maanantai 9. elokuuta 2021

Mantelinen aprikoosi-rosmariinigalette

Heinä-elokuussa täytyy ainakin muutaman kerran hankkia ja maistaa tuoreita, kypsiä aprikooseja, jos kaupassa tai marjojen myyntikojuilla sellaisia sattuu näkemään. Nyt aprikooseja on ollut aika hyvin saatavilla.

Mieleni alkoi tehdä jotain, jossa voin yhdistää aprikooseihin tuoretta rosmariinia. Muistin myös toisen aprikoosille lyömättömän liittolaisen, mantelin. Niinpä kokeilin leipoa rennon galetten, jonka täytteeksi tuli aprikoosilohkoja, mantelimassaa ja hienonnettua rosmariinia.

Punakeltaiset ja oranssiset aprikoosit viehättävät ulkonäöllään. Niissä on aavistuksen nukkainen pinta. Kooltaan aprikoosit ovat ison luumun luokkaa, ja hedelmän kyljessä on hauska uurre. Hieman pehmeät, mutta vielä kiinteät aprikoosit ovat parhaita. Kypsyydestä kertoo myös tuoksu.

Jotkut tekevät aprikooseista hilloa, sosetta tai marmeladia. Tuoreet, mutta myös kuivatut aprikoosit sopivat lisäksi lammas-, kalkkuna-, broileri- ja porsaanliharuokiin. Ankanliha ja aprikoosit ovat kuin toisilleen luodut.

Rosmariinin lisäksi aprikoosille sopivia mausteita ovat inkivääri, chili, curry ja muskotti. Mantelit ja pistaasit solmivat aprikoosien kanssa mielestäni taivaallisen makuyhdistelmän.


Kuvan aprikoosigalette heti uunista otettuna.

Mantelinen aprikoosi-rosmariinigalette

Pohjataikina

vajaa 4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaura- tai mantelijauhoa
¼ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g voita (tai margariinia)
vajaa 1 dl jääkylmää vettä

Täyte

200 g mantelimassaa
8–10 tuoretta aprikoosia
tilkka juoksevaa hunajaa
hienonnettua, tuoretta rosmariinia

Pinnalle
mantelilastuja
tomusokeria
tuoretta rosmariinia

Anna mantelimassan ja rasvan jähmettyä jääkaapissa. Varaa kaikki ainekset esille.

Sekoita vehnäjauhoihin kaurajauhot, suola ja sokeri. Paloittele joukkoon voi tai margariini. Nypi sormin ainekset murumaiseksi seokseksi.

Lisää jääkylmää vettä, kunnes saat nopeasti muodostettua ainekset yhtenäiseksi taikinapalloksi. Siirrä taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin.

Huuhtele aprikoosit, halkaise ja poista siemenet. Leikkaa hedelmät noin kahdeksaan osaan. Hienonna rosmariini veitsellä leikaten.

Kaulitse taikina leivinpaperin päälle. Voit lisätä toisen leivinpaperiarkin taikinan päälle, jolloin kaulitseminen helpottuu, ja taputtele taikina lopuksi ohueksi soikioksi käsin.

Viipaloi jääkaappikylmä mantelimassa ja asettele taikinalevyn päälle, mutta jätä reunat vapaiksi täytteistä. Lisää aprikoosilohkot. Mausta hienonnetulla rosmariinilla. Juoksuta pintaan hunajaa, noin teelusikallisen verran. Käännä taikinan reunat täytteen päälle muutaman sentin leveydeltä.

Kostuta reunoja vedellä sormin, jotta saat mantelilastut tarttumaan reunoille.

Kypsennä galettea 225-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia. Anna jäähtyä haaleaksi ja tuprauta pintaan tomusokeria teesiivilän läpi. Lisää muutamia rosmariininoksia.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

tiistai 3. elokuuta 2021

Paras kesäkurpitsakeitto

Kasvatan kesäisin istutuslaatikossa kesäkurpitsaa. Jo yksikin taimi riittää, koska satoa tulee ihan riittävästi meidän tarpeisiin. Kaupasta tai torilta voi ostaa tarvittaessa lisää. Ilahduin, kun lapsenlapsi tullessaan yökylään kertoi, että hän toivoo tällä kertaa saada tehdä kesäkurpitsakeittoa. Se on hänen mielestään todella hyvää. Yhtään en tiedä, mistä idea oli tullut, mutta tämähän järjestyi helposti.

Joidenkin mielestä kesäkurpitsa ei maistu hyvältä. No, siinä tapauksessa he eivät varmaankaan ole saaneet maistaa ihan poimintatuoretta, pientä kesäkurpitsaa. Maku on parhaimmillaan alle 20-senttisessä kesäkurpitsassa. Tarkimmat haluavat herkutella kesäkurpitsoilla siinä vaiheessa, kun poikittainen leikkauspinta vastaa kahden euron kolikon kokoluokkaa.

Tottahan se on, että pieni, äskettäin kasvista irrotettu kesäkurpitsa maistuu vaikka sellaisenaan, raakana. Minusta makua voi luonnehtia pähkinäiseksi, sisustaa kermaisen makuiseksi. Rakenne on miellyttävä, kiinteä, mutta samettinen. Suurissa kesäkurpitsoissa rakenne on varsinkin keskeltä löysä ja maku vetinen.

Kesäkurpitsan maku ja nautittavuus vaihtelevat myös lajikkeen mukaan. Tyypiltään kesäkurpitsa on Suomessa yleisimmin zucchini. Nimi on peräisin Italiasta, jossa tätä kesäkurpitsaa viljellään paljon. Kuoren väri voi olla vihreä tai keltainen. Nuoria kesäkurpitsoita on käsiteltävä hellävaraisesti, koska kuori on hyvin ohut ja pehmeä. Kuori kolhiintuu pienestä kynnen hipaisustakin.

Kesäkurpitsan makupariksi keittoon sopivat hyvin kesäsipulit vihreine varsineen. Kesäkautena saa myös tuoretta valkosipulia, joten sitä mukaan myös. Nämä ovat pääainekset, jotka kypsennetään. Lisää vihreää ja aromia saadaan tuoreista yrteistä ja vaikkapa lehtikaalista, jos sitä sattuu olemaan saatavilla. Fenkolista pitävä voi lisätä fenkolinsiemeniä keitinliemeen.

Kesäkurpitsakeiton valmisti ohjauksessani 11-vuotias koululainen. Kokosimme ensin ainekset valmiiksi, minkä jälkeen keitto valmistui noin 15 minuutissa.

Veitsen käyttö sujuu alakoululaiselta hyvin, koska hänen on annettu harjoitella. 


Ainekset kattilaan ja 10 minuuttia keittämistä.

Keiton täyteläisyyttä lisäämään valitsimme koululaisen kanssa perinteistä Koskenlaskija-sulatejuustoa. Tämän sijaan voi käyttää tuorejuustoa tai ruokakermaa.

Lautaselle sopivat samat täydennykset kuin yleensäkin sosekeittoihin. Raejuusto on hyvä valinta, mutta myös paahdetut siemenet tai pähkinät käyvät tai paahdetut leipäkuutiot.

Vinkki: Keittoon voi soseuttaa mukaan sopivan määrän kypsiä linssejä, kikherneitä tai herneitä. Nämä saostavat ja lisäävät keiton ravitsevuutta. Mausteeksi käy sitruunanmehu. Sulatejuuston sijaan voi näiden yhteydessä käyttää kermaa, valinnan mukaan.


Kesäkurpitsakeitto

500–600 g kesäkurpitsaa (2 pienehköä)
2 nippusipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
4 dl vettä
1 kasvis- tai kanaliemikuutio
noin 1/3 pkt (noin 80 g) sulatejuustoa (Koskenlaskija)
mustapippuria
tuoreyrttejä valinnan mukaan, esim. persiljaa, timjamia, basilikaa, rosmariinia
(lehtikaalin lehti)
Lisäksi: raejuustoa

Huuhtele kesäkurpitsat ja sipulit ja paloittele ne. Kuori ja paloittele valkosipulinkynsi.

Kuullota kasvispalaset kattilassa öljytilkassa. Lisää vesi ja liemikuutio.

Keitä noin 10 minuuttia. Lisää keittämisen loppuvaiheessa paloiteltu sulatejuusto ja sekoita.

Mausta keitto ripauksella mustapippuria ja hienonnetuilla tuoreyrteillä ja halutessasi lehtikaalin lehdellä. Soseuta tasaiseksi ja kuohkeaksi sauvasekoittimella.

Annostele keitto lautasille ja lisää päälle raejuustoa ja tuoreyrttejä.

Vinkki: Keiton pinnalle voit raejuuston sijaan lisätä paahdettuja siemeniä tai pähkinöitä. Myös paahdetut leipäkuutiot sopivat keiton lisäkkeiksi.

Teksti, ohje ja kuva: Pirjo Toikkanen



sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Punajuuri-ricottasalaatti

Kesän ensimmäiset niputetut punajuuret ilmestyvät myyntiin yleensä pian juhannuksen jälkeen. Niitä voi hankkia pitkin kesää aina syksyyn saakka nostotuoreina ja mehevinä. Herkkua punajuuri on varastoitunakin, mutta kesäpunajuuri se vasta makupala onkin!

Pienet, sadon ensimmäiset punajuuret on totuttu nauttimaan keitettyinä tavallisimmin sitruunavoin kanssa. Nyt mietin, mitä kesäistä tuoreista punajuurista saisi aikaan. Tuoreyrteistä punajuureen yhdistetään usein rosmariinia tai timjamia. Ne jätän tällä kertaa myöhempiin ajankohtiin.

Yrttimakupareista minut yllätti punajuuren liittolaisena tilli! Eipä ihan heti olisi mieleen tullut, mutta onneksi kokeilin. Punajuuri-tilli -komboa voi pitää täydellisenä. Juuri kesällä tilli onkin parhaimmillaan, joten miksipä ei käytetä ihan uusin tavoin.

Kuvassa taustalla tilliä ja edessä sydänsalaattia ja versolajitelmaa, joita salaattiin lisäsin yhdessä friseesalaatin kanssa.

Suomessa kasvanut tilli on sitä maailman aromikkainta, koska valoisa päivä on täällä pitkä. Vastaavaa tilliä ei muualta saa kuin muista pohjoisen maista. Tilli luokitellaan aniksisiin yrtteihin, samoin kuin kirveli, rakuuna ja basilika. Tillissä maistan mäntyä, kuminaa ja aavistuksen sitruunaa. Siis täydellistä makean, pähkinäisen, nuoren ja mehevän punajuuren parina.


Kuvassa näkyy, että täydensin salaattia myös tuoreella fenkolilla.

Yleensä punajuuri saa ruuissa rinnalleen sinihome- tai vuohenjuustoa. Jätän ne nyt väliin, koska etsin uutta. Monelle täysin uusi tuttavuus lienee ricotta-juusto. Luen, että ”Ricotta on italialainen herasta valmistettava tuorejuusto. Ricottaa valmistetaan kaikkialla Italian juustontuotantoalueilla. Nimi ricotta merkitsee "uudelleen keitetty". Ricotta romana valmistetaan lampaanmaidon herasta ja ricotta di vacca lehmänmaidon herasta.” Löytyy myös runsaasti ohjeita, kuinka valmistaa ricottaa kotona.

Hallin juustopuodissa minulle esitellään sekä kovaa että pehmeää ricottaa. Päädyn valitsemaan pehmeän italialaisen Biraghi Gran Ricottan. Myynnissä näyttää olevan ricottaa myös esim. Pirkka Parhaat -sarjassa. Ricotta kävi mielestäni kesäisen punajuurisalaatin mehevöitteeksi ihan sellaisenaan. Jos haluaa, sitä voi toki maustaakin vaikkapa parmesaaniraasteella.


Kuvan punajuuret menossa uuniin.


Kuvan punajuuria paahdoin 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Punajuuri-ricottasalaatti

1 nippu pieniä punajuuria (5 kpl)
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
1 - 2 sydänsalaattia
friseesalaattia
½ - 1 salaattifenkolia
tuoretta tilliä
kourallinen versosekoitusta  
1 rasia (250 g) ricotta-juustoa
balsamietikkaa
auringonkukansiemeniä

Pese pikkupunajuuret ja halkaise ne. Jätä mukaan vartta ja pieniä lehtiä. Rapsuta puhtaiksi kannan ja juuren läheltä, koska punajuuret syödään kuorineen. Siirrä leivinpaperin päälle pellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 225-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai grillaa. Jos keität punajuuret, keitä ne kokonaisina.

Huuhtele ja paloittele salaatit ja fenkoli. Jaa ne neljälle lautaselle. Mausta tillillä. Lisää versot tai pienet naatit. Lusikoi mukaan reilusti ricotta-juustoa.

Nosta päälle punajuurilohkot. Mausta nekin tillillä. Pirskottele salaatti juuri ennen tarjoamista balsamietikalla ja ripsauta päälle siemeniä ja tilliä.

Teksti, resepti ja kuvat: Pirjo Toikkanen




lauantai 1. toukokuuta 2021

Latva-artisokka – kevään herkkupala

Kun oman maan satokausi antaa odotuttaa vielä tovin, on onni, että meille tuodaan kevään vihreitä muualta, kuten tuttua parsaa ja monelle vielä tuntematonta tuoretta latva-artisokkaa.

Kasvina latva-artisokka on ohdake, jonka herkullisuuden keksivät jo muinaiset roomalaiset. Kerrotaan Pliniuksen vitsailleen, kuinka ”yhteiskunnan rikkaat ryöstävät aaseilta ruuan”, kun ylimystö herkutteli latva-artisokalla.

Suomessa latva-artisokan pohjia, ns. sydämiä, saa kautta vuoden säilykkeenä. Keväällä maalis-toukokuussa tuoretta latva-artisokkaa tuodaan Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Kiinteissä, käpymäisissä kukinnoissa on mehevää maltoa, kunhan kasviksen saa mahdollisimman tuoreena. Nykyään latva-artisokkaa viljellään pienessä määrin Suomessakin. Satoa valmistuu heinä-elokuulta aina lokakuulle saakka.

Käsittele näin

Huuhtele latva-artisokat. Leikkaa tukevalla veitsellä latvaosaa pois noin kolmanneksen verran. Se edistää kypsymistä. Aina en ole raaskinut niin paljon poistaa, jos kasvis on ollut tuoreen ja mehevän oloinen. Silloin jopa uloimmista lehdistä löytyy syötävää. Jos lehtien kärjet ovat kovin kuivat, leikkaa ne saksilla pois. Varsi kannattaa vääntää tai leikata irti läheltä kukkamykeröä. Täytettäviin, pienehköihin artisokkiin olen jättänyt vartta muutaman senttimetrin verran.

Keitä näin

Keitä artisokat suolalla ja sitruunalla maustetussa vedessä. Pienet kypsyvät 20, isot 25–30  minuutissa. Latva-artisokat nousevat helposti kellumaan, joten voit laittaa lautasen pitämään ne veden alla. Olen huomannut, että artisokat kypsyvät ilman lautastakin, kun niitä välillä kääntelee ja pitää kannen kattilan päällä. Artisokka on kypsää, kun lehdet vetäistessä helposti irtoavat.

Nosta artisokat reikäkauhalla valumaan talouspaperin päälle. Valuta ensin enin vesi pois pitämällä artisokkaa ylösalaisin. Artisokka maistuu mielestäni heti kuumana parhaalta, joten en ole poistanut kuuman kukinnon keskeltä syötäväksi kelpaamatonta huppupäistä, "partaa" sisältävää osaa pois. Jos näpit kestävät, sen voi kiertäen poistaa.

Nauti näin

Latva-artisokka on samanlaista askarteluruokaa kuin rapujuhlien ravut. Rapukesteihin latva-artisokat ovatkin oiva ratkaisu kasvisruokailijalle tai rapuallergikolle. Latva-artisokka nautitaan sormin syöden. Artisokka ”riisutaan” lehti lehdeltä. Lehti kastetaan voisulaan, vinegrettiin, hollandaisekastikkeeseen, sitruuna- tai yrttivoihin. Lehden kärjestä kiinni pitäen pehmeä, vaalea, herkullinen malto vedetään hampaiden välistä suuhun. Apposia eli keitettyjä, nuoria sokeriherneitä nauttineelle tapa on tuttu.

Lopulta artisokasta on jäljellä vain varsinainen herkkupala, artisokan pohjaosa eli artisokan sydän. Ns. partahuppu on kätevintä poistaa veitsen avulla. Artisokan sydämen voi nauttia veistä ja haarukkaa käyttäen.

Yllä näkyvässä kuvassa on edetty jo niin pitkälle, että hupun peittämä artisokan "partaosa" on näkyvissä.

Kuvassa näkyy, että olen levittänyt artisokan herkullisen pohjan päälle sitruuna-voivaahtoa. 

Sitruunainen hollandaisekastike

4 rkl sitruunasta puristettua mehua

1–2 rkl vettä

4 keltuaista

200 g voita kuutioiksi leikattuna

suolaa

mustapippuria

Sekoita vispilällä vatkaten sitruunanmehu, vesi ja keltuaiset metallikulhossa. Nosta kulho vesihauteeseen eli liedelle kattilan päälle, ja kattilassa tulee kiehua vettä.

Sekoittele vispilällä kaiken aikaa. Munat vaahtoutuvat aluksi. Seos alkaa aika nopeasti saota. Kun se paksuuntuu, se samalla kypsyy. Vähennä lämpöä, ja nosta vaikka kulho hetkeksi pois kattilan päältä. Liiassa kuumuudessa seos voi juoksettua eli sen aineosat erottuvat. Hollandaisekastikkeen valmistus ei edellytä kovaa kuumuutta.

Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Hollandaisekastike sopii hyvin paitsi latva-artisokkien myös parsan, kalan ja kasvisten kastikkeeksi.

Kauppahalleista voi ostaa marinoituja latva-artisokan sydämiä. Alla näkyvän kuvan artisokat olen hankkinut Hakaniemen hallista.


Latva-artisokkakuvia keväiseltä Italian matkaltani:








Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen


lauantai 27. maaliskuuta 2021

Palak paneer – klassikkoruoka Intiasta

Palak paneer tarkoittaa suomeksi pinaattia ja juustoa, ja juuri ne ovatkin samannimisen ruokalajin pääainekset. Pohjois-Intian klassikkoruoka on monille tuttu intialaisista ravintoloista. Kotimaassaan siihen käytetään lehmän tai puhvelin maidosta valmistettua tuorejuustoa, paneeria. Se muistuttaa maultaan ja rakenteeltaan kovasti meille tuttua kotijuustoa, esimerkiksi Ruska-juuston nimellä myytävää paistettua munajuustoa.

Koska Palak paneer tulee Pohjois-Intiasta, se sisältää mausteita varsin maltillisesti, vaikka kyseessä on eräänlainen mausteinen currykastike. Mielestäni raastettu inkivääri, jeera, garam masala ja pieni määrä chilijauhetta muodostavat tasapainoisen ja miellyttävän kokonaisuuden pinaattiseen kastikkeeseen. Käytän sen pehmentämiseksi ja nesteeksi ruokakermaa, enkä lisää jugurttia lainkaan.

Tähän lämpimään ruokalajiin pinaatti hienonnetaan ja haudutetaan, joten valitsen mieluiten pakastepinaattia. Hienonnettua pakastepinaattia käytettäessä ruoka valmistuu helposti ja nopeasti. Tuoreita baby- eli lehtipinaatin lehtiä käytän viherjuomiin ja smoothieen. Kesällä suosin ruokiin lamopinaattia, joka on ryöpättävä.

Pidän pinaatista, samoin kotijuustoista. Varsinkin kevättalvella pinaattia ja muutakin vihreää alkaa jo tehdä kovasti mieli. Pinaatin mineraalisuus ja lievä hapokkuus käyvät loistavasti yksiin juuston ja kermahaudutuksen kanssa. Eipä ihme, että pinaatin ja juuston liitosta on syntynyt klassinen ruokalaji, palak paneer, jonka suosio yltää laajalle. Vaihtoehtoina ykkösvalinnalleni, paistetulle munajuustolle, toimivat leipäjuusto tai tofu.

Palak paneerin seuraksi riittää keitetty riisi ja naanleipä. Eniten pidän jasmiiniriisistä, vaikka intialaiseen keittiöön kuuluu basmatiriisi. Naanleivän voi leipoa itse, mutta kaupasta voi ostaa myös kuumennusta vaille valmiita naanleipiä (Santa Maria). Silloin Palak paneer -aterian saa kootuksi kätevästi vaikka arjen iltaruuaksi.

Palak paneer

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl raastettua inkivääriä

2 rkl (oliivi)öljyä

½ tl juustokuminaa eli jeeraa

1 tl garam masalaa

¼ tl chilijauhetta tai ½ tl chilirouhetta

300 g hienonnettua pakastepinaattia

2 dl ruokakermaa

½ tl suolaa

300 g paistettua munajuustoa (esim. Kolatun Ruska-juustoa)

4–5 kirsikkatomaattia

Ota pakastepinaatti huoneenlämpöön ja paloittele juusto suupaloiksi.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri ja varaa mausteet esille.

Kuumenna öljytilkka pannussa. Kuullota sipulit ja lisää inkivääriraaste ja mausteet.

Lisää pinaatti sekoitellen, kunnes se sulaa ja enin kosteus haihtuu. Sekoita joukkoon kerma ja ripaus suola.

Kuumenna ja lisää juustokuutiot. Kuumenna enää vain hetki. Lisää lohkotut tomaatit.

Tarjoa palak paneer keitetyn riisin ja naanleivän kera.

Teksti, ruokaohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen


torstai 14. tammikuuta 2021

Karamellisoitu sipuligalette

Galette on leivonnainen, josta pidän sen rustiikkisuuden vuoksi. Vuokaa ei tarvita, ja muotokin määräytyy ihan vapaalla kädellä pyöreäksi tai soikeaksi tai jotain siltä väliltä suoraan pellille leivinpaperin päälle. Taikinan reunat taitellaan huolettomasti osin täytteen päälle. Galette-nimi tulee Ranskasta, normannien sanasta gale, joka tarkoittaa litteää kakkua. Galette on usein hedelmätäytteinen ja makea, mutta se voi olla myös suolainen piiras.

Sipulipiirakka sopii mielestäni oikein hyvin leivottavaksi galetten tapaan suoraan pellille. Tällä kertaa nopeutin valmistusta varaamalla valmiin, suolaisen piirakan leipomiseen tarkoitetun, pakastetun taikinan. Täytteeseen valitsin sekä kelta- että punasipuleita ja lisäksi pari pulleaa valkosipulinkynttä. Punasipuli on keltasipulin punakuorinen muoto. Sen kaunis väri täydentää hienosti keltasipulia.

Sipulin viipalointi onnistuu terävällä veitsellä rauhallisesti leikkuulautaa vasten. Terävä veitsi ja viiltoliikkeet takaavat, että työ onnistuu ilman kyyneleitä. Erityisen kauniita ovat punasipulin viipaleet. Kypsennettäessä punasipulin väri tosin haalistuu myös galettea valmistettaessa.

Kypsensin sipulit täytettä varten melko tilavassa paistinpannussa. Sipuli on kypsennettävä hellästi, miedolla lämmöllä. Sipulin rapea rakenne antaa vähin erin periksi niin, että sipuli ikään kuin rentoutuu. Kypsentäminen lepyttää sipulin. Maku mietonee, makeutuu ja pysyy lauhkeana. Liika kuumuus tekee sipulista karvaan.

Sipulin makupareihin kuuluvat niin peruna kuin tomaattikin, ja yrteistä yksi parhaista kavereista sipulille on timjami. Perunaa ja timjamia galetestani löytyy, tomaatitkin tuoreena lisäkkeenä. Jos haluat täytteeseen lisää makuja, voit osan sipuleista korvata sienillä tai pienen määrän sipuleista omenalla.

Karamellisoitu sipuligalette

Pohjataikina

1 pkt (400 g) valmista pakastettua ruis-perunataikinaa

Sipulitäytteen alle

150 g ranskankermaa

1 dl juustoraastetta

½ dl hienonnettua timjamia

Täyte

4 (noin 350 g) keltasipulia

3 (noin 350 g) punasipulia

2 pulleaa valkosipulinkynttä

2–3  rkl rypsi- tai oliiviöljyä

2–3 rkl voita

1 rkl (tummaa) sokeria tai hunajaa

1 rkl balsamietikkaa

suolaa ja mustapippuria (myllystä)

Ota pakastetaikina sulamaan ja varaa myös muut ainekset esille.

Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna paistinpannussa öljy ja sulata voi. Lisää sipuliviipaleet pannuun ja vähennä lämpö niin, että sipulit eivät ruskistu. Hauduta niitä välillä sekoittaen niin, että niiden rapea rakenne antaa periksi. Jatka haudutusta hiljalleen 15–20 minuuttia, jolloin sipulit alkavat makeutua.

Mausta sipulit sokerilla tai hunajalla sekä balsamicolla ja ripauksella suolaa ja pippuria. Anna niiden maustua ja hautua edelleen noin 5 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita ranskankermaan juustoraaste ja timjami.

Taputtele ja tarvittaessa kevyesti kaulitse taikina leivinpaperin päälle pellille soikeaan muotoon. Levitä pintaan ranskankermaseos. Jätä reunoille pari senttiä tilaa. Lisää päälle sipuliseos. Kääntele reunat täytteen päälle.

Paista galettea 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoa galette lämpimänä. Sen seuraksi sopivat kirsikkatomaatit ja timjami ja juomaksi esim. tee.

Ohje, teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen