sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Sipulikeitto parhaimmillaan

Keitot ovat mieliruokiani. Olen kokeillut eri tavoin joitain klassikkokeittoja yhä uudelleen tavoitteenani saada aikaan se kaikkein paras lopputulos. Huomaan usein palanneeni sipulikeittoon, monesti myös borssiin, kesäkeittoon, bouillabaisseen, minestroneen tai tomaattikeittoon.

Tänään valmistin jälleen sipulikeittoa. Tällä kertaa niin, että käytin liemenä sienilientä. Tulos maistui makean umamiselta ja herkulliselta!


Sipulikeitto-ohjeeni sai alkunsa vuonna 2015, jolloin puutarha-alan järjestöt olivat valinneet sipulin Vuoden vihannekseksi. Ohjetta julkaistiin laajasti, ja se sai paljon hyvää palautetta. Julkaisin reseptin myös kirjassani Rouva Kasviksen parhaat jälleen hieman kehitettynä versiona. Nyt tekemäni sipulikeitto pohjautuu näihin aiempiin kokeiluihin. Muuntelin sitä hieman, ja tein keiton sieniliemeen.

Sipulikeittoon tarvitaan sipuleita reilusti, pilkottuina iso kulhollinen.

Paloiteltuja sipuliviipaleita täytyy hauduttaa voissa hitaasti puolisen tuntia. Mausteena kuivattua timjamia.

Sieniliemen voi tehdä itse. Lisään sieniliemen ohjeen alla näkyvän reseptin loppuun vinkkinä. Helpoiten se kuitenkin valmistuu sieniliemikuutioista, joita voi nykyään ostaa suomalaisistakin ruokakaupoista. Aiemmin näitä liemikuutioita hankittiin Italian matkoilta tai tilattiin Italiasta nettikaupan kautta.

Sipulikeiton täydentävät juustokuorrutteiset leivät. Raastoin voidelluille leipäviipaleille gruyèrejuustoa.

Juustokuorrutteiset leivät leivinpaperin päälle pellille ja gratinoitaviksi uuniin.  

Keitto on valmis nautittavaksi! Se tuoksuu ja maistuu täyteläiseltä ja makealta. 


Sipulikeitoista parhain

8 melko isoa sipulia (800 g)
2 pulleaa valkosipulinkynttä
50 g voita (tai puolet rypsiöljyä)
1 tl kuivattua timjamia (tai 2 tähtianista)
2 rkl vehnäjauhoja
1 ¼ l sienilientä, lihalientä tai osaksi molempia
3 dl valkoviiniä tai olutta
2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta
mustapippuria myllystä
4 tuoretta timjamin tai persiljan oksaa
(tilkka konjakkia)
Lisäksi
4–6 täysjyväpaahto- tai maalaisleipää
2 rkl voita tai rypsiöljyä
120 g gruyèrejuustoa

Kuori sipulit, leikkaa neljään osaan ja edelleen viipaleiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Sulata kattilassa voi, lisää sipulit, valkosipulit ja kuivattu timjami. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia niin, että ne makeutuvat. Sekoittele välillä ja tarkkaile, etteivät sipulit pääse yhtään kärähtämään. Kuumenna liemi eri kattilassa.

Ripota jauhot sipuleille siivilän läpi ja sekoita. Kaada kuuma liemi ohuena nauhana, ensin noin puolet, ja sekoita. Kaada joukkoon loppu liemi, kuumenna kiehuvaksi ja lisää viini tai olut sekä soijakastike. Anna keiton porista hiljalleen miedolla lämmöllä noin tunnin ajan.

Tarkista maku ja lisää muutama kierros pippuria myllystä. Jos haluat keitosta erityisen juhlavan, voit maustaa sen tilkalla konjakkia. Lisää pinnalle tuoretta timjamia tai persiljaa.

Raasta juusto. Voitele leipäviipaleet ja ripota pintaan juustoraastetta. Kuorruta niitä leivinpaperin päällä pellillä uunin yläosassa 250 asteessa niin, että pinta saa kaunista väriä.

Annostele keitto ja nosta jokaiselle ruokailijalle keiton päälle kuorrutettu juustoleipä. Voit leikata leivän kulmittain kolmioiksi.

Tällä ohjeella keittoa tulee reilut annokset neljälle, mutta kuudellekin keittoa riittää. Tilanne ja se, tarjotaanko keitto alkuruokana vai ainoana ruokalajina, vaikuttaa totta kai.

Sieniliemi

Tarvitset kilon verran tuoreita herkkutatteja tai voit ostaa kaupasta kilon ruskeita herkkusieniä. Paloittele puolet sienistä kattilaan. Lisää vettä peitoksi asti, kuumenna ja keitä 2 tunnin ajan. Lisää loput sienet paloiteltuina kattilaan ja keitä vielä tunnin ajan. Siivilöi, ja liemi on käytettävissä ruokiin. Voit myös keittää lientä edelleen kokoon, jolloin saat tiivistetyn sieniliemen. Mausta sillä kastikkeita ja viimeistele keittoja.

Ruokakaupoista voit ostaa sieniliemikuutioita, jotka ovat käteviä käyttää. Niissä on suolaa noin 1 %.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen



torstai 6. tammikuuta 2022

Ruusukaalia ja ravioleja

Olen jo pitkään ihaillut ruotsalaista keittiömestaria Mathias Dahlgreniä, ennen kaikkea hänen tapaansa käyttää satokauden kasviksia. Olen hankkinut hänen keittokirjojaan, käynyt hänen ravintolassaan ja seuraan häntä sosiaalisessa mediassa. Moderni bistro Matbaren Tukholmassa hotelli Grandin yhteydessä on niittänyt mainetta, samoin v 2017 avattu kasvisravintola Rutabaga.

Nyt kokeilin hänen ohjeensa innoittamana herkullista ruusukaali-pastaruokaa.


Viime vuonna huomio kiinnittyi useassa eri Ruotsin mediassa julkaistuun Mathias Dahlgrenin ruusukaali-pastaohjeeseen. Otin ohjeen talteen ensi satokauden kotimaisia ruusukaaleja varten, jolloin yleensä vietetään Suomessa ruusukaaliviikkoa. Koska äskettäin myös Helsingin Sanomat julkaisi ohjeen, tartuinpa siihen minäkin jo nyt. Ohje on helppo ja hyvä!

Näitä aineksia tarvitset. Raviolit ovat juustotäytteisiä, puolet yhden juuston ja toinen puoli neljää eri juustoa sisältäviä. Pekonina kokeilin laadukasta rypsiporsaan gourmet-pekonia.

Ainoa hieman aikaa vievä työvaihe on irrotella ruusukaaleista lehtiä niin paljon kuin niitä irtoaa. Ruusukaalit kannattaa ensin halkaista ja poistaa kantaosaa.


Pasta ja ruusukaalit kypsennetään samassa kattilassa ja yhdistetään sitten pannuun, johon on paistettu pilkottua pekonia. Sekoitetaan ja jauhetaan pintaan mustapippuria. Valmista tuli!


Pasta-annoksen päälle lisätään pöydässä parmesaaniraastetta - ja nautitaan!


Ruusukaalia ja ravioleja

400–500 g ruusukaaleja
50 g pekonia (esim. HK:n Gourmet rypsiporsaan pekonia)
20 g voita
vettä, suolaa
500 g (2 pussia) juustotäytteisiä ravioleja (tai tortelliineja tai tuoreita gnoccheja)
parmesaaniraastetta
suolaa, mustapippuria myllystä

Huuhtele ruusukaalit. Leikkaa pois kantaosat ja ala irrotella lehtiä. Halkaise ruusukaalit ja jatka jälleen lehtien irrottamista. Halkaise vielä kertaalleen ja irrottele lehtiä sen verran kuin niitä lähtee.

Leikkaa pekoni pieniksi palasiksi. Kuumenna paistinpannussa voita ja paista pekonipalaset. Siirrä pannu syrjään.

Kuumenna isoon kattilaan vettä ja mausta se suolalla. Lisää käsittelemäsi ruusukaalit kiehuvaan veteen ja kun vesi uudelleen kiehuu, keitä 1 minuutin ajan.

Lisää ruusukaalien joukkoon raviolit ja keitä niitä pakkauksien ohjeiden mukaan, 2–3 minuuttia. Kuumenna tällä välin paistinpannua pekoneineen.

Valuta keitinvesi aineksista siivilässä ja kumoa ruusukaalit ja raviolit kuumalle pannulle. Kääntele varoen ja katkaise virta. Jauha pinnalle mustapippuria.

Ripota ruoka-annokseen pöydässä parmesaaniraastetta.

Vinkit: Voit ruusukaalien sijaan käyttää pinaatinlehtiä, ja höyryttää ne ruokaan. Tai valitse lehtikaalia. Käytä lehtikaalin lehtiä ilman ruoteja paloiksi revittyinä. Kypsennä niitä puolisen minuuttia ennen raviolien lisäämistä samaan keitinveteen.

Alkuperäinen ohje: Mathias Dahlgren

Ohjeen kokeillut ja hieman mukaillut: Pirjo Toikkanen

Kuvat ja teksti: Pirjo Toikkanen

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Pinaatti-herne-mozzarellapiirakka, suolainen piirakka osa 2

Suolaisten piirakoiden ohjeita ei ole koskaan liikaa. Niitä tarvitaan eri tilanteisiin ja eri vuodenaikoina. Edeltävä postaukseni antaa takuuvarman ohjeen sieni-poropiirakkaan. Pinaatti- tai villivihannes-fetapiirakkaa olen tehnyt usein, ja sen ohje löytyy blogistani 25.4.2016 nimellä Paras villivihannespiirakkani. Nyt halusin tehdä hieman toisenlaisen vihreän piirakan.


Valitsin täytteeseen tuoretta pinaattia, koska tähän aikaan sitä on hyvin saatavilla. Toinen vaihtoehto olisi ollut lehtikaali. Lisäksi halusin käyttää pakasteherneitä. Nämä ovat täytteen pääainekset.


Myös pohjataikinaan kokeilin jotain uutta. Spelttijauhoista olen aina pitänyt, joten ne olivat helppo valinta. Rasvana käytin rypsiöljyä. Samaan tapaan kuin Välimeren maissa suositaan suolaisessa leivonnassa oliiviöljyä. Taikina onnistui todella hyvin, ja sitä voi pitää terveellisenä.

Koska feta toistuu ruokaohjeissa nykyään usein lähes kaikessa, suosin tällä kertaa mozzarellaa. Tämän voi oikein hyvin vaihtaa myös burrataan.


Pinaatti-herne-mozzarellapiirakka

Pohja
3 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl rypsiöljyä
1 dl kylmää vettä
ripaus vehnäjauhoja
Täyte
2 ps babypinaattia (yhteensä 160 g)
1 ps pakasteherneitä (200 g)
1 pullea valkosipulinkynsi
mustapippuria myllystä
ripaus jauhettua muskottipähkinää
½ tl suolaa
(tuoretta minttua)
1 pallo mozzarellajuustoa (125 g)
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna

Sekoita spelttijauhoihin leivinjauhe ja suola. Lisää öljy puuhaarukalla sekoitellen ja kylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi.

Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 26 cm) jauhotetuin käsin. Nosta taikina vuoan reunoille saakka. Tue taikinareunat painamalla ne alumiinifolio- tai leivinpaperisuikaleilla vuoan sisäreunoja vasten.

Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Huuhtele pinaatinlehdet. Voit saksia lehtiä pienemmiksi suoraan siivilässä, jos lehdet ovat isoja tai niissä on pitkiä varsia. Siirrä pinaatti valutettuna kuumaan kuivaan paistinpannuun ja anna nesteen haihtua. Lisää mukaan myös jäiset herneet ja anna niiden sulaa.

Mausta pinaatti-herneseos hienonnetulla tai hienoksi raastetulla valkosipulilla, pippurilla, suolalla, varovasti muskotilla ja halutessasi tuoreella, hienonnetulla mintulla. Sekoittele.

Siirrä pinaatti-herneseos esipaistetulle pohjalle. Tarkista, että ainekset ovat tasaisesti jakautuneina. Revi mozzarella-pallosta palasia täytteen päälle.

Vatkaa kananmuna kerman joukkoon ja kaada piirakkatäytteelle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen



lauantai 20. marraskuuta 2021

Sieni-poropiirakka, suolainen piirakka osa 1

Suolaisille piirakoille on aina kysyntää: iltapalaksi, vierastarjoiluihin, juhliin – aina maistuu. Sieniä on moni poiminut pitkin loppukesää ja syksyä. Nyt on aika käyttää niitä myös leivonnassa. Pohjataikina on helppo sekoittaa itse, ja se on kokemukseni mukaan myös maukkain.

Pohjataikinaan käytän aina ainakin osaksi täysjyväjauhoja. Rasvaksi voi valita voita. Se maistuu hyvältä, mutta itse käytän nykyään leivonnassakin pehmeitä, sydänystävällisiä rasvoja. Rasiamargariini, jonka rasvapitoisuus on vähintään 60 prosenttia, toimii hyvin.

Piirakkapohjat on hyvä esipaistaa ilman täytettä, jotta pohja varmasti valmiissa piirakassa on kypsää eikä ikävän kosteaa tahnaa. Taikinan levitän reunoille saakka, koska täytyyhän täytteelle olla tilaa. Varmistan reunojen pysymisen suojaamalla reunataikinat alumiinifoliosuikaleilla esipaiston ajaksi.

Piirakkaan sopivat monet eri sienet, tavallisimmin tutut kantarellit ja suppilovahverot. Moni on pakastanut niitä. Itse olen ostanut jo useamman kerran pieniä ”vauvakantarelleja”, jotka on säilötty tölkkiin suolaliemeen. Niitä ei tarvitse edes pilkkoa. Valutan sienet (noin 350 g) siivilässä ja huuhtelen kylmällä vedellä. Kuumennan sieniä kuivassa paistinpannussa, kunnes enin kosteus haihtuu.

Kylmäsavuporo on kätevintä hankkia valmiiksi viipaloituna, jolloin pienten palasten leikkaaminen käy helposti ja nopeasti.

Lämpimänä sieni-poropiirakka maistuu ihanan ruokaisalta. Kuivatun timjamin tilalla voit käyttää tuoretta timjamia (noin 1 rkl) tai rosmariinia.

Sieni-poropiirakka

Pohja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
100 g rasiamargariinia (60 % rasvaa) tai voita
2 rkl kylmää vettä
vuoan voiteluun margariinia tai voita
Täyte
noin ½ l käyttövalmiita sieniä (esim. kantarelleja tai suppilovahveroita)
1 iso (puna)sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
80 g kylmäsavustettua poroa
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1 tl kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
¾ tl suolaa
noin 125 g juustoraastetta

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja suola. Paloittele mukaan rasva ja nypi ainekset murumaiseksi seokseksi käsin.

Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 26 cm) tasaisesti ja nosta se myös reunoille. Suojaa taikinareunat vuoan reunoja vasten alumiinifoliosuikaleilla, jotta reunat pysyvät paikoillaan myös paiston aikana. Siirrä vuoka jääkaappiin tai pakastimeen täytteen valmistuksen ajaksi.

Käsittele sienet. Paloittele tarvittaessa. Kuumenna kuivalla paistinpannulla, jotta neste haihtuu, jos sienet ovat kosteita. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne pannussa öljytilkassa pehmeiksi.

Leikkaa savuporo pieneksi silpuksi. Vatkaa kananmunat kermaan ja mausta timjamilla, pippurilla ja suolalla.

Esikypsennä pohjataikinaa 200-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Poista foliosuikaleet ja lisää pohjalle ensin sieni-sipuliseosta, sitten porosilppu ja kaada päälle muna-kerma-mausteseos.

Ripottele pintaan juustoraastetta. Paista piirakkaa uunin alaosassa noin 30 minuuttia.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen



perjantai 24. syyskuuta 2021

Ruusukaali-juustosalaatti – syyssalaatti parhaimmillaan

Syyskuun loppupuolella alkaa kauppoihin ilmestyä pieniin rasioihin pakattuja, somia ruusukaalinkeriä. Jo ulkonäkö viehättää ja saa miettimään, mitähän hyvää näistä tällä kertaa voisi valmistaa. Se loistohyvä tänä syksynä on ruusukaalisalaatti, johon lisäsin juustoa ja pähkinöitä.

Vinaigrette-tyyliseen kastikkeeseen poimin itse kasvattamaani ranskalaista rakuunaa, joka vielä tähänkin aikaan viihtyy tuoreena istutuslaatikossa. Kaveriksi lisäsin myös pakastamaani ruohosipulia sekä sinappia ja fenkolinsiemeniä.

Salaatti saa hyvää purutuntumaa sekä pientä makeutta ja hapokkuutta kuivatuista karpaloista. Karpaloiden sijaan ruusukaalisalaattiin käy myös paloiteltu omena.

Hasselpähkinät tai pähkinäsekoitus tuovat salaattiin makulisää ja ryhtiä. Paahda ne ensin ja murskaa vaikka huhmareessa. Koska ruusukaali rakastaa aniksisia makuja, lisää kastikkeeseen aniksen- tai fenkolinsiemeniä.  Nekin on hyvä ensin paahtaa kevyesti pannussa ja sitten hienontaa huhmareessa.


Juustovalintaa mietin pitkään, ja tulin siihen tulokseen, että jokainen valitkoon juuston mielensä mukaan. Minusta pehmeät, melko miedotkin juustot maistuvat tässä kokoonpanossa kaikkein mukavimmilta. Tällaisia ovat pehmeät valkohomejuustot, mozzarella, burrata tai vaikka kotoinen leipäjuusto. Joku toinen voisi päätyä sinihomejuustoon tai fetaan.

Ruusukaali-juustosalaatti

300 g ruusukaalia
vettä, suolaa
1 (syys)sipuli
1 pienehkö valkosipulinkynsi
nokare voita ja tilkka öljyä
2 dl pähkinöitä valinnan mukaan
100 g juustoa, esim. camembert/burrata/leipäjuusto
1 dl kuivattuja karpaloita (tai paloiteltu omena)
Kastike:
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
¼ - ½ tl raastettua valkosipulinkynttä
½ - 1 tl sinappia
mustapippuria myllystä
½ - 1 tl hienonnettuja aniksen- tai fenkolinsiemeniä
1 rkl hienonnettua, tuoretta rakuunaa (tai 1 tl kuivattua)
(1 rkl hienonnettua ruohosipulia tai persiljaa)

Huuhtele ruusukaalit ja poista kannoista siivu tummunutta pintaa, jos sitä on. Leikkaa kantoihin pikkuveitsellä ristiviillot kypsymisen nopeuttamiseksi.

Siirrä ruusukaalit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä viisi minuuttia. Valuta ja jäähdytä jääkylmässä vedessä, jolloin väri säilyy kirkkaanvihreänä.

Kuori ja leikkaa sipuli ja valkosipuli ohuiksi viipaleiksi. Paista sipulit öljy-voiseoksessa pannussa niin, että ne eivät saa väriä, mutta ne pehmenevät raukeiksi ja kypsyvät. Käytä mietoa tai keskilämpöä.

Viipaloi ruusukaalit poikittain ohuelti, noin kuuteen tai jopa kahdeksaan osaan kaalinkerien koon mukaan. Siirrä ruusukaalit laakeaan tarjoiluastiaan.

Sekoita kastikeainekset keskenään ja valele ruusukaaleille. Lisää kypsennetyt sipulit. Paloittele tai murenna mukaan juusto.

Paahda pähkinät kuumalla pannulla, murskaa huhmareessa ja ripottele salaattiin. Lisää myös kuivatut karpalot tai omenapalaset.

Voit kevyesti nostellen sekoittaa salaatin ja antaa sen tekeytyä noin 10 minuuttia. Tarjoa salaatin kanssa lämmintä leipää. Valele leipäviipaleille oliiviöljyä. Nauti!

Ohje, kuvat ja teksti: Pirjo Toikkanen



maanantai 9. elokuuta 2021

Mantelinen aprikoosi-rosmariinigalette

Heinä-elokuussa täytyy ainakin muutaman kerran hankkia ja maistaa tuoreita, kypsiä aprikooseja, jos kaupassa tai marjojen myyntikojuilla sellaisia sattuu näkemään. Nyt aprikooseja on ollut aika hyvin saatavilla.

Mieleni alkoi tehdä jotain, jossa voin yhdistää aprikooseihin tuoretta rosmariinia. Muistin myös toisen aprikoosille lyömättömän liittolaisen, mantelin. Niinpä kokeilin leipoa rennon galetten, jonka täytteeksi tuli aprikoosilohkoja, mantelimassaa ja hienonnettua rosmariinia.

Punakeltaiset ja oranssiset aprikoosit viehättävät ulkonäöllään. Niissä on aavistuksen nukkainen pinta. Kooltaan aprikoosit ovat ison luumun luokkaa, ja hedelmän kyljessä on hauska uurre. Hieman pehmeät, mutta vielä kiinteät aprikoosit ovat parhaita. Kypsyydestä kertoo myös tuoksu.

Jotkut tekevät aprikooseista hilloa, sosetta tai marmeladia. Tuoreet, mutta myös kuivatut aprikoosit sopivat lisäksi lammas-, kalkkuna-, broileri- ja porsaanliharuokiin. Ankanliha ja aprikoosit ovat kuin toisilleen luodut.

Rosmariinin lisäksi aprikoosille sopivia mausteita ovat inkivääri, chili, curry ja muskotti. Mantelit ja pistaasit solmivat aprikoosien kanssa mielestäni taivaallisen makuyhdistelmän.


Kuvan aprikoosigalette heti uunista otettuna.

Mantelinen aprikoosi-rosmariinigalette

Pohjataikina

vajaa 4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaura- tai mantelijauhoa
¼ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g voita (tai margariinia)
vajaa 1 dl jääkylmää vettä

Täyte

200 g mantelimassaa
8–10 tuoretta aprikoosia
tilkka juoksevaa hunajaa
hienonnettua, tuoretta rosmariinia

Pinnalle
mantelilastuja
tomusokeria
tuoretta rosmariinia

Anna mantelimassan ja rasvan jähmettyä jääkaapissa. Varaa kaikki ainekset esille.

Sekoita vehnäjauhoihin kaurajauhot, suola ja sokeri. Paloittele joukkoon voi tai margariini. Nypi sormin ainekset murumaiseksi seokseksi.

Lisää jääkylmää vettä, kunnes saat nopeasti muodostettua ainekset yhtenäiseksi taikinapalloksi. Siirrä taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin.

Huuhtele aprikoosit, halkaise ja poista siemenet. Leikkaa hedelmät noin kahdeksaan osaan. Hienonna rosmariini veitsellä leikaten.

Kaulitse taikina leivinpaperin päälle. Voit lisätä toisen leivinpaperiarkin taikinan päälle, jolloin kaulitseminen helpottuu, ja taputtele taikina lopuksi ohueksi soikioksi käsin.

Viipaloi jääkaappikylmä mantelimassa ja asettele taikinalevyn päälle, mutta jätä reunat vapaiksi täytteistä. Lisää aprikoosilohkot. Mausta hienonnetulla rosmariinilla. Juoksuta pintaan hunajaa, noin teelusikallisen verran. Käännä taikinan reunat täytteen päälle muutaman sentin leveydeltä.

Kostuta reunoja vedellä sormin, jotta saat mantelilastut tarttumaan reunoille.

Kypsennä galettea 225-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia. Anna jäähtyä haaleaksi ja tuprauta pintaan tomusokeria teesiivilän läpi. Lisää muutamia rosmariininoksia.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

tiistai 3. elokuuta 2021

Paras kesäkurpitsakeitto

Kasvatan kesäisin istutuslaatikossa kesäkurpitsaa. Jo yksikin taimi riittää, koska satoa tulee ihan riittävästi meidän tarpeisiin. Kaupasta tai torilta voi ostaa tarvittaessa lisää. Ilahduin, kun lapsenlapsi tullessaan yökylään kertoi, että hän toivoo tällä kertaa saada tehdä kesäkurpitsakeittoa. Se on hänen mielestään todella hyvää. Yhtään en tiedä, mistä idea oli tullut, mutta tämähän järjestyi helposti.

Joidenkin mielestä kesäkurpitsa ei maistu hyvältä. No, siinä tapauksessa he eivät varmaankaan ole saaneet maistaa ihan poimintatuoretta, pientä kesäkurpitsaa. Maku on parhaimmillaan alle 20-senttisessä kesäkurpitsassa. Tarkimmat haluavat herkutella kesäkurpitsoilla siinä vaiheessa, kun poikittainen leikkauspinta vastaa kahden euron kolikon kokoluokkaa.

Tottahan se on, että pieni, äskettäin kasvista irrotettu kesäkurpitsa maistuu vaikka sellaisenaan, raakana. Minusta makua voi luonnehtia pähkinäiseksi, sisustaa kermaisen makuiseksi. Rakenne on miellyttävä, kiinteä, mutta samettinen. Suurissa kesäkurpitsoissa rakenne on varsinkin keskeltä löysä ja maku vetinen.

Kesäkurpitsan maku ja nautittavuus vaihtelevat myös lajikkeen mukaan. Tyypiltään kesäkurpitsa on Suomessa yleisimmin zucchini. Nimi on peräisin Italiasta, jossa tätä kesäkurpitsaa viljellään paljon. Kuoren väri voi olla vihreä tai keltainen. Nuoria kesäkurpitsoita on käsiteltävä hellävaraisesti, koska kuori on hyvin ohut ja pehmeä. Kuori kolhiintuu pienestä kynnen hipaisustakin.

Kesäkurpitsan makupariksi keittoon sopivat hyvin kesäsipulit vihreine varsineen. Kesäkautena saa myös tuoretta valkosipulia, joten sitä mukaan myös. Nämä ovat pääainekset, jotka kypsennetään. Lisää vihreää ja aromia saadaan tuoreista yrteistä ja vaikkapa lehtikaalista, jos sitä sattuu olemaan saatavilla. Fenkolista pitävä voi lisätä fenkolinsiemeniä keitinliemeen.

Kesäkurpitsakeiton valmisti ohjauksessani 11-vuotias koululainen. Kokosimme ensin ainekset valmiiksi, minkä jälkeen keitto valmistui noin 15 minuutissa.

Veitsen käyttö sujuu alakoululaiselta hyvin, koska hänen on annettu harjoitella. 


Ainekset kattilaan ja 10 minuuttia keittämistä.

Keiton täyteläisyyttä lisäämään valitsimme koululaisen kanssa perinteistä Koskenlaskija-sulatejuustoa. Tämän sijaan voi käyttää tuorejuustoa tai ruokakermaa.

Lautaselle sopivat samat täydennykset kuin yleensäkin sosekeittoihin. Raejuusto on hyvä valinta, mutta myös paahdetut siemenet tai pähkinät käyvät tai paahdetut leipäkuutiot.

Vinkki: Keittoon voi soseuttaa mukaan sopivan määrän kypsiä linssejä, kikherneitä tai herneitä. Nämä saostavat ja lisäävät keiton ravitsevuutta. Mausteeksi käy sitruunanmehu. Sulatejuuston sijaan voi näiden yhteydessä käyttää kermaa, valinnan mukaan.


Kesäkurpitsakeitto

500–600 g kesäkurpitsaa (2 pienehköä)
2 nippusipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
4 dl vettä
1 kasvis- tai kanaliemikuutio
noin 1/3 pkt (noin 80 g) sulatejuustoa (Koskenlaskija)
mustapippuria
tuoreyrttejä valinnan mukaan, esim. persiljaa, timjamia, basilikaa, rosmariinia
(lehtikaalin lehti)
Lisäksi: raejuustoa

Huuhtele kesäkurpitsat ja sipulit ja paloittele ne. Kuori ja paloittele valkosipulinkynsi.

Kuullota kasvispalaset kattilassa öljytilkassa. Lisää vesi ja liemikuutio.

Keitä noin 10 minuuttia. Lisää keittämisen loppuvaiheessa paloiteltu sulatejuusto ja sekoita.

Mausta keitto ripauksella mustapippuria ja hienonnetuilla tuoreyrteillä ja halutessasi lehtikaalin lehdellä. Soseuta tasaiseksi ja kuohkeaksi sauvasekoittimella.

Annostele keitto lautasille ja lisää päälle raejuustoa ja tuoreyrttejä.

Vinkki: Keiton pinnalle voit raejuuston sijaan lisätä paahdettuja siemeniä tai pähkinöitä. Myös paahdetut leipäkuutiot sopivat keiton lisäkkeiksi.

Teksti, ohje ja kuva: Pirjo Toikkanen