Näytetään tekstit, joissa on tunniste appelsiini. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste appelsiini. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Hedelmä-rahkamoussea jälkiruoaksi

Pääsiäisenä haluan tarjota jälkiruokana jotain muutakin kuin mämmiä ja pashaa. Meillä kun nuorempi polvi ei ole näihin perinneherkkuihin edes kovin ihastunut. Kehitin jälkiruoan, jossa yhdistyvät pääsiäiseen kuuluva rahka, raikkaat kauden hedelmät ja mantelit. Maistelun perusteella vaikutti siltä, että kokeilu onnistui ja suosio oli taattu.

Annostelin jälkiruoan aika pieniin maljoihin periaatteella "vähän, mutta hyvää". Raikkaus tulee tuoreista hedelmistä, ja pehmeän vaahtomaisen rakenteen rikkovat pohjalle lisätyt mantelipalaset.
Kypsä passiohedelmä on aromikas lisä rahkamoussen päällä ihan sellaisenaan. Tällä kertaa hedelmät kuitenkin kaipasivat pikkuisen makeutta ja maustetta niskaansa, koska ne olivat aavistuksen liian raakoja. Niinpä tuprautin päälle kaneli-tomusokerihunnun.

Piparkakkutaikinasta leivotut lusikat kestivät hyvin ruokailuvälineinä. Koska ne oli leivottu melko tiiviistä taikinasta ja söimme ne lopuksi, palan painikkeeksi sopi kupillinen vahvaa kahvia.
Kypsän passiohedelmän kuori on rypistynyt ja hedelmä tuntuu kokoonsa nähden vielä melko painavalta. Hedelmät kannattaa säilyttää jääkaapissa. Malto on helppo syödä puolitetusta hedelmästä lusikalla.
Syötävä osa koostuu pienistä siemenistä, joita ympäröi mehukas, hyytelömäinen hedelmäliha.

Passiohedelmä sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä kuituja. Maku muistuttaa hieman vadelmaa ja appelsiinia. Se on täyteläinen ja raikas, vaikka hedelmälihan rakenne saattaa vaikuttaa epäilyttävältä. Minusta passio- eli kärsimyshedelmän aromi on todella hieno. Siinä mielessä nimi ei tässä tapauksessa ole enne.

Hedelmä-rahkamousse
2 dl maitorahkaa
3 rkl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
1 (veri)appelsiini
½ dl karkeasti rouhittuja manteleita tai esim. pistaasipähkinöitä
2 passiohedelmää
Pinnalle
ripaus kaneli-tomusokeriseosta


Siirrä maitorahka suodatinpaperilla vuorattuun kahvinsuodatinsuppiloon valumaan noin tunnin ajaksi. Nestettä irtoaa muutama ruokalusikallinen. Vatkaa rahkan joukkoon sokeri.
Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi toisessa astiassa ja kääntele se rahkaseokseen.
Leikkaa appelsiinista pois kuori valkoisine osineen ja jatka leikkaamalla lohkot irti kalvojen välistä, jolloin saat kalvottomia lohkoja. Pilko nämä noin neljään osaan, ja jaa annosmaljojen pohjille.
Rouhi mieluiten kuoripäälliset mantelit ja ripauta ne appelsiinipalasten päälle. Jaa rahkamousse annosmaljoihin.
Halkaise passiohedelmät ja nostele sisukset pikkulusikalla rahkamoussen pinnalle.
Mittaa tomusokeria ja kanelia teesiivilään noin teelusikallisen verran ja tuprauta seosta annoksiin.
Vinkki: Voit valmistaa rahkamoussen jääkaappiin valmiiksi etukäteen. Voit paloitella myös appelsiinin ja irrottaa passiohedelmälihat pikkukuppeihin jääkaappiin.  Kun kokoat jälkiruoka-annokset juuri ennen tarjoamista, mousse on ehtinyt jähmettyä, hedelmät ovat raikkaat ja mantelit rapeat, kun päästään herkuttelemaan.
Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen


torstai 17. maaliskuuta 2016

Korianteri-sitrusmarinoidut katkaravut

Tämä viikko on nimetty yrttiviikoksi. Minulle vuoden jokainen viikko on yrttiviikko, koska käytän yrttejä jatkuvasti, useimmiten tuoreina, mutta myös pakastettuina ja kuivattuina. Korianteri on yksi monista mieliyrteistäni. Sillä maustoin nyt marinoidut katkaravut. Kirjoitin reseptiin korianterin vaihtoehdoksi lehtipersiljan, koska tiedän, että kaikki eivät pidä korianterin aromista.
Minulle korianteri tuoksuu jo pienestä hipaisusta lumoavasti. Tutustuin korianteriin ja moniin muihinkin yrtteihin kauan sitten Georgiassa, silloisessa Gruusiassa, ja siitä se ikirakkauteni yrtteihin alkoi.

Mielestäni korianterin aromi viittaa anikseen ja appelsiiniin, jos sitä nyt johonkin voi verrata. Metsälude ei ole mielikuvissani, vaikka korianterin kreikankielinen nimi tarkoittaakin ludetta. Katkarapujen marinointiliemen korianteri sinetöi upealla tavalla.

Lehtipersilja puolestaan myötäilee kaikkia makuja. Se on raikastava viherlisä melkein mihin tahansa ja toimii hyvänä kumppanina muille yrteille. Siihen voi yhdistää katkarapujen marinadissa vaikka tuttua tilliä tai ruohosipulia.
Paljon lisätietoja yrteistä: www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Yrtti-sitrusmarinoidut katkaravut ajattelin tarjota pääsiäisen aikaan aterian alkuruokana. Silloin valintani juomaksi on ryhdikäs Trimbachin Riesling Alsacesta.

Yhtä hyvin marinoidut katkaravut sopivat milloin vain iltaruoaksi. Valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Katkaravut sulavat jääkaapissa aivan itsekseen ja samassa paikassa ne myös marinoituvat omia aikojaan.

Yrtti-sitrusmarinoidut katkaravut

400 g katkarapuja
2 sitruunaa
1 appelsiini
puolikas kurkku
1 (mieto tai keskivahva) chili
2 valkosipulinkynttä
1 dl tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria
2 tl juoksevaa hunajaa
½ tl suolaa
½ - 1 dl neitsytoliiviöljyä
Ota pakastetut katkaravut jääkaappiin muutamaksi tunniksi ennen marinointia.
Pese sitrushedelmät huolellisesti ja raasta kevyesti ulointa kuorta. Puserra niistä myös mehut.
Halkaise chili ja poista sisältä kalvot ja siemenet. Hienonna chili veitsellä leikaten.

Halkaise kurkku pitkittäin, koverra sisus pois lusikalla ja viipaloi kurkku.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Leikkaa valitsemasi yrtin lehdet, mutta ei aivan hienoksi silpuksi.
Yhdistä kaikki marinadin ainekset keskenään, ja kaada seos kohmeisten katkarapujen päälle. Kääntele lusikalla sekoitellen.
Siirrä katkaravut maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Tarjoa katkarapujen kanssa paahtoleipää tai tuoretta patonkia ja halutessasi aiolia eli valkosipulilla maustettua majoneesia.

Vinkki:Juhlapöydässä tarjosin yrtti-sitrusmarinoitujen katkarapujen kanssa Momofukun tapaan marinoituja kananmunia. Asettelin ne jääsalaatti-rucolanversopedille ja pyöräytin mukaan avokadopallosia, joille valelin limetin mehua.
Marinoin kananmunat Soppa 365 -ohjeella, joka löytyy täältä. Ohje on niin hyvä, että sitä ei mielestäni tarvitse muunnella mitenkään. http://www.soppa365.fi/resepti/39596/marinoidut-kananmunat-momofukun-tapaan-2/
Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kasvikset ja karitsanpotkat kerralla uuniin

Ei viulu, ei kruunu, vaan karitsanpotkat on minun valintani pääsiäispöydän lammasosuudeksi tänä vuonna. Olkoonkin niin, että karitsanviulu tai karitsankyljysrivi kruunuksi pyöräytettynä näyttää kovin juhlavalta. ”Kaikki kerralla uuniin” -ruokalaji vaan on niin kätevä, helppo ja herkullinen. Potkat saavat hautua uunissa pitkään yhdessä kasvisten kanssa, ja muiden tarjottavien valmisteluun ja pöydän kattamiseen jää mukavasti aikaa.
Olen kokeillut ohjeen ja kuvannutkin sen pikaisesti kännykkäkameralla. Yllä näkyvässä kuvassa potkat ja kasvikset on otettu juuri uunista ulos. Koemaistamisen perusteella uskallan vilpittömästi suositella ruokaa. Liha hautuu ihanan mureaksi, suussa sulavaksi. Kasviksista ruoka saa runsaita makuja ja mehevyyttä, ja kanelitangoista irtoaa uunissa lämmintä aromia.
 Tässä kuvassa kasvikset ja karitsanpotkat ovat vasta menossa uuniin.
Meillä uunikasviksia ja karitsanpotkia täydensivät höyrykattilassa kypsennetyt perunat sekä parsa- ja kukkakaalien nuput. Jälkimmäiset lisäsin perunoiden päälle noin viideksi minuutiksi. Palsternakka-perunasose tai sitruunarisotto kävisi varmasti myös, samoin bataatti- tai erilaiset juurespyreet tai -lohkot.
Ravintola-annoksissa jokaiselle ruokailijalle varataan yksi karitsanpotka. Monen ruokalajin aterialla se kotioloissa on kyllä aika paljon, varsinkin jos mukana on myös lapsia, mutta jokainen päättäköön potkien määrän itse. 
Tälle karitsa-kasvisruoalle aion varata juomaksi syrah-rypäleistä, tanniinista punaviiniä. Se voi olla esimerkiksi makean kirsikkainen, lämmin, australialainen Plan B Shiraz tai kypsän karpaloinen, hieman lakritsinen Jaboulet Parallèle 45 2013 Ranskan Rhônesta.
Kasvikset ja karitsanpotkat uunipannussa
7 – 8 karitsanpotkaa
2 – 3 rkl (sitruuna)rypsiöljyä
2 tl suolaa
½ - 1 tl rouhittua mustapippuria
Lisäksi
2 - 3 kanelitankoa
3 punasipulia
4 – 5 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
¼ - ½ juuriselleriä
(1 juuripersilja tai mustajuuri)
1 tlk (400 g) säilyketomaatteja
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 (luomu)appelsiinin kuori karkeana raasteena
+ puserrettu mehu
1 rkl tummaa (muscovado)sokeria
tuoreita mintun, rosmariinin tai timjamin oksia
pannun huuhteluliemi (+ punaviiniä)


Ota karitsanpotkat huoneenlämpöön 1 – 2 tuntia ennen paistamista. Käsittele sillä välin kasvikset.
Kuori ja lohko punasipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele juurekset. Puolita kirsikkatomaatit. Raasta pestystä appelsiinista karkeaa kuoriraastetta ja puserra hedelmästä mehu.
Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä ja paista potkiin hyvä väri kauttaaltaan. Lisää pannuun vain muutama potka kerrallaan, jotta saat ne käännellyiksi.
Hiero lihojen pintaan suolaa ja pippuria.
Lado kasvikset uunipannuun. Lisää kanelitangot ja appelsiinikuoriraaste sekä sokeri. Lisää karitsanpotkat painaen niitä hieman kasvisten sekaan. Kaada joukkoon tomaattimurska. Siirtele aineksia sekaisin kahden lusikan avulla.
Kiehauta paistinpannussa huuhteluliemenä tilkka vettä, jonka pyöräytät tomaattimurskatölkin kautta, jotta tölkki tulee huuhdotuksi.  Lisää halutessasi myös punaviiniä. Kaikkiaan lientä tarvitsee olla noin 2 dl. Kaada liemet uunipannuun. Lisää joukkoon myös appelsiinin mehu.
Asettele ainesten lomaan tuoreyrttien oksia. Kypsennä kasvis-karitsapannua 150-asteisessa uunissa noin kaksi ja puoli tuntia. Lisää ruoan päälle ennen tarjoamista tuoreita yrttien oksia. Tarjoa lisänä myös raikasta tuoresalaattia.

Pääsiäisaterian karitsanpotkat ja kasvikset yläkuvassa menossa uuniin 27.3.2016 - ja alakuvassa reilun 4 tunnin uunikypsennyksen jälkeen. Maustoin potkat tällä kertaa myös Ras el Hanout -mausteseoksella, yrttinä timjamia.




Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

lauantai 27. helmikuuta 2016

Puksuttavan junan dippikasvikset

Tänään on ollut juhlapäivä, koska saimme lapsenlapsen yökylään. Aloin rakentaa heti aamupäivällä kasvistarjotinta, koska viime viikolla minuun teki vaikutuksen netissä näkemäni kuva dippivihannesten kivasta tarjoiluideasta. Kasvistikut oli lastattu paprikanpuolikkaisiin, jotka yhdessä muodostivat junan.

Leikkasin erivärisistä paprikoista junanvaunuja, ja jätin niihin kannat paikoilleen, sillä niiden tuli toimia liittiminä vaunujen välillä. Kaikki paprikat olivat erikokoisia, mikä vaikeutti vaunujen liittämistä toisiinsa. Mietin, ymmärtääkö lapsi tätä lainkaan junaksi.
Sain kasvisjunani juuri ja juuri valmiiksi, kun ovikello soi. ”Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää” -luomukseni odotti pöydällä. Jokainen kurkkupyörä oli vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kun kysyin lapselta (5 v), mikähän rakennelmani mahtaa olla, sain mielihyväkseni kuulla tehneeni junan. Jes!

Kokemukseni mukaan lapset rakastavat kasviksia. Se on minun kokemukseni, vaikka usein kuulen muuta väitettävän. Olen huomannut, kuinka mielellään jo alle vuoden ikäiset ja kaikki sitä isommat syövät esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia. Salaisuus suosioon on siinä, että en kypsennä kasviksia yhtään yli. Kun kaalinnuput ovat napakankypsiä, voin vielä jälkikypsymisen estämiseksi siirtää ne siivilään ja jäähdyttää kylmän vesihanan alla. Värikin kirkastuu.
Tapanani on kypsentää parsa- ja kukkakaalien nuput höyrykattilassa juuri ja juuri kypsiksi. Kun näissä nupuissa on jäljellä sopiva varsi, mistä pieni lapsi voi pitää kiinni, lapsi haukkaa niitä sormiruokana todella mielellään. Jo kaalinnuppujen ulkonäkö kiinnostaa. Nehän ovat kuin pieniä puita. Meillä parsakaali on nimetty kesäpuuksi ja kukkakaali talvipuuksi.
Porkkanat ovat aina maistuneet lapsille niin raakoina kuin kypsennettyinäkin. Paprikat, kirsikkatomaatit, kyssäkaali-, lanttu- ja naurissuikaleet ja totta kai herneet niin tuoreina kuin pakastettuinakin ovat hyviä. Ja kurkkujahan syövät kaikki mielellään: pienet pienempinä paloina tai suikaleina ja isommat lapset vaikka kokonaisesta tai puolikkaasta kurkusta haukaten.
 Varaa kasvisjunaa varten niin monta eriväristä paprikaa kuin haluat junanvaunuja. Varsinaista veturia ei tarvita. Jos joku paprikoiden kannoista kaartuu ylöspäin savupiippuna, toimikoon se höyryjunan veturina. Raiteet voi askarella tai jättää tekemättä. Itse leikkasin varsiselleristä ratapölkyt ja asettelin ne vaunujen alle.
Paprikavaunuihin voi leikata ihan mitä kasviksia itse haluaa. Kurkusta, paprikoista, kirsikkatomaateista, lehtiselleristä ja porkkanoista saa hyviä dippikasviksia. Hedelmiäkin voi käyttää, appelsiineja tai omenalohkoja. Kurkkuviipaleet kiinnitin vaunujen pyöriksi cocktailtikkujen pätkillä.
Kasvisten dippikastikkeeksi maustoin purkillisen kermaviiliä ripauksella suolaa, sokeria ja pippuria.
Viherrakentamistakin kokeilin. Kiinnitin kukkakaalia ja parsakaalia cocktailtikun avulla kurkkujalustoihin ja persiljantupsuja pensaiksi kurkkuviipaleiden varaan. Kokeile sinäkin! Aina ei tarvitse koota kokonaista junaa. Kaksi vaunuakin riittää pieneen kasvisnälkään. P.S. Jos kasvisjunasta jää jotain syömättä, käytä toki kaikki hyväksi keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin.
Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen  
Parsakaali on aivan pientenkin lasten suosikki. (Henkilökuva: Laura Riihelä)

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Bataatti & sitrushedelmät

Sain ajatuksen testata, sopivatko bataatin ja appelsiinin maut toisiinsa. Molempia löytyi viileäkaapista. Ja kyllä vaan: yhdistelmä toimi! Ja miksipä ei, olen joskus kypsentänyt niin bataattia kuin porkkanaakin appelsiinimehussa sosekeittoja varten ja hyvää on tullut. Nyt ideoin jotain ihan muuta. Siitä vakuutuin myös, että bataatti kannattaa maustaa kunnolla.

Leikkasin pestyn bataatin kuorineen reilun puolen sentin kiekoiksi. Viipaloin myös appelsiinin ja veriappelsiinin kuorineen. Esikypsensin bataattisiivuja mikroaaltouunissa pieninä erinä minuutin, isompia puolentoista minuutin ajan. Höyrykattilassa esikypsennys onnistui myös mainiosti.



Pusersin bataattikiekoille molemmin puolin raikasteeksi sitruunanmehua, rouhaisin päälle suolaa ja mustapippuria myllyistä ja ripautin kanelijauhetta.
Kuumensin paistinpannuun tilkan öljyä ja sulatin joukkoon nokareen voita. Kun rasva alkoi sihistä pannussa, kastoin maustetut bataattikiekot seesaminsiemeniin ja siirsin viipaleet pannuun siemenpuoli alaspäin.
Maltillinen paistaminen tuotti tulosta, ja bataatti kypsyi vähin erin. Ripsaisin päällimmäisillekin pinnoille seesaminsiemeniä ja käänsin kiekot. Paistoin bataattiviipaleita noin 4 - 5 minuuttia puoleltaan.

Poistin kypsistä bataattipihveistä kuoret leikkuulautaa vasten veitsellä leikaten, ja siirsin kuumat bataattiherkut lautasille. Saksin päälle kevätsipulia ja asettelin päälle sekä tavallista että veriappelsiinia kuorettomina viipaleina.

Bataatille mausteeksi kanelia, inkivääriä, pomeranssinkuorta
Huomasin, että bataatti kannattaa maustaa sitruunan, suolan ja pippurin lisäksi esimerkiksi kanelilla, mutta kokeilin myös inkivääriä ja pomeranssinkuorta. Nekin sopivat. Chilin ystävä lisää tietysti chilihiutaleita. Herkku on hyvä syödä heti, kun bataatti on kuumaa.
Bataattiviipaleet voi kypsentää uunissa, jos haluaa annoksia isomman määrän. Vajaan sentin bataattiviipaleet kypsyivät 225 asteessa 20 - 25 minuutissa. Valelin pintaan sitruunanmehun lisäämisen jälkeen oliiviöljyä ennen kuivia mausteita ja seesaminsiemeniä. 
Bataatti-appelsiinikombo maistuu pienenä välipalana aivan sellaisenaan, mutta toki siitä voi rakentaa ruokaisammankin. Annokseen voi lisätä juustoa, esimerkiksi fetaa, raejuustoa tai mozzarellaa. Tai paistaa tofua tai lisätä kypsiä, marinoituja kikherneitä. Savukalakin käy todella hyvin.

Bataattipihvit voi täyttää burgereiksi, jolloin bataatti toimii sämpylän tilalla. Talven 2017 uutuuksista härkäpapupihvit (Härkis) tai herneproteiinista tehdyt pihvit tai pyörykät (Apetit) sopivat täytteiksi. Esimerkiksi itämaisittain maustettu härkispihvi, jossa on juustokuminaa, valkosipulia ja chiliä on tähän hyvä valinta. Kastikkeeksi sopii sriracha-kastikkeella maustettu ranskankerma tai turkkilainen jogurtti.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen





perjantai 22. tammikuuta 2016

Aurinkoenergiaa appelsiinista


Auringoiksi talven keskelle saapuu Suomeen sitrushedelmiä laivalasteittain. Näistä juuri appelsiini sykähdyttää itseäni eniten, koska appelsiinit muistan lapsuuden herkkuina. Hedelmiä oli vielä 1960-luvulla paljon vähemmän saatavilla kuin nykymarkettien valikoimissa. Veriappelsiinia sai silloin tällöin, ja se kiinnosti kovasti jo nimensä takia.
Klementiinejä, mandariineja, satsumia, greippejä, verigreippejä, sweetieitä, pomeloita ja kumkvatteja... Rumeloita eli ugleja en ole vielä tänä vuonna kokeillut. Sitruunoita ja limettejä pitää löytyä kaapistani aina. Niiden hapokas aromi raikastaa monet ruoat.
Appelsiinit, pikkusitrukset ja greipit maistuvat ihan sellaisinaankin, mutta herkutella voi myös alla näkyvien kuvien ja ohjeiden innoittamana. Näistä saat aurinkoenergiaa keholle ja mielelle!

Appelsiini-katajanmarjasalaatti
(kahdelle)

2 appelsiinia
1 makea, mieto sipuli
1 rkl (inkivääri)hunajaa
3 – 4 katajanmarjaa
½ granaattiomena

Kuori appelsiinit leikkuulaudalla terävällä veitsellä poistamalla ensiksi molemmista päistä niin paksut siivut, että hedelmäliha alkaa näkyä. Leikkaa pois loput kuoret, myös valkoinen, karvaanmakuinen sisäpinta. Viipaloi appelsiinit.
Kuori ja puolita sipulit. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Murskaa katajanmarjat huhmareessa. Leikkaa granaattiomenasta pois ”hattu” ja pane hedelmä isohkoon, vedellä täytettyyn kulhoon. Irrottele kuorta käsin murtaen, poista kalvot ja irrota toisistaan siemenet. Kuoret ja kalvot on helppo nostella pois vedestä. Siemenet painuvat pohjaat, ja voit siivilöidä ne talteen.
Asettele appelsiini- ja sipuliviipaleet limittäin kahdelle lautaselle. Valuta päälle (inkiväärillä maustettua) hunajaa. Mausta katajanmarjamurskalla ja ripota päälle granaattiomenan siemeniä.

Sweetie-annos
(yhdelle)

1 sweetie
1 (pakastettu) lehtikaalin lehti
¼ - ½ granaattiomena
5 - 8 pakastettua tyrniä
½ dl seesaminsiemeniä

Kuori sweetie leikkuulautaa vasten. Leikkaa lohkot erilleen toisistaan niin, että niihin ei jää kalvoja. Irrota granaattiomenan siemenet edellisessä ohjeessa kerrotulla tavalla ja ripota niitä lautaselle, samoin tyrnimarjat.
Revi tuoreesta tai murra pakastetusta, jäisestä lehtikaalista lehtikaalin lehteä suoraan lautaselle. Jätä keskiruoto käyttämättä.
Lisää lautaselle sweetielohkot ja ripota päälle seesaminsiemeniä. Voit paahtaa siemenet ensin kuivassa paistinpannussa.



Kiinankaali-papusalaatti
(neljälle)





½ kiinankaali
½ parsakaali
2 - 3 (veri)appelsiinia
1 tlk kypsiä kikherneitä tölkistä tai 2 dl esim. kypsennettyjä härkäpapuja
½ dl tuoretta korianteria
Marinadi
½ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ dl sitruunan mehua
(pieni punasipuli)
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria myllystä
1 tl fenkolinsiemeniä
Lisäksi
suolaa, pippuria ja chilihiutaleita

Sekoita ensin marinadin ainekset. Huuhdo ja valuta kypsät pavut ja siirrä ne marinoitumaan.
Leikkaa puolikas kiinankaalia pitkittäin kahtia ja viipaloi. Irrota parsakaalin nuput ja paloittele varsiosa. Keitä näitä pari minuuttia pienessä määrässä suolalla maustettua vettä. Huuhdo kylmällä vedellä ja valuta.
Kuori ja leikkaa appelsiini kalvottomiksi lohkoiksi. Kokoa salaatti lautasille niin, että pohjalle tulevat kaalit. Nostele päälle pavut ja appelsiinilohkot ja hienonnettua tuoreyrttiä. Rouhaise pintaan suolaa ja pippuria myllystä ja ripauta chilihiutaleita.
Kiinankaali-papusalaattiin käytin kotimaista härkäpapua. Liotin kuivatut pavut ja keitin ne seuraavana päivänä.
Vinkit:
  • Tölkeissä myytävät, kypsät kikherneet ja muut pavut ovat käteviä, käyttövalmiita huuhtelun jälkeen.
  • Myöskään kuivattujen papujen käyttö ei ole vaikeaa. Ne on vain muistettava laittaa likoamaan väljään veteen ja keitettävä sitten pakkauksen ohjeen mukainen aika uudessa, raikkaassa vedessä.
  • Pakastetut, vihreät soijapavut sopivat salaatteihin hyvin nekin. Ne näyttävät aika samanlaisilta kuin kotimaiset, pakastetut härkäpavun siemenet.
Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

Elsa Beskowin lastenkirjassa appelsiini saa metsänväeltä nimen auringonmuna. Pieneltä auringolta appelsiini näyttääkin jo kirjan kannessa. Vanha appelsiini-tarina (Auringonmuna, Gummerus) suloisine kuvineen kiinnostaa yhä alle kouluikäisiä, ja mieluinen lukuhetki  se on myös aikuiselle. Sama kirja palvelee meillä jo toista sukupolvea.