lauantai 1. toukokuuta 2021

Latva-artisokka – kevään herkkupala

Kun oman maan satokausi antaa odotuttaa vielä tovin, on onni, että meille tuodaan kevään vihreitä muualta, kuten tuttua parsaa ja monelle vielä tuntematonta tuoretta latva-artisokkaa.

Kasvina latva-artisokka on ohdake, jonka herkullisuuden keksivät jo muinaiset roomalaiset. Kerrotaan Pliniuksen vitsailleen, kuinka ”yhteiskunnan rikkaat ryöstävät aaseilta ruuan”, kun ylimystö herkutteli latva-artisokalla.

Suomessa latva-artisokan pohjia, ns. sydämiä, saa kautta vuoden säilykkeenä. Keväällä maalis-toukokuussa tuoretta latva-artisokkaa tuodaan Italiasta, Espanjasta ja Ranskasta. Kiinteissä, käpymäisissä kukinnoissa on mehevää maltoa, kunhan kasviksen saa mahdollisimman tuoreena. Nykyään latva-artisokkaa viljellään pienessä määrin Suomessakin. Satoa valmistuu heinä-elokuulta aina lokakuulle saakka.

Käsittele näin

Huuhtele latva-artisokat. Leikkaa tukevalla veitsellä latvaosaa pois noin kolmanneksen verran. Se edistää kypsymistä. Aina en ole raaskinut niin paljon poistaa, jos kasvis on ollut tuoreen ja mehevän oloinen. Silloin jopa uloimmista lehdistä löytyy syötävää. Jos lehtien kärjet ovat kovin kuivat, leikkaa ne saksilla pois. Varsi kannattaa vääntää tai leikata irti läheltä kukkamykeröä. Täytettäviin, pienehköihin artisokkiin olen jättänyt vartta muutaman senttimetrin verran.

Keitä näin

Keitä artisokat suolalla ja sitruunalla maustetussa vedessä. Pienet kypsyvät 20, isot 25–30  minuutissa. Latva-artisokat nousevat helposti kellumaan, joten voit laittaa lautasen pitämään ne veden alla. Olen huomannut, että artisokat kypsyvät ilman lautastakin, kun niitä välillä kääntelee ja pitää kannen kattilan päällä. Artisokka on kypsää, kun lehdet vetäistessä helposti irtoavat.

Nosta artisokat reikäkauhalla valumaan talouspaperin päälle. Valuta ensin enin vesi pois pitämällä artisokkaa ylösalaisin. Artisokka maistuu mielestäni heti kuumana parhaalta, joten en ole poistanut kuuman kukinnon keskeltä syötäväksi kelpaamatonta huppupäistä, "partaa" sisältävää osaa pois. Jos näpit kestävät, sen voi kiertäen poistaa.

Nauti näin

Latva-artisokka on samanlaista askarteluruokaa kuin rapujuhlien ravut. Rapukesteihin latva-artisokat ovatkin oiva ratkaisu kasvisruokailijalle tai rapuallergikolle. Latva-artisokka nautitaan sormin syöden. Artisokka ”riisutaan” lehti lehdeltä. Lehti kastetaan voisulaan, vinegrettiin, hollandaisekastikkeeseen, sitruuna- tai yrttivoihin. Lehden kärjestä kiinni pitäen pehmeä, vaalea, herkullinen malto vedetään hampaiden välistä suuhun. Apposia eli keitettyjä, nuoria sokeriherneitä nauttineelle tapa on tuttu.

Lopulta artisokasta on jäljellä vain varsinainen herkkupala, artisokan pohjaosa eli artisokan sydän. Ns. partahuppu on kätevintä poistaa veitsen avulla. Artisokan sydämen voi nauttia veistä ja haarukkaa käyttäen.

Yllä näkyvässä kuvassa on edetty jo niin pitkälle, että hupun peittämä artisokan "partaosa" on näkyvissä.

Kuvassa näkyy, että olen levittänyt artisokan herkullisen pohjan päälle sitruuna-voivaahtoa. 

Sitruunainen hollandaisekastike

4 rkl sitruunasta puristettua mehua

1–2 rkl vettä

4 keltuaista

200 g voita kuutioiksi leikattuna

suolaa

mustapippuria

Sekoita vispilällä vatkaten sitruunanmehu, vesi ja keltuaiset metallikulhossa. Nosta kulho vesihauteeseen eli liedelle kattilan päälle, ja kattilassa tulee kiehua vettä.

Sekoittele vispilällä kaiken aikaa. Munat vaahtoutuvat aluksi. Seos alkaa aika nopeasti saota. Kun se paksuuntuu, se samalla kypsyy. Vähennä lämpöä, ja nosta vaikka kulho hetkeksi pois kattilan päältä. Liiassa kuumuudessa seos voi juoksettua eli sen aineosat erottuvat. Hollandaisekastikkeen valmistus ei edellytä kovaa kuumuutta.

Mausta kastike suolalla ja pippurilla. Hollandaisekastike sopii hyvin paitsi latva-artisokkien myös parsan, kalan ja kasvisten kastikkeeksi.

Kauppahalleista voi ostaa marinoituja latva-artisokan sydämiä. Alla näkyvän kuvan artisokat olen hankkinut Hakaniemen hallista.


Latva-artisokkakuvia keväiseltä Italian matkaltani:








Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen


lauantai 27. maaliskuuta 2021

Palak paneer – klassikkoruoka Intiasta

Palak paneer tarkoittaa suomeksi pinaattia ja juustoa, ja juuri ne ovatkin samannimisen ruokalajin pääainekset. Pohjois-Intian klassikkoruoka on monille tuttu intialaisista ravintoloista. Kotimaassaan siihen käytetään lehmän tai puhvelin maidosta valmistettua tuorejuustoa, paneeria. Se muistuttaa maultaan ja rakenteeltaan kovasti meille tuttua kotijuustoa, esimerkiksi Ruska-juuston nimellä myytävää paistettua munajuustoa.

Koska Palak paneer tulee Pohjois-Intiasta, se sisältää mausteita varsin maltillisesti, vaikka kyseessä on eräänlainen mausteinen currykastike. Mielestäni raastettu inkivääri, jeera, garam masala ja pieni määrä chilijauhetta muodostavat tasapainoisen ja miellyttävän kokonaisuuden pinaattiseen kastikkeeseen. Käytän sen pehmentämiseksi ja nesteeksi ruokakermaa, enkä lisää jugurttia lainkaan.

Tähän lämpimään ruokalajiin pinaatti hienonnetaan ja haudutetaan, joten valitsen mieluiten pakastepinaattia. Hienonnettua pakastepinaattia käytettäessä ruoka valmistuu helposti ja nopeasti. Tuoreita baby- eli lehtipinaatin lehtiä käytän viherjuomiin ja smoothieen. Kesällä suosin ruokiin lamopinaattia, joka on ryöpättävä.

Pidän pinaatista, samoin kotijuustoista. Varsinkin kevättalvella pinaattia ja muutakin vihreää alkaa jo tehdä kovasti mieli. Pinaatin mineraalisuus ja lievä hapokkuus käyvät loistavasti yksiin juuston ja kermahaudutuksen kanssa. Eipä ihme, että pinaatin ja juuston liitosta on syntynyt klassinen ruokalaji, palak paneer, jonka suosio yltää laajalle. Vaihtoehtoina ykkösvalinnalleni, paistetulle munajuustolle, toimivat leipäjuusto tai tofu.

Palak paneerin seuraksi riittää keitetty riisi ja naanleipä. Eniten pidän jasmiiniriisistä, vaikka intialaiseen keittiöön kuuluu basmatiriisi. Naanleivän voi leipoa itse, mutta kaupasta voi ostaa myös kuumennusta vaille valmiita naanleipiä (Santa Maria). Silloin Palak paneer -aterian saa kootuksi kätevästi vaikka arjen iltaruuaksi.

Palak paneer

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl raastettua inkivääriä

2 rkl (oliivi)öljyä

½ tl juustokuminaa eli jeeraa

1 tl garam masalaa

¼ tl chilijauhetta tai ½ tl chilirouhetta

300 g hienonnettua pakastepinaattia

2 dl ruokakermaa

½ tl suolaa

300 g paistettua munajuustoa (esim. Kolatun Ruska-juustoa)

4–5 kirsikkatomaattia

Ota pakastepinaatti huoneenlämpöön ja paloittele juusto suupaloiksi.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri ja varaa mausteet esille.

Kuumenna öljytilkka pannussa. Kuullota sipulit ja lisää inkivääriraaste ja mausteet.

Lisää pinaatti sekoitellen, kunnes se sulaa ja enin kosteus haihtuu. Sekoita joukkoon kerma ja ripaus suola.

Kuumenna ja lisää juustokuutiot. Kuumenna enää vain hetki. Lisää lohkotut tomaatit.

Tarjoa palak paneer keitetyn riisin ja naanleivän kera.

Teksti, ruokaohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen


torstai 14. tammikuuta 2021

Karamellisoitu sipuligalette

Galette on leivonnainen, josta pidän sen rustiikkisuuden vuoksi. Vuokaa ei tarvita, ja muotokin määräytyy ihan vapaalla kädellä pyöreäksi tai soikeaksi tai jotain siltä väliltä suoraan pellille leivinpaperin päälle. Taikinan reunat taitellaan huolettomasti osin täytteen päälle. Galette-nimi tulee Ranskasta, normannien sanasta gale, joka tarkoittaa litteää kakkua. Galette on usein hedelmätäytteinen ja makea, mutta se voi olla myös suolainen piiras.

Sipulipiirakka sopii mielestäni oikein hyvin leivottavaksi galetten tapaan suoraan pellille. Tällä kertaa nopeutin valmistusta varaamalla valmiin, suolaisen piirakan leipomiseen tarkoitetun, pakastetun taikinan. Täytteeseen valitsin sekä kelta- että punasipuleita ja lisäksi pari pulleaa valkosipulinkynttä. Punasipuli on keltasipulin punakuorinen muoto. Sen kaunis väri täydentää hienosti keltasipulia.

Sipulin viipalointi onnistuu terävällä veitsellä rauhallisesti leikkuulautaa vasten. Terävä veitsi ja viiltoliikkeet takaavat, että työ onnistuu ilman kyyneleitä. Erityisen kauniita ovat punasipulin viipaleet. Kypsennettäessä punasipulin väri tosin haalistuu myös galettea valmistettaessa.

Kypsensin sipulit täytettä varten melko tilavassa paistinpannussa. Sipuli on kypsennettävä hellästi, miedolla lämmöllä. Sipulin rapea rakenne antaa vähin erin periksi niin, että sipuli ikään kuin rentoutuu. Kypsentäminen lepyttää sipulin. Maku mietonee, makeutuu ja pysyy lauhkeana. Liika kuumuus tekee sipulista karvaan.

Sipulin makupareihin kuuluvat niin peruna kuin tomaattikin, ja yrteistä yksi parhaista kavereista sipulille on timjami. Perunaa ja timjamia galetestani löytyy, tomaatitkin tuoreena lisäkkeenä. Jos haluat täytteeseen lisää makuja, voit osan sipuleista korvata sienillä tai pienen määrän sipuleista omenalla.

Karamellisoitu sipuligalette

Pohjataikina

1 pkt (400 g) valmista pakastettua ruis-perunataikinaa

Sipulitäytteen alle

150 g ranskankermaa

1 dl juustoraastetta

½ dl hienonnettua timjamia

Täyte

4 (noin 350 g) keltasipulia

3 (noin 350 g) punasipulia

2 pulleaa valkosipulinkynttä

2–3  rkl rypsi- tai oliiviöljyä

2–3 rkl voita

1 rkl (tummaa) sokeria tai hunajaa

1 rkl balsamietikkaa

suolaa ja mustapippuria (myllystä)

Ota pakastetaikina sulamaan ja varaa myös muut ainekset esille.

Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna paistinpannussa öljy ja sulata voi. Lisää sipuliviipaleet pannuun ja vähennä lämpö niin, että sipulit eivät ruskistu. Hauduta niitä välillä sekoittaen niin, että niiden rapea rakenne antaa periksi. Jatka haudutusta hiljalleen 15–20 minuuttia, jolloin sipulit alkavat makeutua.

Mausta sipulit sokerilla tai hunajalla sekä balsamicolla ja ripauksella suolaa ja pippuria. Anna niiden maustua ja hautua edelleen noin 5 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita ranskankermaan juustoraaste ja timjami.

Taputtele ja tarvittaessa kevyesti kaulitse taikina leivinpaperin päälle pellille soikeaan muotoon. Levitä pintaan ranskankermaseos. Jätä reunoille pari senttiä tilaa. Lisää päälle sipuliseos. Kääntele reunat täytteen päälle.

Paista galettea 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoa galette lämpimänä. Sen seuraksi sopivat kirsikkatomaatit ja timjami ja juomaksi esim. tee.

Ohje, teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen


sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Puolukka-piparkakkujäädyke joulupöytään

Meidän perheessä puolukka-piparkakkuparfait on kuulunut jouluaaton aterian jälkiruuaksi jo vuosikymmenien ajan. Voin siis hyvällä syyllä kutsua joulujäädykettäni ikivihreäksi, koska tulen tekemään sitä varmasti jatkossakin. Muutamana vuonna kokeilin jotain muuta hakiessani vaihtelua, mutta taas olen tähän samaan palannut.

On siis aika kirjata ylös vuodesta toiseen hieman hioutunut ohjeeni. Joulun maku tulee siitä, että käytän nesteenä pienen määrän glögijuomaa, johon keitän vielä lisämakua kanelitangosta ja joskus lisään muitakin kokonaisia glögimausteita. Jäädykkeeseen nestettä tarvitaan desilitran verran, joten lisää glögijuomaa, jos sitä keitettäessä on haihtunut.

Puolukat murskaan nykyään teholeikkurilla. Toinen tapa on survoa puolukat puisella perunanuijalla. Piparkakkuja kannattaa varata myös tarjoilua varten, ja varmaan niitä jouluna jokaiselta löytyykin. Oma suosikkini ovat Annan piparkakut.

Kuvassa parfait on juuri kumottu. Parhaimmillaan nautittavaksi se on vasta hetken kuluttua. Muista siis ottaa joulupöytään tarkoitettu parfait pakastimesta ajoissa.

Jäädytän parfaitin muovisessa Tupperware-vuoassa, josta se irtoaa helposti. Jäädyke on tehtävä pakastimeen hyvissä ajoin, viimeistään tarjoilua edeltävänä iltana. Ota vuoka riittävän ajoissa huoneenlämpöön, ainakin 30–40 minuuttia ennakkoon. Parfait maistuu parhaalta, kun se on saanut hieman pehmetä. Lisänä maistuvat raikkaat puolukat, kermavaahto ja piparkakut. Kermavaahdon sijaan kinuskikastike on loistovalinta. Helpoiten se syntyy kinuskikermasta.


Puolukka-piparkakkujäädyke

1 dl glögimehujuomaa

1 kanelitanko (ja muita kokonaisia glögimausteita)

4 keltuaista

1 dl tomusokeria

5 dl kuohukermaa

5 dl kokonaisia puolukoita

1 dl murskattuja piparkakkuja

Lisäksi

puolukoita, piparkakkuja, kermavaahtoa tai kinuskikastiketta

Lisää glögijuomaan kanelitanko ja halutessasi muitakin kokonaisia glögimausteita. Keitä kannen alla kattilassa ainakin viisi minuuttia. Siirrä jäähtymään. Survo puolukat tai murskaa ne teholeikkurissa. Puolukkamurskan määrä on noin 3,5 dl. Murskaa piparkakut.

Sekoita keltuaiset, tomusokeri ja jäähtynyt glögijuoma teräsastiaan, jonka voit asettaa kattilan päälle. Ns. puuron haudutuskattila on tässä hyvä. Tarkista, paljonko maustettua glögijuomaa on jäljellä. Jos sitä on keitettäessä haihtunut, lisää juomaa niin, että määrä on 1 dl.

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja aseta päälle teräsastia, jossa on glögi-sokeri-keltuaisseos. Hämmennä seosta pohjaa myöten koko ajan. Se saostuu kuumuudessa nopeasti. Siirrä saostunut seos jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita glögi-keltuais-sokeriseokseen murskatut puolukat ja kääntele joukkoon kermavaahto ja piparkakkumuru.


Kaada jäädykeseos kylmällä vedellä huuhtaistuun jäädykevuokaan. Peitä ja siirrä pakastimeen. Anna jäätyä seuraavaan päivään tai sopivaan käyttöhetkeen saakka. Jäädykkeen voit valmistaa hyvissä ajoin esim. joulupöytään.

P.S. Jäädykkeeseen tarvitset munista vain keltuaiset. Käytä valkuaiset marenkien valmistamiseen ja tee esim. uutena vuotena Pavlova-jälkiruoka.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen


tiistai 8. joulukuuta 2020

Juureslaatikot uusin kujein

Kasviksista inspiraatiota saavana kokkaajana mielenkiintoni herää erityisesti silloin, kun kohtaan uuden kasviksen. Edelliskerran näin kävi vuosituhannen alussa, kun kuulin broccoliinista eli varsiparsakaalista. Suomenkielistä nimeäkään uutuudella ei vielä tuolloin ollut pitkään aikaan. Nimi oli keksittävä siinä vaiheessa, kun tuote saatiin markkinoille ensin tuontituotteena, sitten kotimaisena. Oli tehtävä kokeiluja ja etsittävä käyttötapoja.

Viitisen vuotta sitten kohdalle osui itselleni tuntematon juures, jolla jo oli olemassa selkeä suomen kielen nimi: juuripersilja. Kyse on uusvanhasta juureksesta, jota on nyt alettu ammattimaisesti viljellä. Ensiksi ihastuin juuripersiljaan uunissa paahdettuna. Sitten olen tehnyt siitä sosekeittoa ja käyttänyt juuripersiljaa liemijuureksena.

Nyt juuresten kulta-aikana, kun mennään kohti joulua, sain toiveen kehittää juuripersiljasta jotain uutta joulupöytään.

Kokeilun tuloksena kirjasin muistiin juuresterriinin ja juuressoselaatikon ohjeet, olkaapa hyvät!

Juuripersilja-porkkanaterriini

500 g juuripersiljaa

500 g porkkanaa

vettä, suolaa

appelsiininmehua, fenkolinsiemeniä

(pomeranssinkuorta, kokonaista kardemummaa)

2 rkl rypsiöljyä

2 dl ranskankermaa

suolaa, mustapippuria

2 rkl sitruunanmehua

tuoretta persiljaa

150 g juustoraastetta

Koristeeksi: persiljaa tai lehtikaalia


Kuori juuripersiljat ja porkkanat. Leikkaa juurekset terävällä veitsellä leikkuulaudan päällä pitkittäin noin puolen sentin viipaleiksi.

Keitä juuripersiljat ja porkkanat eri kattiloissa niukassa nestemäärässä. Lisää porkkaviipaleiden keitinveteen suolan lisäksi appelsiininmehua ja fenkolinsiemeniä. Juuripersiljalle voit lisätä keitinveteen suolan lisäksi kokonaisia glögimausteita, esim. kardemummaa ja pomeranssinkuorta. Keitä molempia noin 10 minuuttia ja valuta keitinvesi pois.

Vuoraa pitkäomainen leipävuoka leivinpaperilla ja voitele sisäpinta öljyllä.

Mausta ranskankerma suolalla, pippurilla, sitruunanmehulla ja persiljalla.

Lado vuokaan kerros porkkanaviipaleita, lisää ranskankermaseosta ja ripota kerros juustoraastetta. Lado seuraavaan kerrokseen juuripersiljaviipaleita, sitten ranskankermaseosta ja juustoraastetta. Jatka samaan tapaan. Vuorottele porkkanaa ja juuripersiljaa. Jätä päällimmäiseksi juuresviipaleita ja voitele pinta öljyllä.

Paista terriiniä 175-asteisessa uunissa tunnin ajan. Siirrä jäähtymään. Voit lisätä jäähtymisvaiheessa vuokaan painoksi pitkittäin esim. maitotölkin.


Kumoa terriini vuoastaan ja poista leivinpaperi. Viipaloi terävällä veitsellä. Koristele persiljalla tai lehtikaalilla.

Toinen juuripersiljaa sisältävä laatikkoruokani valmistuu soseutetuista juureksista.

Juuripersilja-palsternakkalaatikko

500 g juuripersiljaa

500 g palsternakkaa

4 puikulaperunaa

vettä, suolaa

25 g voita

2 dl kuohukermaa

2 dl keitinlientä

1 kananmuna

2 rkl korppujauhoa

2 rkl vaaleaa siirappia

1 tl suolaa

½ tl jauhettua neilikkaa

ripaus muskottipähkinää

Lisäksi

voita ja korppujauhoa

Kuori juuripersiljat ja palsternakat. Jätä yksi palsternakka kokonaiseksi. Leikkaa muut juurekset melko pieniksi paloiksi, palsternakat juuripersiljaa kookkaammiksi. Kuori ja lohko perunat.


Lisää juures- ja perunapalat sekä yksi kokonainen palsternakka vähäiseen, suolalla maustettuun veteen. Keitä soseutettavan kypsiksi. Valuta keitinliemi talteen. Kokonaisen palsternakan ei tarvitse täysin kypsyä. Ota se erilleen ja halkaise pituussuunnassa. Soseuta muut juurekset ja perunat.

Lisää soseeseen nokare voita. Sekoita joukkoon kerma ja keitinlientä. Vatkaa kananmuna ensin haarukalla pikkukupissa ja sekoita sitten soseeseen. Lisää korppujauho, siirappi, suola, neilikka ja muskottipähkinä. Tarkista maku.

Voitele uunivuoka voilla ja kaada seos vuokaan. Paina pintaan palsternakan puolikkaat. Lisää voinokareita ja korppujauhoa.

Paista laatikkoa 130-asteisessa uunissa parin tunnin ajan.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

torstai 22. lokakuuta 2020

Leipäjuustopaistos ja marjoja

Leipäjuusto tuli tutuista tutuimmaksi lapsuudessani. Äiti teki sitä usein. Niinpä vielä aikuisenakin leipäjuusto on nostalgiaherkku monessa: salaatissa, grillissä kuumennettuna, pataruuassa, jälkiruokana, ravitsevana välipalana ja kahvin kanssa. Useimmiten lämmitän juustopalaset pienessä kermatilkassa ja lisään päälle kauden marjoja.

Ostan leipäjuuston valmiina kaupasta. Lämmitettynä se houkuttaa monesti enemmän kuin jääkaappikylmänä. Kuumennetun paistoksen pinnan saatan maustaa kardemummalla, joka sopii loistavasti leipäjuustoon varsinkin, kun paistos tarjotaan kahvin kanssa. Kaneli ei itseäni leipäjuuston maustajana viehätä, vaikka sitä näkee kyllä käytettävän - makuasia, josta ei sovi kiistellä.

Mietin, mikä kahvi leipäjuuston pariksi kaikkein parhaiten kävisi. Aikoinaan Paula-palvelussa työskennelleenä alkoi tämäkin kiinnostaa. Otin yhteyttä Pauligin kuluttajapalveluun, ja tummapaahtoista kahvia suosittelivat, Presidenttiä tai Juhla Mokkaa.

Jotkut haluavat ripauttaa paistoksen pintaan ennen kuumennusta tummaa ruoko- tai muscovadosokeria, mutta minusta niin leipäjuusto kuin uunijuustokin ovat juustoja, joten ei kiitos sokeria omaan juustooni.

Sen sijaan marjat voivat olla kevyesti makeutettuja. Marjoina käytän saatavilla olevia kauden marjoja: lakkoja, viinimarjoja, vadelmia, joskus myös marja- tai hedelmähilloja. Metsäiset maut pukevat rustiikkista leipäjuustoa. Rosmariinin tai timjaminoksat sopivat varsinkin lakan ja karpalon makumaailmoihin.

Leipäjuustopaistos ja marjoja

300–400 g leipäjuustoa

noin ¾ - 1 dl kuohukermaa

vuoan voiteluun voita

pintaan kardemummaa

Lisäksi:

marjoja, esim. lakkoja, kuivattuja karpaloita, mustaherukoita, tyrnimarjoja, ruusunmarjahilloa

tuoretta rosmariinia ja/tai timjamia

Paloittele leipäjuusto. Voitele uunivuoka voilla tai vuoraa esim. valurautainen paistinpannu leivinpaperilla ja voitele paperin pinta kevyesti.

Lisää juustopalaset yhteen kerrokseen ja valele päälle kermaa, mutta muista, että juustosta irtoaa kuumennettaessa jonkin verran nestettä, joten pieni määrä kermaa riittää.

Lisää marjoja pinnalle harvakseltaan. Jätä ainakin toinen puoli marjoista lisättäväksi myöhemmin.

Paista 200 - 225 -asteisessa uunissa 10–15 minuuttia, kunnes kerma kuplii kuumana.

Uunista otettua ripottele paistoksen pintaan kardemummaa. Lisää marjoja ja muutamia yrtinoksia. Tarjoa välittömästi. Pöydässä voi jokainen lisätä marjoja juustopaistoksen seuraan haluamansa määrän.

Leipäjuusto kotikeittiössä valmistaen

Olen kokeillut leipäjuuston valmistusta kaupan maidosta, ja kyllähän se juustonjuoksuttimen avulla tavallaan onnistuukin. Oman kokeiluni olen tallentanut blogiin 13.7.2016.

https://rouvakasvis.blogspot.com/2016/07/leipajuustoa-kotikeittiosta-kesamarjoja.html

Kuvassa kaupunkikodin sähköuunissa paistamaani leipäjuustoa, jonka kanssa kokeilin ruusunterälehtihilloa. Myös ruusuhillon ohje em. blogipostauksessa.

Maalaistaloissa leipäjuusto tehtiin ennen vanhaan itse ternimaidosta, mieluiten kuulemma neljännen lypsykerran ternimaidosta. Ensimmäisen lypsykerran ternimaito paistettiin uunijuustoksi, josta kuva alimpana. Perinteiseen tapaan leipäjuusto paahdettiin pilkulliseksi juustolaudalla avotulen äärellä.

Jos jostain pystyt hankkimaan ternimaitoa, paista se uunijuustoksi. Nykyään se  on harvinaista herkkua. Näin se sujuu: Kaada ternimaito voideltuun uunivuokaan ja mausta suolalla. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes maito hyytyy. Helppoa ja herkullista!

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen