Lähikasvisten parhaat

(Postaus on tehty maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta)

Uuden satokauden ensimmäiset lähellä tuotetut kasvikset saadaan Suomessa pöytiin kesäkuussa. Siitä alkaa minun kasvisvuoteni ja erityinen makujen juhla. Oman maan juuri maasta nostetut varhaisperunat, auringon kypsyttämät mansikat ja aromikkaan tillin tunnistaa varmasti jokainen suomalainen ylivertaisiksi herkuiksi. Nyt nostan kesäkasviksista kielen päälle muutaman muunkin: kesäkuulta varhaiskaalin, heinäkuulta broccoliinin eli varsiparsakaalin ja elokuulta kotimaisen makean maissin. (Kesäkeittokuva: Pirjo Toikkanen)

Varhaiskaali - kesäkuun ohittamaton kasvisherkku

Varhaiskaalin sato valmistuu oloissamme kesäkuun alussa, ja kausi kestää reilun kuukauden verran. Heinäkuussa voidaan jo puhua herkullisesta kesäkaalista, sitten syys- ja myöhemmin talvikaalista. Varhaiskaali kuuluu kasvisesikoisiin eli primööreihin, joita tulee arvostaa erityisherkkuina. Kuvittele, miltä maistuu ja tuntuu laadukas varhaiskaali. Haukatessa se rapsahtaa raikkaasti, mehukkaana ja puhtaana, ja se maistuu makealta.

Kun pitelet käsissäsi tuoretta varhaiskaalin kerää, kannattelet yksinkertaisesti kesän parasta salaattiainesta niin maun kuin ravintoarvonkin puolesta. Saat siitä vain vähän kaloreita, mutta sitäkin enemmän kivennäisaineita, vitamiineja, flavonoideja ja kuitua. Varhaiskaalin valmistamisen salaatiksi osaat vaikka unissasi. Näin se sujuu:

Puolita kaali tai useampikin ja leikkaa terävällä veitsellä leikkuulaudalla ohuiksi suikaleiksi. Siirrä isoon kulhoon ja ripauta joukkoon hieman suolaa ja purista sitruunanmehua. Kastikkeeksi sekoitat paksua jugurttia ja hyvää majoneesia. Mausta sitruunanmehulla, sinapilla ja tuoreyrtillä, vaikkapa tillillä. Yhdistä kastike kaalisuikaleisiin kahdella lusikalla nostellen ja siirrä kulho peitettynä jääkaappiin.

Voit nauttia kaalisalaatin sellaisenaan, mutta saat vaihtelua, kun yhdistät mukaan viipaloituja retiisejä tai raastettua porkkanaa, joskus omenaa tai tuoretta ananasta, ehkä uutta sipulia, ruohosipulia, minttua tai muita mieliyrttejäsi. Varhaiskaalisalaatti sopii grillattujen ja savustettujen ruokien kaveriksi, niin makkaralle kuin lihalle tai kalallekin, myös sämpylöiden ja tacojen täytteeksi, mihin vain. (Yllä oleva kuva Pirjo Toikkasen kirjasta Rouva Kasviksen parhaat, Otava, 2017)

Innokas grillaaja grillaa myös varhaiskaalia. Leikkaa kaali lohkoiksi, sipaise pintaan öljyä ja hunajaa, ripauta suolaa ja paahda ulkogrillissä tai kuumassa uunissa, kunnes pinta saa houkuttavan rusketuksen. (Paahdetut varhaiskaalit -kuva: Pirjo Toikkanen)

Tunnetko jo broccoliinin eli varsiparsakaalin?

Broccoliinista voin sanoa, että joskus toiveet toteutuvat. Olin tutustunut broccoliiniin, Suomessa varsiparsakaaliksi ja Englannissa nimellä tenderstem kutsuttuun kasvikseen tämän vuosituhannen alussa. Ihastuin siihen heti ja niinpä olin onnessani, kun se muutama vuosi sitten saatiin Suomeen ja sitä jopa viljellään Suomessa. Kun kauppoihin saadaan heinäkuussa kotimaista varsiparsakaalia, kannattaa maistaa ja ihastua sen vihantaan aromiin. Samaa tunnistan myös esim. poimintatuoreista herneistä tai vasta maasta nostetusta vihreästä parsasta.

Broccoliini maistuu pehmeän makealta ja lempeältä. Lähellä tuotettuna sitä voi syödä vaikka sellaisenaan, raakana tai sen voi pikaisesti höyrykypsentää, grillata tai paahtaa uunissa. Koko kasvi on syötävää, aivan kuten tavallisessa parsakaalissakin. Ravitsemuksellisesti broccoliini on vähintään yhtä arvokas kasvis kuin parsakaali, jota pidetään yhtenä kaikkein terveellisimmistä kasviksista maailmassa. (Broccoliini-kantarelli-purjoannos -kuva: Pirjo Toikkanen)

Broccoliinia voi nauttia samaan tapaan kuin vihreää parsaa. Voisula, sitruunavoi, hollandaisekastike tai vaikkapa vadelmalla maustettu majoneesi, paistettu kantarelli-purjoseos, uppomunat tai aasialaisittain maustettu kastike sopivat sen seuraksi. Grillattaviksi broccoliinit ovat omiaan. Asettele ne ritilälle tai parilalevyn päälle. Varren ympärille jotkut kiepauttavat pekonia. Jos ladot broccoliinit halsteriin tai kiinnität ne levyksi cocktailtikkujen avulla, käsittely grillattaessa helpottuu.

Poimintatuoreena maissintähkä maistuvimmillaan

Jo elokuussa alkaa kauppoihin ilmestyä kotimaisia maissintähkiä. Kausi jatkuu vielä syyskuussakin. Monille maissitiloille voi mennä itse poimimaan ja ostamaan satoa. Lähellä kasvatettu maissi on eri luokkaa, oikeastaan täysin eri asia kuin muoviin pakatut, esikypsennetyt tuontimaissintähkät, joita monet grillaavat aikaisesta keväästä syksyyn saakka aina edes huomaamatta lähimaissin valmistumista.

Kotimaan maissi on mehukasta, makeaa herkkua, jota voi syödä tuoreeltaan, ilman kypsennystä. Poista suojalehdet, jotta saat näkyviin vaaleankeltaiset ”jalokivirivistöt”. Nauti auringonkeltaiset jyväset suoraan haukaten tai irrota ne veitsellä. On helppo huomata, kuinka uskomattoman aromikkaita ja makeita ne ovat! Toki tähkät voi myös kokonaisina kypsentää. Keittoajaksi riittää viisi minuuttia tai grillissä kypsentäen 15 minuuttia koko ajan käännellen. Samassa ajassa maissintähkä kypsyy myös uunissa. (Maissikuva: Pirjo Toikkanen)

Muistetaan myös nämä

Kolmen edellä valitsemani lisäksi nimeän vielä muutaman parhaista parhaan:

-        suloiset, puhtoiset kesän kukkakaalit

-        herneenpalot, joiden maku on ihanan vihanta

-        alkukesän vihreät parsat

-        nauriit ovat ikisuosikkejani, jo lapsuudesta tuttuja

-        pehmeä keräsalaatti, se vanhanajan isoäidin salaatin aines

-        aromikas kasvihuonekurkku ja avomaan kurkku

-        uudet perunat, suomalaiset mansikat, kesän juuressato

-        maailman aromikkain tilli (Voileipäkakkukuva: Pirjo Toikkanen)

Jos kiinnostuit kesäkasviksista, kokeile näitä:

Paahdettu kukkakaali ja tillipestohttp://rouvakasvis.blogspot.com/2016/06/tillipesto-ja-paahdettu-kukkakaali.html

Varhaisperunat ja graavisiikahttp://rouvakasvis.blogspot.com/2016/06/varhaisperunat-ja-graavisiikaa.html

Kesäkeitto Rouva Kasviksen tapaanhttp://rouvakasvis.blogspot.com/2016/06/kesakeittoa-varhaisvihanneksista-ja.html

Kesän paras kastike, tsatsikihttp://rouvakasvis.blogspot.com/2016/05/nyhtokaura-ja-tsatsiki-pitaleivan.html

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Herkullista kasviskesää kaikille! t. Rouva Kasvis 

Puksuttavan junan dippikasvikset

Tänään on ollut juhlapäivä, koska saimme lapsenlapsen yökylään. Aloin rakentaa heti aamupäivällä kasvistarjotinta, koska viime viikolla minuun teki vaikutuksen netissä näkemäni kuva dippivihannesten kivasta tarjoiluideasta. Kasvistikut oli lastattu paprikanpuolikkaisiin, jotka yhdessä muodostivat junan.

Leikkasin erivärisistä paprikoista junanvaunuja, ja jätin niihin kannat paikoilleen, sillä niiden tuli toimia liittiminä vaunujen välillä. Kaikki paprikat olivat erikokoisia, mikä vaikeutti vaunujen liittämistä toisiinsa. Mietin, ymmärtääkö lapsi tätä lainkaan junaksi.

Sain kasvisjunani juuri ja juuri valmiiksi, kun ovikello soi. ”Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää” -luomukseni odotti pöydällä. Jokainen kurkkupyörä oli vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kun kysyin lapselta (5 v), mikähän rakennelmani mahtaa olla, sain mielihyväkseni kuulla tehneeni junan. Jes!

Kokemukseni mukaan lapset rakastavat kasviksia. Se on minun kokemukseni, vaikka usein kuulen muuta väitettävän. Olen huomannut, kuinka mielellään jo alle vuoden ikäiset ja kaikki sitä isommat syövät esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia. Salaisuus suosioon on siinä, että en kypsennä kasviksia yhtään yli. Kun kaalinnuput ovat napakankypsiä, voin vielä jälkikypsymisen estämiseksi siirtää ne siivilään ja jäähdyttää kylmän vesihanan alla. Värikin kirkastuu.

Tapanani on kypsentää parsa- ja kukkakaalien nuput höyrykattilassa juuri ja juuri kypsiksi. Kun näissä nupuissa on jäljellä sopiva varsi, mistä pieni lapsi voi pitää kiinni, lapsi haukkaa niitä sormiruokana todella mielellään. Jo kaalinnuppujen ulkonäkö kiinnostaa. Nehän ovat kuin pieniä puita. Meillä parsakaali on nimetty kesäpuuksi ja kukkakaali talvipuuksi.

Porkkanat ovat aina maistuneet lapsille niin raakoina kuin kypsennettyinäkin. Paprikat, kirsikkatomaatit, kyssäkaali-, lanttu- ja naurissuikaleet ja totta kai herneet niin tuoreina kuin pakastettuinakin ovat hyviä. Ja kurkkujahan syövät kaikki mielellään: pienet pienempinä paloina tai suikaleina ja isommat lapset vaikka kokonaisesta tai puolikkaasta kurkusta haukaten.

 Varaa kasvisjunaa varten niin monta eriväristä paprikaa kuin haluat junanvaunuja. Varsinaista veturia ei tarvita. Jos joku paprikoiden kannoista kaartuu ylöspäin savupiippuna, toimikoon se höyryjunan veturina. Raiteet voi askarella tai jättää tekemättä. Itse leikkasin varsiselleristä ratapölkyt ja asettelin ne vaunujen alle.

Paprikavaunuihin voi leikata ihan mitä kasviksia itse haluaa. Kurkusta, paprikoista, kirsikkatomaateista, lehtiselleristä ja porkkanoista saa hyviä dippikasviksia. Hedelmiäkin voi käyttää, appelsiineja tai omenalohkoja. Kurkkuviipaleet kiinnitin vaunujen pyöriksi cocktailtikkujen pätkillä.

Kasvisten dippikastikkeeksi maustoin purkillisen kermaviiliä ripauksella suolaa, sokeria ja pippuria.

Viherrakentamistakin kokeilin. Kiinnitin kukkakaalia ja parsakaalia cocktailtikun avulla kurkkujalustoihin ja persiljantupsuja pensaiksi kurkkuviipaleiden varaan. Kokeile sinäkin! Aina ei tarvitse koota kokonaista junaa. Kaksi vaunuakin riittää pieneen kasvisnälkään. P.S. Jos kasvisjunasta jää jotain syömättä, käytä toki kaikki hyväksi keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen  

Parsakaali on aivan pientenkin lasten suosikki. (Henkilökuva: Laura Riihelä)

Ruusu perunalle – perunaruusuja pöytään

Peruna on yksi tärkeimmistä ravintokasveista kaikkialla maailmassa. Peruna on ekologista, monikäyttöistä ja herkullista, eikä siihen kyllästy. Mielenkiintoista, että perunalla on annettavaa myös ihmisen mielelle. Perunan sisältämä serotoniini vähentää stressiä ja masennusta.

Perunan kunniaksi halusin tehdä perunasta jotain uutta ja todella herkullista. Satuin huomaamaan netissä videon, jossa perunaviipaleet aseteltiin muffinipellin koloihin, ja lopputuloksen perunakakkuset näyttivät kauniilta, ihan kuin perunaruusukkeilta.

Päätin välittömästi kokeilla jotain vastaavaa omassa keittiössäni. Kipaisin hakemassa lähikaupasta kilon perunoita. Kokonaisia valkosipuleita, voita, timjamia, parmesaania, suolaa ja pippuria kotoa löytyikin. Perunoiden viipalointi ohuiksi, noin puolentoista millimetrin viipaleiksi kävi helposti mandoliiniksi kutsutulla vihannesleikkurilla. Kakkusten paistamiseen varasin 12-koloisen muffinipellin.

Päädyin siis valmistamaan klassisia Annan perunoita uudella tavalla!

Perunaruusut
(12 kpl)

10 perunaa (noin 1 kg, kiinteä lajike)
1 valkosipulinkynsi
40 g voita (noin 3 rkl sulatettuna)
tuoretta timjamia 2 rkl + 2 rkl
2–3 rkl parmesaanijuustoa raastettuna
¾ tl suolaa
mustapippuria myllystä
Voiteluun voita (2 rkl)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele 12-koloisen muffinipellin syvennykset voilla.

Kuori perunat ja leikkaa ne hyvin ohuiksi (1,5 mm:n) viipaleiksi mandoliinilla. Huuhtaise viipaleet kylmällä vedellä siivilässä ja siirrä hyvin valutettuina isoon kulhoon.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Sulata voi ja lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli. Valele valkosipulivoi perunaviipaleille. Raasta mukaan parmesaania ja hienonna timjamia. Lisää perunoille suola ja jauha pippuria.

Hölskyttele perunaviipaleita kulhossa niin, että voi, juusto ja mausteet leviävät niille. Irrottele vielä käsin ohuita perunaviipaleita toisistaan ja varmista, että ainekset ovat suunnilleen tasaisesti sekaisin.

Nostele perunaviipaleet muffinipellin koloihin kukkuraisina kekoina.

Paista perunaruusuja uunissa noin 55 minuuttia, ensin uunin keskitasolla ja sitten puolet ajasta uunin alatasolla. Nosta perunaruusut kahden lusikan avulla ruokailijoiden lautasille. Raasta vielä pintaan parmesaania ja revi tai saksi lisäksi timjamin lehtiä.

Perunaruusut maistuvat herkuilta niin kasvis-, kala- kuin liha-ateriallakin. Meillä ne saivat tänään seurakseen yrttisiä karitsan paahtopaisteja ja tuoresalaattia.

Teksti, ohje ja ruokakuvat: Pirjo Toikkanen

Henkilökuva: Laura Riihelä.

Tietoa perunasta www.rouvakasvis.fi /kasviskoulu

Juurespihvit ja taateli-tamarindikastike

Välimeren etelä- ja itärannikon ruokakulttuuri on kiehtonut niin minua kuin varmasti monia muitakin jo vuosien ajan. Nyt Gummerus julkaisi suomeksi menestyskeittokirjan Persianan, joka valittiin Britanniassa viime vuoden parhaaksi keittokirjaksi. Tekijä on Lähi-idän ruokamaailman tähti Sabrina Ghayour, karismaattinen iranilaissyntyinen kokki ja ruokatoimittaja. Teos tarjoilee yli sata kotikokkaukseen soveltuvaa ohjetta: mezejä, keittoja, muhennoksia, tagineja, raikkaita salaatteja ja jälkiruokia.

Ensimmäisenä testiini pääsivät Mausteiset juurespaistokkaat tamarindi-taatelikastikkeen kera. Päätökseni perustui puhtaasti siihen, että varastoidut juurekset ja peruna ovat näin talvella kauden kasviksia Suomessa. Aineslistakaan ei ole kohtuuttoman pitkä. Kyseessä ovat oikeastaan tutut juuresröstit sveitsiläiseen tapaan, mutta näihin rösteihin lisätään Lähi-idän mausteita. Mausteiset juurespaistokkaat nousevat taatelikastikkeen ansiosta aivan uudelle tasolle. Kannattaa kokeilla!

Sabrina Ghayourin ohje kokeiluni perusteella pikkuisen muunnettuna ja omalla reseptien kirjoitustavallani esitettynä:

Mausteiset juuresröstit

(noin 20 kappaletta)

500 g perunoita (kiinteitä, noin 5 kpl)
2 porkkanaa
1 palsternakka
1 punajuuri
1 nippu kevätsipulia
2 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 tl kurkumaa
2 tl korianterijauhetta
1 ruukku tuoretta korianteria
2 kananmunaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 ¼ tl suolaa
mustapippuria myllystä
Paistamiseen
noin ½ dl rypsiöljyä

Pese kuoripäälliset perunat ja esikeitä niitä suolalla maustetussa vedessä (6 dl) 10 - 15 minuuttia. Valuta keitinvesi pois ja jäähdytä perunat kylmällä vedellä siivilässä.

Valmista kastike tässä vaiheessa, ohje alla.

Kuivaa kuoripäälliset perunat talouspaperilla ja raasta kuorineen. Lisää isoon kulhoon perunaraaste, ja raasta joukkoon kuoritut juurekset. Leikkaa kevätsipuli viipaleiksi ja lisää mausteiden, munien ja jauhojen kanssa kulhoon. Hienonna korianteri mukaan, mutta jätä oksia ja lehtiä myös ruoan viimeistelyyn lautaselle. Sekoita ainekset käsin.

Paista juurestaikinasta pihvejä öljytyssä (ohukais)pannussa niin kauan, että molemmat pinnat saavat kauniin värin. Siirrä leivinpaperin päälle pellille. Jotta kaikki saavat röstinsä kuumina ja juuresraasteet kypsyvät riittävästi, pidä pihvejä vielä 150-asteisessa uunissa 10 - 15 minuuttia.

Tamarindi-taatelikastike
 

100 g kivettömiä taateleita
50 g tamarindia (lasitölkistä)
3 rkl hunajaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
½ tl inkiväärijauhetta
vajaa 1 tl suolaa
tilkka sitruunan mehua
3 dl kuumaa vettä 

Mittaa kastikkeen aineet soseuttamista varten vihannesleikkuriin, tehosekoittimeen tai korkeaan kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta. Siirrä seos kattilaan ja keitä noin 15 – 20 minuuttia. Voit vielä lopuksi soseuttaa kastikkeen sauvasekoittimella, jos haluat siitä aivan tasaista.

Näin tarjosin

Kokosin mausteisista juuresrösteistä ja taatelikastikkeesta aterian kypsentämällä lisäkkeeksi cous-cousia ja varasin pöytään myös turkkilaista jogurttia. Erityisesti pidin tamarindi-taatelikastikkeesta. Se aateloi ja kruunasi kokonaisuuden! Tätä ateriaa voi tukevoittaa paistamalla lisäksi esimerkiksi karitsankyljykset tai grillaamalla karitsanlihavartaat.

 Aion kokata Persiana-keittokirjasta vielä monet kerrat. Seuraavaksi houkuttaa tehdä veriappelsiini-punasikurisalaattia. Täytyy ottaa selvää, mistä saa sumakkimaustetta, ja onko granaattiomenasiirappia saatavana.

Persiana-kirjaa selatessani kiinnittyi huomio siihen, että Lähi-idän keittiössä käytetään usein ruusun terälehtiä. Meillä on maalla ruusupensas, jonka kukat sopivat hyvin syötäviksi. Aion ottaa kukkia kesällä talteen ja kuivattaa. Lammasruokiin Persiana tarjoaa paljon hyviä ohjeita, ja totta kai erityisesti salaatteihin ja kasvisruokiin.

”Syöminen on välitön kokemus, jonka aikana kaikki muu unohtuu ruoan ja nautinnon tieltä. Lähi-idässä ruoka ei ole ainoastaan ravintoa. Ruokailu on merkittävä tapahtuma, johon kuuluu yhteisöllisyys. Vieraille tarjotulla juhla-aterialla halutaan osoittaa heille arvostusta ja saada heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi. Ruoan äärellä muodostetaan siteitä ja kestäviä suhteita”, sanoo Sabrina Ghayour Persiana-keittokirjansa alkupuheessa.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Porkkanaa ja kananpoikaa afrikkalaisin sävyin

Porkkanaa käsitellessä olen usein ihastellut, miten jotain niin oranssista, niin moneen taipuvaa, makeaa juuresta voikin kasvaa mullan alla täällä Pohjolan perukoilla. Porkkana on kuvaannollisesti positiivinen kannustin kaikkeen, mutta nyt tahdonkin kannustaa kaikkia valmistamaan porkkanasta jotain ihan muuta kuin porkkanaraastetta.

Suomen talvessa tarvitaan lämmintä ja lämmittävää ruokaa, ei kuitenkaan aina tulista vaan aromaattista moniulotteisella tavalla. Tukeudun tällä ajatuksella mielelläni afrikkalaiseen keittiöön. Niinpä valmistin porkkanasta pinaatin kanssa lämpimän ja virkistävästi maustetun salaatin. Se sopi loistavasti marokkolaiseen tapaan paistamilleni kananpojan siiville.   

Lämmin porkkana-pinaattisalaatti

5 dl vettä (korvaa mielellään osa appelsiinin mehulla)
1 - 2 kanelitankoa
1 tähtianis
250 g (luomu)porkkanoita (2 – 3 kpl)
100 g tuoretta babypinaattia tai pakastepinaattia
1 rkl hunajaa
1 - 2 rkl voita
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä
(tuoretta korianteria)

Kuumenna vesi tai vedellä laimennettu appelsiinista puristettu mehu kiehuvaksi. Lisää kanelitanko ja tähtianis. Keitä noin 10 minuuttia.

Kuori tällä välin porkkanat ja leikkaa ne joko suikalemaisiksi paloiksi tai höylää niistä lastuja terävällä juustohöylällä. Keitä porkkanoita muutaman minuutin ajan tai palakoon mukaan noin 5 minuuttia. Valuta siivilässä ja poista mausteet.

Mittaa kulhoon hunaja, voi ja mausteet ja kaada kuumat, napakankypsät porkkanat päälle, samoin pinaatinlehdet. Sekoita varovasti kahden lusikan avulla. Siirrä tarjolle ja voit lisätä vielä mausteeksi tuoretta korianteria.

Vinkki: Mausteeksi porkkanoiden keitinlimeen sopivat hyvin myös fenkolinsiemenet.
Taustatietoa porkkanasta löydät osoitteesta http://www.rouvakasvis.fi/ kasviskoulu-osiosta.

Kananpoikaa afrikkalaismaustein

700 g kananpojan siipi- tai koipipaloja (esim. Kariniemen miedosti suolatut)
3 rkl sitruunan mehua
¾ tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 – 3 tl Ras el hanout -mausteseosta (Santa Maria)
2 – 3 rkl öljyä

Siirrä broilerinlihat, joko koivet tai siivet, kulhoon ja puserra mausteeksi sitruunan mehua. Lisää suolaa, pippuria ja Ras el hanout -mausteseosta ja sekoita. Anna mausteiden vetäytyä lihaan vähintään puolen tunnin ajan.

Nosta broilerinpalaset leivinpaperin päälle pellille ja valele niille lusikasta hieman rypsi- tai oliiviöljyä. Ripauta Ras el hanout -maustetta vielä lisää pintaan.

Kypsennä 225-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Tarjoa lämpimän porkkana-pinaattisalaatin kanssa. Voit lisätä lautaselle vielä paahdettuja, murskattuja (maa)pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, esimerkiksi keltaisia rusinoita tai aprikoosia.

 

Ras el hanout

Ras el hanoutia pidän maustesekoitusten kuningattarena. Sen hurmaava aromi on jäänyt mieleeni Marokosta. Kyseessä on nimenomaan marokkolainen maustesekoitus, josta jokaisella marokkolaisella maustekauppiaalla on oma sekoituksensa. Sekoitusten paremmuudesta ja suosiosta kilpaillaan.

Ras el hanout ei ole tulinen, ei makea, ei suolainen. Se on hienovaraisen moniulotteinen, aromaattinen ja kukkainen. Marokossa Ras el hanout -mausteseosta suositaan varsinkin talvella sen lämmittävien ominaisuuksien takia. Siinä on currymaisia piirteitä, mutta esimerkiksi intialaisesta currymausteseoksesta garam masalasta se poikkeaa täysin.

Omaa Ras el hanout -seosta on melko aikaa vievää alkaa valmistaa, mutta Santa Maria -maustesarjasta löytyy aivan oivallinen valmis Ras el hanout -sekoitus. Se sisältää korianteria, paprikaa, mustapippuria, inkivääriä, kardemummaa, maustepippuria, muskottipähkinää, kurkumaa, neilikkaa ja cayennenpippuria.

Marokossa Ras el hanoutiin  kootaan lisäksi esimerkiksi kanelia, jeeraa, laventelia, ruusun terälehtiä, fenkolinsiemeniä, seesaminsiemeniä, sahramia, galanganjuurta…Useimmat mausteista paahdetaan. Ras el hanoutia käytetään Marokossa maustamaan taginet, siipikarjan liha, cous-cous, kala, äyriäiset, lampaankyljykset, grillatut lihat. Seos sopii myös makeisiin leivonnaisiin pähkinöiden ja taateleiden seurassa.

Karitsanjauhelihasta valmistettuihin lihapulliin olen lisännyt Ras el hanoutia mustapippurin ja tuoreen korianterin lisäksi ja lopputulos on ollut hurmaava. Pyörykät ovat herkkua kanelilla ja chilillä maustetun tomaattikastikkeen kanssa.
Teksti, ruokaohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen