Ceviche - sitrusmarinoitua kalaa

Ceviche tarkoittaa limetin tai sitruunan happamassa mehussa ikään kuin raakakypsytettyä, maustettua, kylmänä tarjottavaa kalaa. Suomalaiset valkolihaiset kalat sopivat cevicheen mitä parhaiten, kun varaat pyyntituoretta, meressä kasvanutta siikaa, kuhaa, ahventa tai kampelaa, mutta lohikin käy.

Ceviche toimii perunoiden kyytipoikana täydellisesti aivan samaan tapaan kuin graavikalat. Se on taattu kesäherkku varhaisperunoiden seuraan. Sashimin ja sushien ystävillä on matala kynnys siirtyä herkuttelemaan myös cevichellä. Ceviche tulee alkujaan Perusta ja sitä pidetään eteläamerikkalaisena klassikkoruokana. Nykyään se on suosittua eri puolilla maailmaa.

Kuvassa siika-cevichen ainekset (inkivääri lisäkekastikkeeseen)

Kuvassa siikaviipaleet valmiina jääkaappiin maustumaan ennen limetin lisäämistä.

Cevichen tarjoaminen

Ceviche on mainio alkupala tai kevyt pääruoka. Tarjoa sen seurana keitettyä perunaa, bataattia ja maissia. Tuore korianteri, paperinohuet punasipulisiivut, salaatin lehdet ja paahtoleipä aina vain parantavat herkullista kokonaisuutta.

Valuta ceviche siivilässä. Pöydässä sitä voi lusikoida lautaselle pyöreän rengasmuotin sisään, jolloin se asettuu tarjolle kauniisti. Nosta muotti pois ja kokoa mieleisesi annos.

Ceviche

400 g nahallisia merikalan fileitä (siikaa, kuhaa, ahventa)

1 tl merisuolaa

2 valkosipulinkynttä

1 keskivahva chili

1 punainen paprika

1 – 2 lehtisellerin vartta

¼ tl mustapippuria myllystä

tuoreita korianterin oksia

4 – 5 limetin mehu

Poista kalafileistä ruodot. Leikkaa fileet nahkaa vasten ohuiksi siivuiksi.

Mittaa laakeaan astiaan suola. Lisää hienonnetut valkosipulin kynnet, pieneksi paloiteltu chili ja paprika sekä varsiselleri. Ripota päälle pippuria ja korianteria ja sekoita kaikki ainekset hyvin.

Anna kalaviipaleiden maustua seoksessa noin puolen tunnin ajan jääkaapissa.

Puserra limeteistä niin paljon mehua, että kalafileet peittyvät. Sekoittele hieman ja siirrä jälleen jääkappiin.

Anna kalapalojen kypsyä limetti-mausteseoksessa, kunnes kalan liha muuttuu valkoiseksi. Tähän menee noin kolme tuntia. Cevichen voi hyvin valmistaa ruokailua edeltävänä päivänä. Ennen tarjoilua valuta mehu pois.

Kastiketta perulaiseen tapaan

Perulainen tapa on tarjota cevichen kastikkeena ”tiikerinmaitoa” tasapainottamaan makukokonaisuutta.

Kuvassa kastikkeeseen tarvittavat ainekset.

Tiikerinmaito

½ l laadukasta kalalientä

pala (noin 10 g) tuoretta inkivääriä

lehtisellerin varsi

korianterin oksia

ripaus sokeria

Maizena -vaaleaa suurustetta

Lisää itse keitettyyn tai valmiina ostettuun kalaliemeen pieneksi paloiteltua inkivääriä, varsiselleriviipaleita sekä korianterin oksia. Keitä lientä, kunnes sitä on jäljellä noin puolet.

Siivilöi liemi ja keitä vielä kokoon. Tarkista maku ja suurusta, jos liemi on liian ohutta. Tarjoa jäähtyneenä cevichen kanssa. Tiikerinmaitoon voi kastaa paahtoleipää ja pyöräyttää perunaa ja bataattia.

Juomasuositus: Kuivat Sauvignon Blanc-viinit.

Cevichen tarina

Andien inkat söivät päiväntuoretta kalaa jo 1000 vuotta sitten, vaikka rannikolle on matkaa 200 – 300 km. Postimiehet (chasquis) hoitivat tuorekuljetuksen kalakorit selässään niin, että kukin juoksi vuorollaan noin 20 kilometrin matkan. Näin inkojen ylhäisö sai tuoreina niin merenantimet kuin uutisetkin. Kalat säilyivät jäitten seassa merilevään käärittyinä.

Varhaisin ceviche sisälsi kalaa, merilevää ja suolaa kyytipoikanaan maissia ja perunaa. Kun espanjalaiset tulivat Peruun vajaa 500 vuotta sitten, liitettiin aineluetteloon oleelliset sitruuna ja limetti.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

Hyvän olon viherkeitto

Monesti ei tule edes ajatelleeksi, kuinka elintärkeä ja ihmeellinen prosessi ihmisen ruuansulatuselimistö kaikkineen on. Pelkästään suolisto on monimuotoinen, elämää ylläpitävä elin, jonka tehtävänä on pilkkoa ja imeyttää ruuasta saatavat ravintoaineet koko elimistön käyttöön. Ihmeellistä on myös se, että suolisto on yhteydessä aivoihin, koko ihmisen hyvinvointiin. Vatsaa ja suolistoa kannattaa mielestäni välillä hoivata hellivillä ruuilla, kuten sosekeitoilla.

Hyvän olon viherkeitto on esimerkki sosekeitosta, joka nimensä mukaisesti antaa hyvän olon. Kokemukseni mukaan se rauhoittaa vatsaa. Herkkävatsainen voi vaihtaa sipulin kevät- tai ruohosipuliin. Ruuansulatusta helpottaa paljon se, että ruokailuun keskittyy ja pureskelee ruuan kunnolla. Tätä kutsutaan tietoiseksi syömiseksi.

Keittoon tarvitset:

Kuumenna aineksia öljytilkassa:

Lämmitä lisäkkeeksi kikherneitä pestossa:

Hyvän olon viherkeitto

1 sipuli tai kevätsipuli
1 porkkana
200-300 g (puolikas) kukkakaalia
1 lehtisellerin varsi
puolikas salaattifenkolia
1 ps (60-80 g) babypinaattia
2-3 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl fenkolinsiemeniä
½ tl kuivattua timjamia
5 dl vettä
vajaa 1 tl suolaa
pieni tölkillinen (165 ml) kookosmaitoa
tuoreita basilikanlehtiä

Lisäksi
1 tlk (380/230 g) kypsiä kikherneitä
3 tl pestoa
(raejuustoa)

Kuori ja hienonna pieni sipuli tai käytä pakastettua, hienonnettua sipulia tai käytä kevätsipulia, joka sopii herkkävatsaiselle tavallista sipulia paremmin.

Kuori ja paloittele porkkana. Paloittele myös kukkakaali, lehtiselleri ja fenkoli. Huuhtele pinaatinlehdet.

Kuumenna kattilassa öljy ja lisää siihen kasvikset. Kääntele hetken aikaa ja mausta fenkolinsiemenillä ja timjamilla. Kaada joukkoon puoli litraa vettä. Mausta suolalla ja sekoita.

Kypsennä aineksia 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat soseutettavissa. Mausta basilikanlehdillä ja hienonna keitos sauvasekoittimella. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna.

Lämmitä valutetut, huuhdotut kikherneet ja pesto kasarissa. Tarjoa lisäkkeenä keiton kanssa.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Punainen minestrone ja paahdettu punakaali

Punakaalin kuvankaunis leikkauspinta kiehtoo ja innostaa laittamaan punakaalista herkullista ruokaa. Yhdistän usein samaankin ateriaan monia eri kasviksia. Tällä kertaa punakaali kohtaa muita kasviksia minestronen tyyppisessä keitossa. Mukaan lisäsin myös kalkkunajauhelihaa ja pekonia. Lopputulos maistui huippuhyvältä. Kokeile punaista minestronea alla näkyvällä ohjeella! Se on maukasta ja ravitsevaa.

Kasvisten viiden värin ryhmittelyssä punakaali kuuluu sinisiin, violetteihin ja purppuraisiin, joita on kasviksissa aika vähän. Punakaalin värin aiheuttavat antosyaanit, jotka ovat ihmiselle hyödyllisiä, vesiliukoisia flavonoideja. Niillä on terveyttä edistäviä ja elimistöä suojaavia vaikutuksia. C-vitamiinia punakaalissa on päivittäinen annos jo sadan gramman lohkossa. Punakaali painaa keskimäärin yhden kilon, joten tuo sadan gramman lohko on pieni.

Punainen minestrone

(6–8 hengelle)

500 g punakaalia (puolikas)
200 g lehtiselleriä (4–5 vartta)
1 kesäkurpitsa (300 g)
3 porkkanaa (400 g)
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
400 g kalkkunajauhelihaa (tai muuta jauhelihaa/härkistä/nyhtökauraa)
3 viipaletta pekonia (tai koko paketti rypsiporsaan gourmetpekonia)
2 rkl rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
1 tl balsamicoa
1 dl jyvämäistä pastaa eli orzoa (tai muuta pientä pastaa)
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1,5 l vettä + 2 kanaliemikuutiota

kourallinen paloiteltuja lehtikaalin lehtiä
pala parmesaania

Paloittele punakaali, lehtiselleri, kesäkurpitsa ja porkkanat. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet. Suikaloi pekoni.

Paista pekonisuikaleet paistinpannussa. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Lisää pannuun sipulit ja jauheliha. Paista sekoitellen. Mausta pienellä määrällä suolaa ja pippuria.

Kuumenna paksupohjaiseen, tilavaan kattilaan tilkka öljyä. Lisää punakaali, lehtiselleri, kesäkurpitsa ja porkkanat sekä pasta. Kuumenna sekoitellen. Lisää 1,25 l vettä, liemikuutiot, tomaattimurska ja balsamico. Kuumenna kiehuvaksi.

Yhdistä kattilaan muiden ainesten joukkoon paistinpannulta jauheliha-pekoni-sipuliseos. Huuhtele pannu 2,5 desilitralla vettä kuumentaen ja lisää liemi kattilaan.

Anna sakean keiton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Raasta keittoannoksen pintaan parmesaania.

Koska punakaalista on aika vähän olemassa ruokaohjeita, haluan antaa vielä toisenkin, helpon ja hyvän reseptin. Paahda viipaloitua punakaalia uunissa, ja yllätyt, kuinka herkkua siitä tulee. Punakaalin maku makeutuu ja pehmenee uunissa.

Paahdettua, viipaloitua punakaalia

Leikkaa kokonainen punakaali poikittain noin 1,5 cm:n viipaleiksi. Asettele ne leivinpaperin päälle pellille. Sivele pintaan öljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Valuta päälle kevyesti hunajaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Tämä on hyvä lisäke moneen ateriaan, niin kalalle, lihalle kuin kasvisateriaankin.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Talven paras purkkisalaatti

Juureksista ehkä vähimmälle huomiolle on jäänyt lanttu. Se ei herätä samoja intohimoja kokkaajissa kuin punajuuri, palsternakka, maa-artisokka tai muu mukula ja juures. Lanttulaatikko jakaa mielipiteet, eikä lantturaastekaan hurraahuutoja nostata. Voisiko lantulle ja lantusta tehdä jotain? Lantun

makuun pääsee parhaiten, kun hankkii juureksen kokonaisena. Paloittelua varten valitaan tukeva ja terävä veitsi ja alle leikkuulauta. Lohkottuna lantun kuoriminen sujuu, ja kuorta kannattaa useimmiten poistaa kunnolla. Tarkista, onko kuoren tuntumassa kitkeryyttä, ja poista kuorikerrosta sen mukaan. Lantulle tyypillinen maku tulee sinappiöljystä, ja siinä tunnistaa kaalin ja nauriin aromeja.

Raastoin lanttulohkot myllyraastimella yhdessä porkkanoiden kanssa. Muistin kauan sitten kehittämäni ohjeen, jolle annoin aikoinaan nimen 24h -salaatti. Lisäsin silloin juuresten kumppaneiksi lehtiselleriä, vihreää chiliä ja kastikkeen. Salaatin nimesin sen perusteella, että annoin ainesten marinoitua vuorokauden ajan. Kehitin ohjetta nyt hieman uudelleen muun muassa lisäämällä mukaan inkivääriä ja rosmariinia, jotka sopivat lantun makupareiksi hyvin.

Raastemaisen salaatin pakkasin marinadeineen lasitölkkiin, kiersin kannen päälle ja siirsin jääkaappiin. Maustuttuaan salaattia voi käyttää vähin erin ainakin viikon ajan, ja sitä kannattaa täydentää tilanteen mukaan. Olen lisännyt salaattiannokseeni useimmiten jonkin sitrushedelmän, mieluiten veriappelsiinin, mutta pähkinätkin salaattiin sopivat. Sitruunalla maustetut, kypsät linssit tai kikherneet tekevät salaatista ruokaisan. Maistuu todella hyvältä ja on kätevää!

Lue lisää kiinnostavaa asiaa lantusta ja sen monista upeista käyttötavoista kohdasta kasviskoulu osoitteesta: http://www.rouvakasvis.fi/

Lanttu kuuluu osana myös talviruokaan nimeltä Alsacen lanttu-possupata, jonka valkoviinillä aateloidun, makuhermoja kutkuttavan ohjeen löydät kirjastani Rouva Kasviksen parhaat, Otava 2017. Pataruoasta alla kuva, kuvaaja Laura Riihelä. Tiedän, että tästä on tullut monen perheen suosikkiruoka, jota tehdään yhä uudelleen. Ohjeen olen sijoittanut kirjan tammi-helmikuun osioon sivulle 89.

Mutta takaisin raastemaiseen lanttusalaattiin. Kutsun sitä purkkisalaatiksi, koska tätä salaattia voi todellakin säilyttää marinadeineen jääkaapissa lasitölkissä. Se on enemmän kuin lantturaaste. Makumaailma on aasialaistyylinen, ja maussa on sopivasti potkua.

Talven paras purkkisalaatti

noin 1 kg:n lanttu

2 porkkanaa
1 vihreä chili
1 rkl raastettua inkivääriä
2–3 lehtisellerin vartta
1 makea sipuli tai pätkä purjoa
1 dl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua rosmariinia

Marinadi
3/4 - 1 dl sokeria
1 dl omena- tai valkoviinietikkaa
1 tl sinappijauhetta
1/4 tl mustapippuria myllystä
1 tl suolaa

Lohko ja kuori lanttu. Kuori porkkanat ja sipuli tai varaa pala purjoa. Paloittele huuhdottu, halkaistu chili, poista samalla kanta ja siemenet. Viipaloi lehtisellerin varret ja halkaistu sipuli.

Raasta lanttu ja porkkanat melko hienoksi raasteeksi. Hienonna persilja ja rosmariini. Siirrä ainekset, myös raastettu inkivääri, melko isoon kulhoon ja sekoita kahdella lusikalla nostellen. Voit myös tehdä niin, että sekoitat inkivääriraasteen marinadiin.

Yhdistä marinadin ainekset pieneen lasitölkkiin ja ravista, jotta sokeri liukenee. Valele marinadi salaattiaineksille ja sekoita nostellen.

Siirrä salaatti isoon, 3 litran lasitölkkiin, sulje ja laita jääkaappiin.

Ruokaohje: Pirjo Toikkanen

Vinkit:

Marinadin sokerista on kysytty. Kokeilin tehdä ohjeen mukaisen 3 litran annoksen raastesalaattia niin, että käytin marinadiin 3/4 dl hunajaa (sokerin sijaan). Maistelun perusteella onnistui. Ohjeessa sokerilla on kaksi tehtävää. Lanttu on talvikautena jo menettänyt makeuttaan; se saattaa olla puisevaa ja kovaa, jopa kitkerää. Sen takia olen lisännyt makeutta. Joku toinen puolestaan syö ilman sokeria. Toinen syy on säilyvyys. Ainakin 1-2 hengen taloudessa on iso etu, kun käytön voi jakaa viikon, jopa kahden viikon ajalle. Sokeri, viinietikka ja suola säilyttävät. Kolmen litran raasteannokseen tulee 1 dl:n sokerilisäyksellä sokeria 0,6 tl / 1 dl raastetta. Mutta todellakin, sokerin määrää voi halutessaan, maun ja tilanteen mukaan vähentää. Lantun laatu ja maku ovat tämän salaatin kohdalla se ratkaiseva tekijä. Lantun maku on hyvä tarkistaa ennen kuin alkaa raastaa.

Käännä tiiviisti suljettu purkki ylösalaisin aina ennen kuin olet ottamassa uutta annosta, jolloin marinadi levittyy salaattiin tasaisesti. Purkkisalaatti on tekeytynyt parhaimmilleen seuraavaan päivään mennessä, mutta hyvää jo hetimmiten. Ota käyttöön vähin erin. Säilyvyys on jääkaapissa vähintään viikko, ja pidempäänkin.  

Täydennä salaattia eri tavoin käyttötilanteessa. Esimerkiksi pähkinät ja kuivatut marjat sopivat. Appelsiinit, varsinkin veriappelsiini, sekä pienet sitrukset ovat loistovalinta. Samoin mango täydentää salaatin hienosti.

Lisää ruokaisuutta salaattiin saat, kun lisäät siihen kypsennettyjä linssejä tai kikherneitä. Huuhdo ne ensin ja raikasta maku pusertamalla joukkoon sitruunan mehua. 

Muuntele salaattia tilanteen mukaan. Esimerkiksi rosmariinin ja persiljan voi jättää pois ja lisätä niiden sijaan salaattiin tarjoiluvaiheessa korianteria ja/tai thaibasilikaa. 

Siirrä salaattia evääksi sopiva kerta-annos sopivaan purkkiin ja ota töihin mukaan.

Huom.
Myös Suomen Luonto -sivusto kertoo lantusta:
https://suomenluonto.fi/lanttua-laatikossa/

Ruokaohje, kuvat ja teksti: Pirjo Toikkanen

Puksuttavan junan dippikasvikset

Tänään on ollut juhlapäivä, koska saimme lapsenlapsen yökylään. Aloin rakentaa heti aamupäivällä kasvistarjotinta, koska viime viikolla minuun teki vaikutuksen netissä näkemäni kuva dippivihannesten kivasta tarjoiluideasta. Kasvistikut oli lastattu paprikanpuolikkaisiin, jotka yhdessä muodostivat junan.

Leikkasin erivärisistä paprikoista junanvaunuja, ja jätin niihin kannat paikoilleen, sillä niiden tuli toimia liittiminä vaunujen välillä. Kaikki paprikat olivat erikokoisia, mikä vaikeutti vaunujen liittämistä toisiinsa. Mietin, ymmärtääkö lapsi tätä lainkaan junaksi.

Sain kasvisjunani juuri ja juuri valmiiksi, kun ovikello soi. ”Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää” -luomukseni odotti pöydällä. Jokainen kurkkupyörä oli vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kun kysyin lapselta (5 v), mikähän rakennelmani mahtaa olla, sain mielihyväkseni kuulla tehneeni junan. Jes!

Kokemukseni mukaan lapset rakastavat kasviksia. Se on minun kokemukseni, vaikka usein kuulen muuta väitettävän. Olen huomannut, kuinka mielellään jo alle vuoden ikäiset ja kaikki sitä isommat syövät esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia. Salaisuus suosioon on siinä, että en kypsennä kasviksia yhtään yli. Kun kaalinnuput ovat napakankypsiä, voin vielä jälkikypsymisen estämiseksi siirtää ne siivilään ja jäähdyttää kylmän vesihanan alla. Värikin kirkastuu.

Tapanani on kypsentää parsa- ja kukkakaalien nuput höyrykattilassa juuri ja juuri kypsiksi. Kun näissä nupuissa on jäljellä sopiva varsi, mistä pieni lapsi voi pitää kiinni, lapsi haukkaa niitä sormiruokana todella mielellään. Jo kaalinnuppujen ulkonäkö kiinnostaa. Nehän ovat kuin pieniä puita. Meillä parsakaali on nimetty kesäpuuksi ja kukkakaali talvipuuksi.

Porkkanat ovat aina maistuneet lapsille niin raakoina kuin kypsennettyinäkin. Paprikat, kirsikkatomaatit, kyssäkaali-, lanttu- ja naurissuikaleet ja totta kai herneet niin tuoreina kuin pakastettuinakin ovat hyviä. Ja kurkkujahan syövät kaikki mielellään: pienet pienempinä paloina tai suikaleina ja isommat lapset vaikka kokonaisesta tai puolikkaasta kurkusta haukaten.

 Varaa kasvisjunaa varten niin monta eriväristä paprikaa kuin haluat junanvaunuja. Varsinaista veturia ei tarvita. Jos joku paprikoiden kannoista kaartuu ylöspäin savupiippuna, toimikoon se höyryjunan veturina. Raiteet voi askarella tai jättää tekemättä. Itse leikkasin varsiselleristä ratapölkyt ja asettelin ne vaunujen alle.

Paprikavaunuihin voi leikata ihan mitä kasviksia itse haluaa. Kurkusta, paprikoista, kirsikkatomaateista, lehtiselleristä ja porkkanoista saa hyviä dippikasviksia. Hedelmiäkin voi käyttää, appelsiineja tai omenalohkoja. Kurkkuviipaleet kiinnitin vaunujen pyöriksi cocktailtikkujen pätkillä.

Kasvisten dippikastikkeeksi maustoin purkillisen kermaviiliä ripauksella suolaa, sokeria ja pippuria.

Viherrakentamistakin kokeilin. Kiinnitin kukkakaalia ja parsakaalia cocktailtikun avulla kurkkujalustoihin ja persiljantupsuja pensaiksi kurkkuviipaleiden varaan. Kokeile sinäkin! Aina ei tarvitse koota kokonaista junaa. Kaksi vaunuakin riittää pieneen kasvisnälkään. P.S. Jos kasvisjunasta jää jotain syömättä, käytä toki kaikki hyväksi keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen  

Parsakaali on aivan pientenkin lasten suosikki. (Henkilökuva: Laura Riihelä)