele ja valuta riisi tai ohra. Kuumenna kattilaan voinokare, lisää vesi ja suola. Keitä riisiä tai ohraa seoksessa, kunnes vesi on imeytynyt. Ala lisätä maitoa vähin erin koko ajan sekoittaen. Hauduta puuroa vähintään puoli tuntia.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna paistinpannu ja rasva. Kuullota sipulisilppu läpikuultavaksi.
Lisää puuroon jauhettu maksa ja kananmunat, joiden rakenne on ensin vatkattu rikki. Sekoita hyvin. Lisää kaikki muut aineet. Seosta tulee noin 2 litraa ja se saa olla melko löysää. Lisää tarvittaessa maitoa (1 - 2 dl). Voitele kaksi uunivuokaa tai yksi isompi ja neljä annosvuokaa. Jaa maksaseos vuokiin.
Kypsennä maksalaatikkoa 150-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Pienissä annosvuoissa maksalaatikko kypsyy tunnissa. Kuumenna vesi-siirappiseos. Valele se laatikoiden pintaan kypsentämisen puolivälissä. Loppuajan paistolämpötila voi olla 175 astetta, jolloin pinta saa hyvän värin.
Tarjoa maksalaatikon kanssa voisulaa ja sokeroituja puolukoita tai puolukkasurvosta. Vaihteeksi rosmariinilla maustettu omena-puolukkahilloke maistuu maksalaatikon kanssa todella hyvin.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ossobucoa ja georgialaista adjika-kastiketta

Syksyn edetessä tekee mieli pitkään haudutettua, vahvaa ruokaa. Mikä olisi sopivampaa slow foodia juuri nyt kuin ossobuco. Pakastimessani oli jo jonkin aikaa odottanut sopivaa hetkeä paketti kauniita potkakiekkoja. Ossobucon maun salaisuus on luun (osso=luu) reiästä (buco=reikä) saatava luuydin. Luuydin on suurta herkkua, kun se haudutetaan tomaattikastikkeessa.

Päätin kokeilla ossobucon pariksi georgialaista, paprikaan, chiliin ja tomaattiin pohjautuvaa tuoremaustekastiketta, adjikaa. Siihen sain jo viime talvena Annukka Oksaselta kiinnostavan ohjeen. Se on Henri Alénin resepti. Käsin kirjoitettu lappuseni oli puolestaan odottanut työpöydällä papereiden seassa sopivaa hetkeä.
Useimmiten ossobucon kanssa tarjotaan riisiä tai sahramilla, valkoviinillä ja luuytimellä maustettua risottoa milanolaiseen tapaan, mutta myös perunasosetta tarjotaan Italiassakin. Päätinkin tehdä ossobucolleni palsternakka-perunamuusia.



















Georgialainen ruokakulttuuri jätti itselleni pysyvän muiston jo kauan sitten, kun pääsin nuorena tutustumaan gruusialaiseen keittiöön paikan päälle. Muistan ulos katetut ruokapöydät ja herkulliset, hiiligrillistä nostetut, adjikan kanssa tarjotut saslikkivartaat. Puilla lämmitetyistä uuneista kannetut mehevät juustoleivät, hatsaburit, maistuivat taivaallisilta. Myös aromikkaiden yrttien, esimerkiksi villikorianterin, tuoksut ja maut tekivät vaikutuksen aikana, jolloin Suomessa tuoreiden yrttien käyttö oli vielä rajoittunutta ja vähäistä.

Georgialaisen adjikan yhdistäminen italialaiseen ossobucoon osoittautui onnistuneeksi ideaksi. Siitä pitivät kaikki. Olisihan italialaisesta keittiöstä löytynyt valkosipulista, lehtipersiljasta ja sitruunasta koostuva gremolata, mutta adjikassa on enemmän puhtia ossobucon tehosteeksi. Kokeilimme myös balkanilaista paprikarelissiä ajvaria, jota ostimme äskettäin Kroatiasta. Hyvää sekin on, varsinkin itse valmistettuna, mutta tällä kertaa adjika vei voiton.


















Hankin ossobucoa varten kyytön potkakiekot Sebastian Nurmen luomutilalta Bovikista,Tammisaaresta.



















Ossobuco
4 - 5 naudan potkakiekkoa
suolaa, mustapippuria
vehnäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä
2 – 3 rkl voita
1 sipuli
1 – 2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl hienonnettua persiljaa
1 valkosipulinkynsi
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 tl sokeria
puolen sitruunan raastettu kuori
1 sardellifilee
pieni valkosipulinkynsi
pieni nippu persiljaa


Mausta potkakiekot suolalla ja pippurilla molemmin puolin. Leikkaa ympäröivät kalvot poikki, etteivät ne ala paistovaiheessa kiristää kiekkoja kippuraan. Pyöräytä potkat vehnäjauhoissa.
Kuumenna paistinpannu ja lisää siihen öljyä ja voita. Ruskista potkakiekot molemmin puolin. Siirrä pataan.

Kuori ja hienonna sipuli. Lisää pannuun tilkka öljyä. Kuullota sipulia hetken aikaa.
Lisää pannuun viini, persilja, kuorittu ja hienonnettu valkosipulinkynsi sekä tomaattimurska ja sokeri. Valkoviinin määrä on liukuva. Lisää ensin yksi desilitra ja lisää viiniä, jos kastike haudutettaessa sakenee liikaa. Käytin viininä pinot grigiota, joka sopi hyvin myös ruokajuomaksi, vaikkakin klassinen viinivalinta ossobucolle on chianti.

Mausta kastike suolalla ja pippurilla ja kuumenna sekoitellen. Kaada kastike potkakiekkojen päälle pataan. Peitä pata kannella ja kypsennä ruokaa miedolla lämmöllä liedellä tai uunissa ainakin 2 - 3 tuntia. Itse annoin padan porista hiljakseen 4 tuntia. Lisäsin välillä nestettä. Tarkista maku hauduttamisen jälkeen.
Loppuvaiheessa pata tavallisimmin maustetaan hienonnetun sardellifileen, persiljan, valkosipulin ja sitruunankuoriraasteen seoksella, mutta tällä kertaa tein tuoretta Adjika-mausteseosta. Lisäsin sitä desilitran verran padan joukkoon ja jäljelle jäänyttä adjikaa sai kukin lisätä vielä pöydässä lautaselleen.




















Helppo adjika
1 suippopaprika (tai punainen paprika)
3 punaista, pitkää chiliä
200 g luumutomaatteja
6 valkosipulinkynttä
2 rkl raastettua piparjuurta
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
½ ruukullista persiljaa
1 tl sokeria
suolaa, mustapippuria


Ohjeen mukaan aineksia hieman pilkotaan ja ne jauhetaan sitten lihamyllyssä. Itse tein niin, että paloittelin paprikan, chilit ja puolitin tomaatit teholeikkuriin persiljan kanssa. Pyöräytin aineksia vain sen verran, että ne eivät soseutuneet, vaan jäivät murskaksi. Siirsin seoksen kulhoon ja raastoin seokseen kuoritut valkosipulinkynnet ja palan piparjuurta. Sekoitin joukkoon öljyn, viinietikan, sokeria, suolaa ja pippuria. Tarkistin maun.

Henkan vihreän adjikan valmistusohje löytyy täältä:
http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/henri-alen-ylistaa-maailman-paras-tulinen-kastike-sopii-taydellisesti-paasiaislampaalle/5800490

Kuvassa kroatialaista ajvar-munakoiso-paprikatahnaa, joka on Länsi-Balkanin lahja ruokamaailmalle. Ajvar, samoin kuin georgialainen adjika tai vaikkapa italialainen gremolata sopivat hyvin monenlaisten ruokien lisäkkeiksi ja lisämausteiksi.



























Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Raitajuurta carpaccion tapaan

Viikonloppuni sujui Kokeillen keittiössä -tunnelmissa. Olin hankkinut ison pussillisen raitajuuria. Halkaisin yhden ja täytyipä oikein pysähtyä ihailemaan leikkauspintaa. Siinähän vuorottelevat valkoiset ja kauniin punaiset raidat samaan tapaan kuin puun rungossa vuosirenkaat.
 
Kuvassa alkupalaksi kypsentämiäni kelta- ja punajuuria lohkoina sekä marinoituja, paperinohuita raitajuuren viipaleita, lisänä vuohenjuustovaahtoa.
Raitajuuren raidoitus on minulle suuri ihmetyksen aihe. Kuinka jotain näin kaunista ja raikasta voi olla olemassa! Ruotsissa raitajuuren nimi on ”polkabeta” heille tutun polkkakarkin raidoituksen mukaan.
Kuvassa raitajuurten lisäksi keltajuuria.
En tarkalleen tiedä, miten ruotsalaiset polkabetansa valmistavat, ja saavatko he raidoituksen kokkauksessa säilymään. Oma kokemukseni on, että kypsensipä raitajuuret miten tahansa, raikas raidoitus on lopulta muisto vain. Lopputulos sinänsä on ihan kaunis, mutta tikkataulumainen raidoitus himmenee lähes huomaamattomaksi.

Kuvan herkulliset raitajuuret kypsensin kokonaisina uunissa, viipaloin ja lisäsin marinadia.Testasin raitajuuria niin, että ladoin juurikkaat suolapedille uuniin ja paahdoin niitä kuoripäällisinä 200-asteisessa uunissa tunnin ja vartin ajan. Viipaloin raitajuuret ja totesin, että raidoitus oli hävinnyt. Kesällä joku kehui paahtaneensa raitajuuret uunissa ja kertoi värien ja raitojen säilyneen hyvin. No, ehkä kesällä pienet raitajuuret kypsyivät tosi nopeasti.

Kuvan upeat raitajuuret kypsensin kokonaisina sitruunalla maustetussa vedessä, viipaloin ja lisäsin marinadia.

Sain vinkin kypsentää raitajuuret keittäen niitä vedessä, johon on lisätty happoa, esimerkiksi väkiviinaetikkaa tai sitruunaa. Tätä neuvoa halusin heti kokeilla! Puristin keitinveteen sitruunaa ja lisäsin vielä lorauksen etikkaakin. Ehkä happo osin auttoi, mutta ei mielestäni kuitenkaan kovin merkittävästi. Toki kauniita ja hyvänmakuisia raitajuuret näinkin olivat.
Raakoina puna-, kelta- ja raitajuuria arveluttaa kenellekään tarjota, koska Eviran sivuilla kielletään punajuurien syöminen raakoina, koska niistä on aiheutunut joillekin ruokamyrkytyksen kaltaisia oireita.
Testasin raakoja raitajuuria niin, että leikkasin juurekset paperinohuiksi mandoliinilla ja valelin niitä kypsyttämään viinietikka-öljykastiketta molemmin puolin. Annoin maustua yön yli. Raitajuuriviipaleiden ulkonäkö oli loistava. Kovin montaa siivua en kuitenkaan lautasannoksiini lisännyt. Raitajuurissa oli mielestäni jonkin verran karvautta ja rakenne kova. Muutaman marinoiden kypsennetyn raitajuuren viipaleen uskaltanee vierailleenkin tarjota, koska niissä on niin uskomattoman raikas ulkonäkö.



Kokeilujeni perusteella suosittelen valmistamaan raitajuuria carpaccion tapaan niin, että raitajuuret ensin kypsennetään.

Taustatietoa raita- ja keltajuuresta osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu.
Raitajuurta carpaccion tapaan
4 raitajuurta               
Kastike
2 rkl omena- tai valkoviinietikkaa
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
¼ tl mustapippuria myllystä
Lisäksi
½ dl kuohukermaa
1 dl tuorevuohenjuustoa (Chavroux)
punamangoldin- tai rucolan lehtiä tai erilaisia versoja
2 rkl kurpitsansiemeniä


Keitä raitajuuret vedessä niin, että lisäät keitinveteen 1 dl:n sitruunoista puristettua mehua litralle vettä. Happo jossain määrin auttaa, että raidat säilyvät. Toinen tapa on paahtaa raitajuuria uunissa kokonaisina tunnista kahteen tunnin ajan juuresten koon mukaan. Kolmas tapa on tarjota raitajuuret paperinohuina siivuina raakoina. Puolita tällöin annos, koska marinoituja, melko kovia siivuja riittää pieni määrä jokaiselle syöjälle. Annosta voi tällöin täydentää muilla aineksilla. Neljäs tapa on kypsentää ohuita raitajuurisiivuja 3 - 5 minuutin ajan mieluiten höyryssä ennen marinointia.
Viipaloi kokonaisina kypsennetyt raitajuuret mandoliinileikkurilla, kypsät hieman paksummiksi, raa’at paperinohuiksi siivuiksi.

Sekoita kastike. Valele noin puolet laakeaan astiaan ja lado päälle raitajuuriviipaleet. Lusikoi loppu kastike viipaleiden päälle. Kypsät raitajuuret ovat välittömästi tarjoiluvalmiita. Anna raakojen marinoitua usean tunnin ajan tai yli yön.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoittele vuohenjuusto tasaiseksi ja kääntele kermavaahto joukkoon.

Tarjoa raitajuuret carpaccion tapaan alkuruokana vuohenjuustovaahdon, tuoreiden salaatinlehtien tai versojen sekä pannussa paahdettujen siemenien kanssa. Lisäksi sopii hyvä leipä.
Teksti, ruokaohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Keltajuuri-linssi-juustosalaatti

Tänä syksynä kaupoista, maatiloilta, toreilta ja halleista on voinut hankkia tutun punajuuren lisäksi punajuuren erivärisiä sisaruksia. Kelta- ja raitajuuren lisäksi huomasin kaupan jopa valkojuurta. Värit inspiroivat minua niin, että olen ihastuksen vallassa kokeillut näitä sadonkorjuun meheviä juurikkaita.



Keltajuuren käyttö on yhtä helppoa kuin punajuurenkin. Keltajuuri ei värjää kuten punajuuri. Samat ohjeet ja kypsymisajat käyvät molemmille. Ne keltajuuret, joita olen maistellut, ovat olleet selvästi makeampia kuin punajuuret. Muutoin puna- ja keltajuuri maistuvat samankaltaisilta. Kuvassa keltajuuren lisäksi raitajuurta.

Keltajuuri säilyttää kypsennettäessä värinsä hyvin. Väri jopa tehostuu ja syvenee huomattavasti, kun keltajuuria keittää tai paahtaa uunissa. Kypsennetyt keltajuurenlohkot tuovat vahvan värinsä ansiosta ruokalautaselle voimaa.

Paahdoin kelta- ja raitajuuret uunissa karkeaan suolaan painettuina. 200-asteisessa uunissa keskikokoiset syysjuurekset kypsyivät tunnissa ja vartissa. Kuvan isoin keltajuuri vaati 1,5 tunnin kypsymisajan. Talvella, kun juurekset ovat jo pitkään varastoituja, kypsymisaika on pari tuntia. 
Taustatietoa kelta- ja raitajuuresta osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu.


Keltajuuri-linssi-juustosalaatti

2–3 keltajuurta
karkeaa suolaa
1 tammenlehtisalaatti
1 tlk (noin 300 g) kypsiä, tummia linssejä
2 kotimaista päärynää
nokare voita
noin 200 g vuohenjuustoa (chèvre)
granaattiomenan siemeniä tai kuivattuja karpaloita
auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä
Kastike
6 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 rkl balsamicoa
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
1 tl hunajaa
tuoretta timjamia


Kaada uunivuokaan karkeaa suolaa niin paljon, että voit siihen asetella pestyt keltajuuret. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1 tunti 15 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tässä vaiheessa ja jatka kypsentämistä tarvittaessa.

Yhdistä kastikkeen aineet pieneen lasitölkkiin ja ravista sekaisin.

Revi huuhdotut, kuivatut salaatinlehdet tarjoiluvadille. Huuhtele ja valuta siivilässä säilykelinssit. Sekoita linsseihin osa kastikkeesta ja nostele linssit lusikalla salaattipedille.


Leikkaa päärynät pitkittäin lohkoiksi. Kuumenna paistinpannussa voita ja paista päärynälohkot. Nosta salaattiin.

Revi vuohenjuusto suoraan salaattiainesten päälle. Pirskota mukaan kastiketta.
Lisää salaattiin granaatinomenan siemeniä tai kuivattuja karpaloita ja kuumassa pannussa paahdettuja siemeniä.

Tarjoa salaatti hyvän leivän ja lopun kastikkeen kanssa. Tämän salaatin pariksi sopii rapea leipä, täysjyväpatonki, myös ruislastut tai kaurakorput.

Teksti, ruokaohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Henkilökuva: Sami Repo




keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Savustettu soseutettu palsternakkakeitto

Nyt on palsternakkojen aika. Ne suorastaan tyrkyttävät toreilla ja hevi-osastoilla itseään komean kokonaisina. Olen nähnyt viikon sisällä pieniä, sorjia palsternakkoja naatteineen ja toisaalla suuria, vahvoja yksilöitä paksulla narulla niputettuina. Näiden viimeksi näkemieni harteikkaiden juuresten naatit muodostivat valtavan ison pehkon.


Kesä on kääntymässä vääjäämättä syksyksi, ja itselläni oli jo kulunut tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi olin lusikoinut ihanan samettista kasvissosekeittoa. Niinpä voimakkaina pullistelevat palsternakkani saivatkin päätyä sosekeitoksi.

Tuotetietoa palsternakasta www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Palsternakka maistuu eteeristen öljyjensä takia aromikkaalta ja sisältämänsä sokerin vuoksi makealta. Halusin kokeilla, kuinka savu viimeistelisi palsternakan sinänsä sopuisan maun. Ja antoihan se hyvän oman särmänsä! Savustuspussin ansiosta savustaa voi kotikeittiössä helposti kuka vain, vaikka muutaman palsternakan.
Keiton päälle aivan ehdoton makulisä ovat puhtaina uunissa paahdetut palsternakkojen kuoret. Niissä palsternakan maku yltää huippuunsa! (Kuvassa palsternakan kuoret ennen uunipaahtoa.)


Savustettu soseutettu palsternakkakeitto
500 g (2 - 3) palsternakkaa
1 savustuspussi
1 sipuli
1 pieni omena
1 soseutuva peruna (100 g)
2 rkl rypsiöljyä
3 dl kasvislientä
3 – 4 dl mantelijuomaa
2 – 3 rkl sitruunan mehua
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
tuoretta timjamia
paahdettuja palsternakan kuoria


Kuori huolellisesti pestyt palsternakat ohuelti perunankuorimaveitsellä. Ota kuoret talteen.
Leikkaa palsternakat pitkittäin neljään osaan ja siirrä savustuspussiin. Savusta pussin ohjeiden mukaan. Savustusvaiheeseen kuluu puolisen tuntia.

Paahda 200-asteisessa uunissa palsternakkojen kuoret heti, kun uuni vapautuu palsternakkojen savustamisesta. Pyöräytä ne ensin öljyssä ja mausta kevyesti suolalla. Tarkkaile, milloin kuoret ovat sopivasti rapeutuneet. Tähän menee noin 15 minuuttia.
Kuori ja hienonna sipuli. Lohko pesty kotimainen omena. Kuori ja lohko peruna.

Kuumenna tilavassa kattilassa öljytilkka. Lisää sipuli, omena, peruna ja muutama timjaminoksa. Anna ainesten kuullottua sekoitellen. Lisää kattilaan savustetut palsternakat, samoin kasvisliemi. Keitä, kunnes perunalohkot kypsyvät. Soseuta ainekset sauvasekoittimella.
Lisää keittopohjaan mantelimaitoa niin, että saat keitolle sopivan sakeuden. Kuumenna sekoitellen ja surauta vielä sauvasekoittimella, jotta keitosta tulee kuohkeaa.

Mausta sitruunalla, pippurilla, ripauksella suolaa ja tuoreilla timjaminlehdillä. Tarkista maku.

Annostele keitto, ja tarjoa keiton päällä rapeita, paahdettuja palsternakan kuoria ja timjamia.
Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen



lauantai 10. syyskuuta 2016

Kulhoruokaa tuoreesta maissista

Jo elokuussa alkoi kauppoihin ilmestyä poimintatuoreita, kotimaisia maissintähkiä. Syyskuussa kausi jatkuu. Kaikkiaan maissin satokausi kestää reilun kuukauden verran.  Monille maissitiloille voi mennä itse poimimaan ja ostamaan satoa.

Lähellä, kotimaassa tuotettu maissi on kokonaan eri luokkaa, oikeastaan ihan eri asia kuin ne muoviin pakatut, esikypsennetyt tuontimaissintähkät, joita näkee nykyään joka kaupassa ja joita suomalaiset grillaavat pitkin kesää.

Kotimaan maissi on mehukasta, makeaa herkkua, jota voi syödä aivan tuoreenakin. Kuvassa tuoreita maissinjyviä osana kulhoruokaa, johon voi lisätä mieleisensä proteiinipitoisen täydennyksen
Maissintähkän suojalehdet kuoritaan pois, jolloin vaaleankeltaiset ”jalokivirivistöt” tulevat esiin. Jyväset voi irrottaa veitsellä ja syödä mieluiten heti tuoreina. Uskomatonta, kuinka aromikkaita ja makeita ne ovat!
 

 


Toki tähkät voi myös kokonaisina kypsentää. Keittoajaksi riittää viisi minuuttia kiehuvassa vedessä tai noin 15 minuuttia grillissä koko ajan käännellen. Grillaus sujuu helposti, kun maustat maissintähkät voilla, öljyllä ja suolalla ja kääräiset folioon. Uunissa kokonainen maissintähkä kypsyy 15 – 20 minuutissa.

Poimintatuoreina maissintähkät voi pakastaa ilman esikeittämistä.

Tuotetietoutta maissista osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu


Maissi-couscous
3 dl täysjyväistä couscousia
3 dl kasvislientä
3/4 tl kurkumajauhetta
3 rkl hienonnettua, tuoretta minttua
3 rkl hienonnettua, tuoretta persiljaa
1 pieni punasipuli (2 - 3 rkl hienonnettuna)
¼ tl raastettua valkosipulia
1 sitruunan mehu, ½ - ¾ dl
1 – 2 dl erilaisia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä
5 – 6 kpl pehmeitä, kuivattuja aprikooseja tai karpaloita
2 tuoretta, kotimaista maissintähkää
2 rkl laadukasta rypsi- tai oliiviöljyä
Lisäksi
tuoreita yrtinoksia
sitruunan lohkoja

Kypsennä couscous pakkauksen ohjeen mukaan eli kaada couscousin päälle kiehuvan kuuma kasvisliemi, johon olet lisännyt kurkumaa. Peitä kattila kannella 6 minuutiksi.

Siirrä valmis couscous melko isoon kulhoon ja irrottele se ilmavaksi kahdella haarukalla tai lusikalla nostellen. Mausta mintulla, persiljalla, punasipulilla, valkosipulilla ja sitruunanmehulla. Sekoita nostellen.
Paahda pähkinät, mantelit ja siemenet kuumassa pannussa ja voit halutessasi leikata niitä pienemmiksi paloiksi. Lisää couscousin päälle. Suikaloi aprikoosit ja lisää nekin seokseen.

Irrota maissintähkistä suojakuoret ja säikeet. Aseta maissintähkä kerrallaan pystyasentoon toiseen, melko isoon kulhoon. Pidä kiinni kantaosasta ja leikkaa terävällä veitsellä irti kolme tai neljä jyvärivistöä kerrallaan.
Siirrä irrottamasi maissinjyvät couscousseokseen ja sekoittele. Poimintatuoreet kotimaiset, makeat maissinjyvät voi käyttää tuoreina. Annostele maissi-couscous kulhoihin. Lisää yrtinoksia ja sitruunalohkoja.

Kuva alla: Tuoreet maissinjyvät käytin osaksi kulhoruokaa, jonka täydensin lopuksi sitruuna-rypsiöljyssä paistamallani raejuuston näköisellä ruokarakeella.

Täydennnykset

Täydennä kulhoruoka haluamallasi proteiinilähteellä (yllä olevassa kuvassa frittimuikkuja). Valita voit vaikkapa:
  • pienet satayvartaat broilerista
  • kasvisproteiinivalmiste paistettuna, esim. härkäpapuvalmistetta (Härkis), nyhtökauraa tai Mifu-ruokaraetta
  • savulohi tai itämaisittain maustettu seesamlohi, savumuikut, frittimuikut
  • marinoidut vihreät pavut tai keltaiset vahapavut
  • kypsät, marinoidut kikherneet, linssit tai pavut
  • herneet, paistetut sienet
Teksti, ruokaohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen