torstai 2. heinäkuuta 2020

Kukkafocaccia

Kun näin ensimmäisen kerran kuvan kukkafocacciasta joskus puoli vuotta sitten, olin heti myyty. Tuo on minulle. Tuolta pohjalta haluan itsekin taiteilla! Kauan meni ajatuksesta toteutukseen, mutta on tärkeää valita oikea aika ja innoituksen hetki. Ja niin laitoin sitten kesän sateisena ja tuulisena päivänä jauhot pöllyämään.

Kukkafocaccian koristelussa saa vapaasti käyttää mielikuvitustaan ja taitojaan. Voi myös ottaa lapsen mukaan, sillä askarteluahan pinnan päällystäminen on. Se on keskittymistä vaativaa ja ihanaa, aivan kuten kukkien asettelu maljakkoon. Pidän puuhasta, mutta varmaan joku toinen ei lainkaan.

Myös focaccian maku jakaa näköjään mielipiteet. Väitetään focacciaa jopa kuivaksi, mutta omat focacciani eivät ole koskaan olleet kuivia. Ne ovat kuohkeita, meheviä ja maukkaita. Pidän italialaisesta ruuasta, ja focaccia vie ihanaan Liguriaan. Leivän alkuperäksi on myös esitetty etruskeja ja Kreikkaa, mutta kukapa tietää. Nykyään focaccia liitetään Liguriaan ja Italiaan.
Olen leiponut focacciaa lukemattomat kerrat. Useimmiten olen maustanut pinnan rosmariinilla, valkosipulilla ja laadukkaalla oliiviöljyllä. Yksi suosikeistani on sienifocaccia, jonka ohje löytyy blogisani 21.4.2016 https://rouvakasvis.blogspot.com/2016/04/sieni-focaccia-leipa-italialaisittain.html. Perunafriikkinä pidän myös perunafocacciasta. Painelen tossumaisen leivän pintaan ohuita perunaviipaleita, jälleen valkosipulia ja rosmariinia sekä hyvää oliiviöljyä. Se maistuu kylmänä kautena!

Focaccia on litteä leipä ja se päällystetään, mutta toisin kuin pizza. Focaccia voi olla pieni ateria, kuten minun perunaversioni tai se on pääruuan lisäke.
Päästä taiteilija sisältäsi valloilleen ja askartele oma kukkaketosi focacciataikinan pintaan. Ole hyvä, tässä nuotit!

Rouva Kasviksen kukkafocaccia

4 dl vettä

1 ps (11 g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

½ tl sokeria

noin 7 - 8 dl vehnäjauhoja

½ dl laadukasta oliiviöljyä

Pinnalle

laadukasta oliiviöljyä, (sormi)suolaa

erilaisia kasviksia ja yrttejä:

esim. kirsikkatomaatteja, punasipulia,
paprikaa, valkosipulia,
ruohosipulia,
rosmariinia, tilliä,
lehtipersiljaa,
unikon- ja auringonkukansiemeniä

Kuumenna vesi noin 42-asteiseksi. Yhdistä kuivahiiva, suola ja sokeri pieneen määrään jauhoja ja sekoita veteen.
Lisää jauhoja vähin erin koko ajan esim. puuhaarukalla sekoittaen niin, että saat löysän taikinan. Sekoita taikinaan öljy. Taikinaa ei siis vaivata, koska taikinan tulee olla pehmeää ja paistetun leivonnaisen kuohkeaa ja mehevää.
Siirrä kulho vedottomaan, lämpimään paikkaan ja anna taikinan kohota ainakin ½ tuntia.
Käsittele pintaan valitsemasi kasvikset ja yrtit käyttövalmiiksi.
Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille pellille ja taputtele pellin kokoiseksi, tasaiseksi levyksi. Peitä liinalla ja anna kohota noin 15 min.
Painele taikinaan lujasti sormin kuoppia. Pinta siis ikään kuin rikotaan, jotta hiivan muodostama hiilidioksidi pääsee poistumaan. Sivele pinta öljyllä ja ripauta hieman suolaa.
Asettele vihannekset, siemenet ja yrtit haluamallasi tavalla taikinan päälle kevyesti niitä painellen niin, että niistä muodostuu kukkaketo.
Paista focacciaa 225-asteisessa uunissa noin 20 min. Tarjoa välittömästi.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen



tiistai 2. kesäkuuta 2020

Varhaisperuna-parsasalaatti


Yhdistin kaksi alkukesän herkkua: kotimaisen vihreän parsan ja kotimaiset varhaisperunat. Liitin ne haaleana tarjottavaksi salaatiksi, jonka mehevöittää laadukkaasta oliiviöljystä ja sitruunanmehusta tehty kastike. Luonteikkuutta antavat kaprikset.


Annabelle on siiklin ohella suosikkiperunani kesäaikaan. Annabellessä minua viehättää kauniin keltainen väri, kiinteä rakenne ja miedon kermainen maku. Kotimainen, vasta maasta nostettu vihreä parsa on omaa luokkaansa sekin. Kutsun sen makua sanalla vihanta. Maussa on jotain kesän vihreän ja tuoreen nuoren herneen huumaavaa aromia. Kannattaa maistaa!


Varhaisperuna-parsasalaatti

1 kg varhaisperunoita (esim. annabelle-perunaa)
1 tl (karkeaa) merisuolaa
250 g vihreää parsaa
(suolaa, nokare voita)
(uuden sadon jäävuorisalaattia avomaalta)
Kapriskastike
1 dl laadukasta oliiviöljyä
3 rkl puristettua sitruunanmehua
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
½ dl kapriksia (voikukkanupuista tehtykin hyvää)
Lisäksi
tilliä


Harjaa perunat puhtaiksi ja lisää ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä 10–15 minuuttia perunoiden koon mukaan. Valuta ja anna kuivahtaa.

Leikkaa parsoista kovat tyviosat pois ja voit tarvittaessa kuoria vähän matkaa, mutta varsinkaan kotimaiselle parsalle kuoriminen ei ole tarpeen. Keitä parsat laakeassa pannussa, suolalla maustetussa vedessä, johon voit lisätä nokareen voita. Valuta ja leikkaa parsat noin neljään osaan.

Vatkaa kastikkeen ainekset hyvin sekaisin, kaprikset muutamaan osaan leikattuina.

Siirrä lohkotut perunat ja paloitellut parsat kulhoon ja valele niille kastiketta vajaa puolet koko määrästä.

Voit asetella laakealle tarjoiluvadille pediksi jäävuorisalaattia suupaloina. Valele kastikkeella. Lisää peruna-parsaseos. Lisää silputtua tilliä.

Vinkki: Varhaisperuna-parsasalaatin kanssa samalle lautaselle sopii savustettu kala erityisen hyvin, mutta myös paistetut ahvenet tai muut kesäkalat käyvät, tai graavikalat.

Alkukesän kotimaan herkut:













Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen
Puhtoiset varhaisperunat menossa keitettäviksi:









Salaatin kastikkeeseen valitaan laadukkaat ainekset:



Pääsin tutustumaan varhaisperunan nostoon Merimaskussa:

























maanantai 1. kesäkuuta 2020

Suussa sulava kirsikkatorttu

Kirsikka on niin aromaattinen hedelmä, ettei ole lainkaan liioittelua väittää sen kuuluvan hedelmien aateliin. Kannattaa erottaa hapankirsikka ja kesätoreilta tuttu imeläkirsikka. Imeläkirsikoita voi syödä ihan sellaisinaan tuoreina. Hapankirsikat kypsennetään. Kirsikka maistuu hillokkeissa, hyytelöissä ja kastikkeissa, myös salaateissa ja kuivattuna. Kirsikkahilloke juustojen parina on klassinen yhdistelmä.


Tuoreita kirsikoita tuodaan ulkomailta kesän airueina Suomeen touko-kesäkuun vaihteesta alkaen. Myöhemmin kesällä, heinä-elokuussa, voidaan jo nauttia kotimaisista kirsikoista.

Kesäisen sunnuntain iltapäiväkahveille leivoin kirsikkatortun. Koska pidän kookoksen mausta, käytin leivonnaisen pintaan ja vähän taikinaankin kookosta. Manteli on loistopari kirsikalle, joten korvasin osan pohjataikinan vehnäjauhoista mantelijauholla. Irtopohjavuoassa kirsikkatorttu onnistuu helposti. Kirsikan siementen poistamiseen kannattaa hankkia kätevä erityistyöväline.


Kirsikkatorttu

100 g voita (tai margariinia)
1 dl sokeria
1 muna
1 ½ dl vehnäjauhoja
¾ dl mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
¾ dl kookosmaitoa (tai maitoa)
4 dl tuoreita (imelä)kirsikoita
Pinnalle
½ dl sulatettua voita (tai juoksevaa margariinia)
¾ dl sokeria
1 ½ dl kookoshiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
½ tl kanelijauhetta
Koristeluun
1–2 dl tuoreita kirsikoita
 

Huuhtele kirsikat ja poista niistä kannat ja siemenet. Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten. Yhdistä kuivat ainekset keskenään ja lisää seos vähitellen joukkoon, samoin kookosmaito.

Laita irtopohjavuoan pohjaosan päälle leivinpaperia ja sulje reunus ympärille. Leikkaa ylimääräinen leivinpaperi vuoan ulkopuolelta pois. Voitele vuoan pohja ja reunat sisältä.

Siirrä taikina vuokaan ja levitä se joka puolelle vuokaa tasaiseksi kerrokseksi. Painele taikinaan kevyesti siemenettömiä kirsikoita.

Sekoita voisulaan muut pintaseoksen ainekset ja ripottele seos tortun pinnalle.

Paista torttua 175-asteisessa uunissa alimmalla ritilätasolla 40–45 minuuttia.

Tarjoa tortun kanssa tuoreita kirsikoita.

Työväline kirsikan siementen poistoon näyttää tältä:


Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Pähkinämäen rukiiset perunat


Tänä keväänä on kantautunut tietoja, kuinka perunaa uhkaa jäädä varastoihin. Ammattikeittiöitä on suljettuina, ja koteihinkin on etätyöskentely- ja karanteenipäiviin ilmeisesti ostettu pikemmin pastaa ja riisiä kuin perunaa. Nyt olisi muutettava suuntaa. Perunasta saa vaikka mitä. Se on tuoreen lähiruuan ykköstuote. Siitä saa arkista tai luksusta, tuttua tai yllättävää, kotoista tai eksoottista ruokaa. Perunaan ei kyllästy koskaan.





(Kuvan perunoiden ohje lopussa.)
Nostalgiset Hasselbackan perunat olivat mielessäni, kun aloin kehitellä klassikkoherkun pohjalta uutta versiota, jolle annoin nimen Pähkinämäen rukiiset perunat. Kaikkihan joskus ovat maistaneet ihania, pinnalta rapean rouheisia, kauniisti viillotettuja, sisältä pehmeitä perunoita, jotka olivat muotia Suomessa varsinkin 1980-luvulla. Ruotsissa herkku oli kehitetty jo 1950-luvulla Hasselbackenin ravintolakoulussa ja sitä alettiin tarjota heti myös Hasselbackenin ravintolassa.



(Perunaviipaleet pyöräytin oliiviöljyssä ja maustoin.)
Klassisten Hasselbackenin perunoiden ideana on, että perunat viipaloidaan raakoina terävällä veitsellä niin, että siivut jäävät saranoiduiksi toisiinsa. Tämä onnistuu esimerkiksi asettamalla peruna puulusikkaan, jotta ei vahingossa leikkaa muutaman millin siivuja pohjaan saakka. Nämä viilletyt, uunissa kypsennettävät perunat saavat pintaansa voita tai oliiviöljyä sekä suolaa ja parmesaania, joskus korppujauhoja. Nyt halusin helpottaa viipalointivaihetta ja lisätä makua.
(Rapeat perunaviipaleet juuri uunista otettuina.)
Omassa versiossani päätin leikata kuoripäälliset perunat ”pohjaan saakka” muutaman millimetrin irtonaisiksi viipaleiksi, jotka levitin leivinpaperin päälle pellille. Ensin pyörittelin perunaviipaleisiin käsin oliiviöljyä. Kokeilin myös kirkastettua voita, ja sekin toimi hyvin. Pintarapeudeksi murskasin huhmareessa rukiisia hapankorppuja, jotka sekoitin parmesaaniraasteeseen. Valkosipuli, pippuri, timjami ja rosmariini toimivat mausteina. Helppoa ja herkullista!

Pähkinämäen perunoitteni seuraan sopii melkein mikä vain: lihapullat, kasvispihvit, paistettu kala, grillattu liha…ja lisäksi reilusti värikkäitä tuoreita vihanneksia.


Perunat Pähkinämäen tapaan
(4–5 annosta)


1 kg perunoita (esim. Challenger-lajike)
½ dl hyvää oliiviöljyä (tai kirkastettua voita)
suolaa myllystä (noin 1 tl)
mustapippuria myllystä
timjamia ja/tai rosmariinia
Kuorrute
4 ruishapankorppua (hienonnettuina 1 dl)
2 pulleaa valkosipulinkynttä
1 dl hienoksi raastettua parmesaania
(kuivattuja sieniä jauheena)


Pese perunat huolellisesti harjaten, mutta älä kuori niitä. Leikkaa muutaman millimetrin viipaleiksi kylmään veteen. Hienonna hapankorput esim. huhmareessa, hienonna valkosipuli ja raasta parmesaani.

Valmista kuorrute yhdistämällä keskenään hienonnetut hapankorput, hienonnetut valkosipulinkynnet sekä parmesaaniraaste ja mahdollisesti sienijauhe.

Valuta perunaviipaleet tarkasti lävikössä ja siirrä leivinpaperin päälle pellille. Valuta viipaleille öljyä tai kirkastettua voita. Kääntele öljy perunoihin käsin niin, että jokainen viipale saa molemmille puolilleen rasvaa.

Mausta perunat suolalla, pippurilla sekä yrteillä. Ripottele kuorruteseos tasaisesti kauttaaltaan perunoiden päälle.

Kypsennä perunat 200-asteisessa uunissa 30–40 minuutin ajan niin, että pinta on saanut kauniin värin ja rapeuden ja perunat ovat aivan täysin kypsiä.
Nämä perunat ovat parhaimmillaan heti uunista otettuina, rapeina, joten niillä kannattaa herkutella heti, koska säilytys vie helposti rapeuden.
Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Helppo arkiruoka: hernesosekeitto


Keväällä 2020 elämme poikkeustilanteessa, jossa moni tekee lounasruuat koko perheelle joka päivä kotona. Nyt tarvitaan helppojen ja ravitsevien, nopeasti valmistuvien ruokien ohjeita mieluiten aineksista, joita voi säilyttää kotona niin, että kaupassa käynnit harvenevat.

Yksi varteenotettava aines ovat pakasteherneet. Osta niitä kerralla käytettäväksi moneen eri ruokaan. Ne sopivat salaatteihin, keittoihin, patoihin, pestoon ja vaikka sellaisenaan täydentämään ateriaa. Nyt niistä tehdään arjen sosekeitto, joka maistuu kaiken ikäisille.

Sosekeiton täydentävät ruisvoileivät, joiden päälle ladotaan keitettyä kananmunaa ja vihanneksia. Tai kokeile helppoa porkkanaista pataleipää:

http://rouvakasvis.blogspot.com/2016/01/porkkanaa-pataleipaan.html

Juoman jokainen valitsee tietysti mielensä mukaan. Jälkiruuaksi käy hedelmä, esimerkiksi appelsiini, tai marjasalaatti pakastetuista marjoista.


Hernesosekeitto

3 pss (yhteensä 600 g) pakasteherneitä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
ripaus muskottipähkinää
1 + 1 dl kuohukermaa
2 rkl sitruunanmehua
mustapippuria myllystä
tuoretta minttua


Kuumenna vesi ja liemivalmiste kiehuvaksi. Lisää herneet, sekoita ja kypsennä noin 10 minuuttia.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Mausta aavistuksella muskottia. Lisää noin desilitra kermaa. Surauta vielä kaikki kunnolla sekaisin. Mausta sitruunanmehulla.

Vaahdota loppu kerma ja lisää kermavaahtoa keittoannosten päälle. Mausta mustapippurilla ja tuoreella mintulla.

Vinkki: Valitse kerma mielesi mukaan. Se voi olla hyvin myös kasvipohjaista, esim. kookoskermaa, tai valinnan mukaan ruokakermaa, jolloin voit lisätä suoraan keittoon koko tölkillisen (2 dl).  Keiton pinnalle sopii kermavaahdon sijaan hyvin myös ranskankerma.

Ohje, kuvat ja teksti: Pirjo Toikkanen

torstai 12. maaliskuuta 2020

Punainen minestrone ja paahdettu punakaali

Punakaalin kuvankaunis leikkauspinta kiehtoo ja innostaa laittamaan punakaalista herkullista ruokaa. Yhdistän usein samaankin ateriaan monia eri kasviksia. Tällä kertaa punakaali kohtaa muita kasviksia minestronen tyyppisessä keitossa. Mukaan lisäsin myös kalkkunajauhelihaa ja pekonia. Lopputulos maistui huippuhyvältä. Kokeile punaista minestronea alla näkyvällä ohjeella! Se on maukasta ja ravitsevaa.


Kasvisten viiden värin ryhmittelyssä punakaali kuuluu sinisiin, violetteihin ja purppuraisiin, joita on kasviksissa aika vähän. Punakaalin värin aiheuttavat antosyaanit, jotka ovat ihmiselle hyödyllisiä, vesiliukoisia flavonoideja. Niillä on terveyttä edistäviä ja elimistöä suojaavia vaikutuksia. C-vitamiinia punakaalissa on päivittäinen annos jo sadan gramman lohkossa. Punakaali painaa keskimäärin yhden kilon, joten tuo sadan gramman lohko on pieni.

Punainen minestrone
(6–8 hengelle)


500 g punakaalia (puolikas)
200 g lehtiselleriä (4–5 vartta)
1 kesäkurpitsa (300 g)
3 porkkanaa (400 g)
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
400 g kalkkunajauhelihaa (tai muuta jauhelihaa/härkistä/nyhtökauraa)
3 viipaletta pekonia
1–2 rkl rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
1 dl jyvämäistä pastaa eli orzoa (tai muuta pientä pastaa)
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
2 l vettä + 1 lihaliemikuutio
lehtikaalin lehti tai 1 dl (lehti)persiljaa
pala parmesaania


Paloittele punakaali, lehtiselleri, kesäkurpitsa ja porkkanat. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet. Suikaloi pekoni.

Paista pekonisuikaleet omassa rasvassaan paistinpannussa. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Lisää pannuun sipulit ja jauheliha. Paista sekoitellen. Mausta pienellä määrällä suolaa ja pippuria.

Kuumenna paksupohjaiseen, tilavaan kattilaan tilkka öljyä. Lisää punakaali, lehtiselleri, kesäkurpitsa ja porkkanat sekä pasta. Kuumenna sekoitellen. Lisää 1,5 l vettä, liemikuutio ja tomaattimurska. Kuumenna kiehuvaksi.

Yhdistä kattilaan muiden ainesten joukkoon paistinpannulta jauheliha-pekoni-sipuliseos. Huuhtele pannu 0,5 litralla vettä kuumentaen ja lisää liemi kattilaan.

Anna sakean keiton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia.



Koska punakaalista on aika vähän olemassa ruokaohjeita, haluan antaa vielä toisenkin, helpon ja hyvän reseptin. Paahda viipaloitua punakaalia uunissa, ja yllätyt, kuinka herkkua siitä tulee. Punakaalin maku makeutuu ja pehmenee uunissa.




Paahdettua, viipaloitua punakaalia

Leikkaa kokonainen punakaali poikittain noin 1,5 cm:n viipaleiksi. Asettele ne leivinpaperin päälle pellille. Sivele pintaan öljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Valuta päälle kevyesti hunajaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Tämä on hyvä lisäke moneen ateriaan, niin kalalle, lihalle kuin kasvisateriaankin.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

torstai 5. maaliskuuta 2020

Kirjavan kanan keitto


Pidän keitoista, monenlaisista klassisista ja moderneista keitoista, suomalaisista ja muiden kulttuurien keitoista. Yksi keitto, johon aina palaan, on kanakeitto. Sitä tein jo viime vuosituhannella, kun lapset olivat pieniä. Nimesin keiton silloin Kirjavan kanan keitoksi. Keittooni nimittäin tulee monen värisiä kasviksia. Liemen värjäsin silloin aikoinaan kurkumajauheella, nykyään tuoreella, raastetulla kurkumalla. Toki myös kurkumajauhe käy edelleen, samoin curry tai paprikajauhe.


Keiton kasviksia voi aika vapaasti vaihdella sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Purjo ja valkosipuli, värikkäät paprikat ja mieluinen määrä chiliä siihen joka tapauksessa kannattaa laittaa. Parsakaalia ja porkkanaa lisään aina.


Koska kanakeitto tulee monesti mieleen juuri silloin, kun tuntee väsymystä tai flunssan oireita, olen alkanut raastaa liemen mausteeksi inkivääriä ja kurkumaa, joita molempia saa nykyään tuoreina. Ei niistä ainakaan haittaa ole vastustuskyvyn vahvistamisessa. Valkosipulia ja chiliä lisään samasta syystä. Kanakeittoni toimii hyvin myös toipilaan ruokana. Jo värit piristävät ja lisäävät ruokahalua.


Seuraavaan kanakeitto-ohjeeseen kirjasin ne ainekset, joita yleensä käytän. Koska pidän sellerin mausta, mukana on lehtiselleriä. Mukulasellerin palakin sopii tai palsternakka, jos sitä sattuu kotona olemaan. Käytä pakastekasviksia, jos se tuntuu kätevältä, ja tuoreiden yrttien sijaan voi mausteeksi lisätä kuivattuja yrttejä. Keitot ovat sallivia, muuntelumahdollisuuksia on monia.


Kirjavan kanan keitto

puolikas purjo
2 - 3 valkosipulinkynttä
2 eriväristä paprikaa
½ - 1 chiliä
400 g parsakaalia
4–5 lehtisellerin vartta
2–3 porkkanaa
400 g luutonta broileria
suolaa, mustapippuria
2 rkl rypsiöljyä + 2 rkl (nokare voita)
1 ½ dl ohra-riisiseosta
noin 2 l kanalientä, tilkka sitruunanmehua
100 g tuorejuustoa
pala tuoretta inkivääriä
pala tuoretta kurkumaa
ruohosipulia tai persiljaa


Huuhtele pitkittäin halkaistun purjon puolikas ja viipaloi se. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Huuhtele ja paloittele paprikat sekä chili.

Leikkaa parsakaalista varsi, halkaise ja paloittele varsi. Leikkaa tai irrottele käsin parsakaalin kukinto erillisiksi, isohkoiksi nupuiksi. Viipaloi lehtisellerin varret. Kuori ja paloittele porkkanat. Leikkaa broilerinliha suupaloiksi.

Kuumenna tilavassa, paksupohjaisessa kattilassa tilkka öljyä ja kuullota siinä ohra-riisiseosta. Lisää joukkoon sipulit, paprikat ja chili. Kaada päälle kanaliemi tai vesi ja kanaliemivalmiste. Mausta liemi sitruunanmehulla. Kuumenna kiehuvaksi.  Lisää parsakaalin varsiosan palaset (kukinnot vasta loppuvaiheessa), lehtiselleri (lehtitupsut vasta lopuksi) ja porkkanat. Jätä ainekset kiehumaan hiljalleen.

Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä tai öljy-voiseosta. Paista broileripaloja, kunnes pintoihin tulee kauniin ruskea väri. Mausta suolalla ja pippurilla, halutessasi myös paprikajauheella tai currylla. Siirrä broileripalat kattilaan.

Kypsennä keittoa 10–15 minuuttia. Lisää tuorejuusto nokareina ja anna sen sulaa. Lisää vasta tässä vaiheessa parsakaalin kukinnot ja varsisellerin lehtitupsut, koska ne kypsyvät nopeasti. Kuori palaset inkivääriä ja kurkumaa ja raasta ne suoraan kattilaan. Sekoita ja maista ruokaa. Jos siltä tuntuu, puserra hieman sitruunanmehua tai raasta sitruunankuorta keittoon. Saksi keiton päälle ruohosipulia tai persiljaa.

Teksti, kuva ja ruokaohje: Pirjo Toikkanen