Maa-artisokkaa sapaksina ja valkosipulidippi

Kotimaisen maa-artisokan satokausi ajoittuu syyskuusta aina kevättalveen saakka. Sosekeiton sijaan halusin tehdä niistä tällä kertaa jotain muuta. Paahdoin suloiset maa-artisokat lohkoiksi paloiteltuina uunissa, ja söimme niitä valkosipulikastikkeeseen dipaten. Hyvää tapasruokaa! Ja suomalaisista aineksisista tehtynähän tämän suupalan nimi kuuluu: sapas.

Maa-artisokka on ohutkuorinen, vaaleamaltoinen mukula, joka maistuu makealta, pähkinäiseltä ja aavistuksen savulta. Mukuloissa on inuliinia, joka hajoaa elimistössä fruktoosiksi ja ravintokuiduksi. Tämän vuoksi maa-artisokkaa on suositeltu erityisesti myös diabeetikoille.

Maa-artisokalla ja latva-artisokalla ei ole muuta tekemistä keskenään kuin se, että näiden kahden kasviksen maut muistuttavat jonkin verran toisiaan. Maa-artisokka on sukua auringonkukalle, ja latva-artisokka on ohdakekasvi. Keltaiset maa-artisokan kukkaset ovat itsellenikin tuttuja omalta kasvimaaltani. Keltaiset kukat muistuttavat auringonkukkaa, joskaan ne eivät ole yhtä loistokkaita ja kookkaita, pikemmin vaatimattoman arkisia.

Raakana maa-artisokka maistuu rouskuvan rapealta, kuin vesikastanjalta. Keitettäessä maa-artisokat kypsyvät nopeammin kuin perunat. Ne ovat herkullista sosekeittona, johon voi yhdistää myös palsternakkaa. Nuorina mukulat ovat sileäpintaisia ja pyöreähköjä, helposti kuorittavia tai puhtaiksi harjattavia.

Kokeile uunipaahdettuja maa-artisokkia. Kotikokkaajien vanha viisaus kuuluu: uunissa paahdettuna kaikki on parempaa!

Uunipaahdetut maa-artisokat

1 kg maa-artisokkia
2 – 3 rkl rypsiöljyä
2 tl (karkeaa) suolaa
1 tl korianterinsiemeniä (tai paprikajauhetta)

Harjaa maa-artisokat huolellisesti juuresharjalla. Poista mahdolliset vioittuneet kohdat ja leikkaa tarvittaessa mukuloita niin, että saat maa-artisokat täysin puhtaiksi. Ne on tarkoitus syödä kuorineen.

Leikkaa artisokat lohkoiksi ja siirrä kulhoon. Mittaa mukaan öljy ja kääntele lohkoja niin, että öljy levittyy tasaisesti kaikkialle.

Mittaa suola ja korianterinsiemenet huhmareeseen ja hiero ainekset sekaisin tasaiseksi seokseksi. Mausta artisokkalohkot korianterisuolalla ja siirrä leivinpaperin päälle pellille.

Paahda artisokkalohkoja 200-asteisessa uunissa 20 - 30 minuuttia. Kevättalven maa-artisokat saattavat viedä 40 minuuttiakin, kun taas syksyllä maa-artisokat kypsyvät nopeasti. Tarjoa dippikastikkeen kanssa.

Valkosipulinen dippikastike

2 kokonaista valkosipulia (ei kovin suuria)
1 rkl rypsiöljyä
1/3 tl suolaa
1 tl hunajaa
1 – 2 dl ranskankermaa

Kypsennä kokonaisia valkosipuleita 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Laita ne uuniin samaan aikaan maa-artisokkien kanssa. Uunissa paahtaen valkosipuli lauhtuu miellyttävän pehmeänmakuiseksi.

Kuori valkosipulit niin, että puserrat pehmeät kynsien sisukset kulhoon. Painele haarukalla tasaiseksi soseeksi ja sekoita joukkoon öljy, suola ja hunaja sekä ranskankerma. Säädä ranskankerman määrä sen mukaan, paljonko ja kuinka vahvaa dippikastikketta haluat. Tarkista maku.

Tarjoa paahdetut maa-artisokkalohkot dippikastikkeen kanssa sormiruokana. Cocktailtikkujen avulla syöminen onnistuu, kun palaset ovat hieman jäähtyneet. Heti uunista otettuina maa-artisokat ovat todella kuumia, joten tulikuumina ne kannattaa syödä veitsellä ja haarukalla, ettei polta suutansa.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

 

Puksuttavan junan dippikasvikset

Tänään on ollut juhlapäivä, koska saimme lapsenlapsen yökylään. Aloin rakentaa heti aamupäivällä kasvistarjotinta, koska viime viikolla minuun teki vaikutuksen netissä näkemäni kuva dippivihannesten kivasta tarjoiluideasta. Kasvistikut oli lastattu paprikanpuolikkaisiin, jotka yhdessä muodostivat junan.

Leikkasin erivärisistä paprikoista junanvaunuja, ja jätin niihin kannat paikoilleen, sillä niiden tuli toimia liittiminä vaunujen välillä. Kaikki paprikat olivat erikokoisia, mikä vaikeutti vaunujen liittämistä toisiinsa. Mietin, ymmärtääkö lapsi tätä lainkaan junaksi.

Sain kasvisjunani juuri ja juuri valmiiksi, kun ovikello soi. ”Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää” -luomukseni odotti pöydällä. Jokainen kurkkupyörä oli vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kun kysyin lapselta (5 v), mikähän rakennelmani mahtaa olla, sain mielihyväkseni kuulla tehneeni junan. Jes!

Kokemukseni mukaan lapset rakastavat kasviksia. Se on minun kokemukseni, vaikka usein kuulen muuta väitettävän. Olen huomannut, kuinka mielellään jo alle vuoden ikäiset ja kaikki sitä isommat syövät esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia. Salaisuus suosioon on siinä, että en kypsennä kasviksia yhtään yli. Kun kaalinnuput ovat napakankypsiä, voin vielä jälkikypsymisen estämiseksi siirtää ne siivilään ja jäähdyttää kylmän vesihanan alla. Värikin kirkastuu.

Tapanani on kypsentää parsa- ja kukkakaalien nuput höyrykattilassa juuri ja juuri kypsiksi. Kun näissä nupuissa on jäljellä sopiva varsi, mistä pieni lapsi voi pitää kiinni, lapsi haukkaa niitä sormiruokana todella mielellään. Jo kaalinnuppujen ulkonäkö kiinnostaa. Nehän ovat kuin pieniä puita. Meillä parsakaali on nimetty kesäpuuksi ja kukkakaali talvipuuksi.

Porkkanat ovat aina maistuneet lapsille niin raakoina kuin kypsennettyinäkin. Paprikat, kirsikkatomaatit, kyssäkaali-, lanttu- ja naurissuikaleet ja totta kai herneet niin tuoreina kuin pakastettuinakin ovat hyviä. Ja kurkkujahan syövät kaikki mielellään: pienet pienempinä paloina tai suikaleina ja isommat lapset vaikka kokonaisesta tai puolikkaasta kurkusta haukaten.

 Varaa kasvisjunaa varten niin monta eriväristä paprikaa kuin haluat junanvaunuja. Varsinaista veturia ei tarvita. Jos joku paprikoiden kannoista kaartuu ylöspäin savupiippuna, toimikoon se höyryjunan veturina. Raiteet voi askarella tai jättää tekemättä. Itse leikkasin varsiselleristä ratapölkyt ja asettelin ne vaunujen alle.

Paprikavaunuihin voi leikata ihan mitä kasviksia itse haluaa. Kurkusta, paprikoista, kirsikkatomaateista, lehtiselleristä ja porkkanoista saa hyviä dippikasviksia. Hedelmiäkin voi käyttää, appelsiineja tai omenalohkoja. Kurkkuviipaleet kiinnitin vaunujen pyöriksi cocktailtikkujen pätkillä.

Kasvisten dippikastikkeeksi maustoin purkillisen kermaviiliä ripauksella suolaa, sokeria ja pippuria.

Viherrakentamistakin kokeilin. Kiinnitin kukkakaalia ja parsakaalia cocktailtikun avulla kurkkujalustoihin ja persiljantupsuja pensaiksi kurkkuviipaleiden varaan. Kokeile sinäkin! Aina ei tarvitse koota kokonaista junaa. Kaksi vaunuakin riittää pieneen kasvisnälkään. P.S. Jos kasvisjunasta jää jotain syömättä, käytä toki kaikki hyväksi keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen  

Parsakaali on aivan pientenkin lasten suosikki. (Henkilökuva: Laura Riihelä)