Karamellisoitu sipuligalette

Galette on leivonnainen, josta pidän sen rustiikkisuuden vuoksi. Vuokaa ei tarvita, ja muotokin määräytyy ihan vapaalla kädellä pyöreäksi tai soikeaksi tai jotain siltä väliltä suoraan pellille leivinpaperin päälle. Taikinan reunat taitellaan huolettomasti osin täytteen päälle. Galette-nimi tulee Ranskasta, normannien sanasta gale, joka tarkoittaa litteää kakkua. Galette on usein hedelmätäytteinen ja makea, mutta se voi olla myös suolainen piiras.

Sipulipiirakka sopii mielestäni oikein hyvin leivottavaksi galetten tapaan suoraan pellille. Tällä kertaa nopeutin valmistusta varaamalla valmiin, suolaisen piirakan leipomiseen tarkoitetun, pakastetun taikinan. Täytteeseen valitsin sekä kelta- että punasipuleita ja lisäksi pari pulleaa valkosipulinkynttä. Punasipuli on keltasipulin punakuorinen muoto. Sen kaunis väri täydentää hienosti keltasipulia.

Sipulin viipalointi onnistuu terävällä veitsellä rauhallisesti leikkuulautaa vasten. Terävä veitsi ja viiltoliikkeet takaavat, että työ onnistuu ilman kyyneleitä. Erityisen kauniita ovat punasipulin viipaleet. Kypsennettäessä punasipulin väri tosin haalistuu myös galettea valmistettaessa.

Kypsensin sipulit täytettä varten melko tilavassa paistinpannussa. Sipuli on kypsennettävä hellästi, miedolla lämmöllä. Sipulin rapea rakenne antaa vähin erin periksi niin, että sipuli ikään kuin rentoutuu. Kypsentäminen lepyttää sipulin. Maku mietonee, makeutuu ja pysyy lauhkeana. Liika kuumuus tekee sipulista karvaan.

Sipulin makupareihin kuuluvat niin peruna kuin tomaattikin, ja yrteistä yksi parhaista kavereista sipulille on timjami. Perunaa ja timjamia galetestani löytyy, tomaatitkin tuoreena lisäkkeenä. Jos haluat täytteeseen lisää makuja, voit osan sipuleista korvata sienillä tai pienen määrän sipuleista omenalla.

Karamellisoitu sipuligalette

Pohjataikina

1 pkt (400 g) valmista pakastettua ruis-perunataikinaa

Sipulitäytteen alle

150 g ranskankermaa

1 dl juustoraastetta

½ dl hienonnettua timjamia

Täyte

4 (noin 350 g) keltasipulia

3 (noin 350 g) punasipulia

2 pulleaa valkosipulinkynttä

2–3  rkl rypsi- tai oliiviöljyä

2–3 rkl voita

1 rkl (tummaa) sokeria tai hunajaa

1 rkl balsamietikkaa

suolaa ja mustapippuria (myllystä)

Ota pakastetaikina sulamaan ja varaa myös muut ainekset esille.

Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna paistinpannussa öljy ja sulata voi. Lisää sipuliviipaleet pannuun ja vähennä lämpö niin, että sipulit eivät ruskistu. Hauduta niitä välillä sekoittaen niin, että niiden rapea rakenne antaa periksi. Jatka haudutusta hiljalleen 15–20 minuuttia, jolloin sipulit alkavat makeutua.

Mausta sipulit sokerilla tai hunajalla sekä balsamicolla ja ripauksella suolaa ja pippuria. Anna niiden maustua ja hautua edelleen noin 5 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita ranskankermaan juustoraaste ja timjami.

Taputtele ja tarvittaessa kevyesti kaulitse taikina leivinpaperin päälle pellille soikeaan muotoon. Levitä pintaan ranskankermaseos. Jätä reunoille pari senttiä tilaa. Lisää päälle sipuliseos. Kääntele reunat täytteen päälle.

Paista galettea 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoa galette lämpimänä. Sen seuraksi sopivat kirsikkatomaatit ja timjami ja juomaksi esim. tee.

Ohje, teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Punainen minestrone ja paahdettu punakaali

Punakaalin kuvankaunis leikkauspinta kiehtoo ja innostaa laittamaan punakaalista herkullista ruokaa. Yhdistän usein samaankin ateriaan monia eri kasviksia. Tällä kertaa punakaali kohtaa muita kasviksia minestronen tyyppisessä keitossa. Mukaan lisäsin myös kalkkunajauhelihaa ja pekonia. Lopputulos maistui huippuhyvältä. Kokeile punaista minestronea alla näkyvällä ohjeella! Se on maukasta ja ravitsevaa.

Kasvisten viiden värin ryhmittelyssä punakaali kuuluu sinisiin, violetteihin ja purppuraisiin, joita on kasviksissa aika vähän. Punakaalin värin aiheuttavat antosyaanit, jotka ovat ihmiselle hyödyllisiä, vesiliukoisia flavonoideja. Niillä on terveyttä edistäviä ja elimistöä suojaavia vaikutuksia. C-vitamiinia punakaalissa on päivittäinen annos jo sadan gramman lohkossa. Punakaali painaa keskimäärin yhden kilon, joten tuo sadan gramman lohko on pieni.

Punainen minestrone

(6–8 hengelle)

500 g punakaalia (puolikas)
200 g lehtiselleriä (4–5 vartta)
1 kesäkurpitsa (300 g)
3 porkkanaa (400 g)
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
400 g kalkkunajauhelihaa (tai muuta jauhelihaa/härkistä/nyhtökauraa)
3 viipaletta pekonia (tai koko paketti rypsiporsaan gourmetpekonia)
2 rkl rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
1 tl balsamicoa
1 dl jyvämäistä pastaa eli orzoa (tai muuta pientä pastaa)
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1,5 l vettä + 2 kanaliemikuutiota

kourallinen paloiteltuja lehtikaalin lehtiä
pala parmesaania

Paloittele punakaali, lehtiselleri, kesäkurpitsa ja porkkanat. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet. Suikaloi pekoni.

Paista pekonisuikaleet paistinpannussa. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Lisää pannuun sipulit ja jauheliha. Paista sekoitellen. Mausta pienellä määrällä suolaa ja pippuria.

Kuumenna paksupohjaiseen, tilavaan kattilaan tilkka öljyä. Lisää punakaali, lehtiselleri, kesäkurpitsa ja porkkanat sekä pasta. Kuumenna sekoitellen. Lisää 1,25 l vettä, liemikuutiot, tomaattimurska ja balsamico. Kuumenna kiehuvaksi.

Yhdistä kattilaan muiden ainesten joukkoon paistinpannulta jauheliha-pekoni-sipuliseos. Huuhtele pannu 2,5 desilitralla vettä kuumentaen ja lisää liemi kattilaan.

Anna sakean keiton kypsyä hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Raasta keittoannoksen pintaan parmesaania.

Koska punakaalista on aika vähän olemassa ruokaohjeita, haluan antaa vielä toisenkin, helpon ja hyvän reseptin. Paahda viipaloitua punakaalia uunissa, ja yllätyt, kuinka herkkua siitä tulee. Punakaalin maku makeutuu ja pehmenee uunissa.

Paahdettua, viipaloitua punakaalia

Leikkaa kokonainen punakaali poikittain noin 1,5 cm:n viipaleiksi. Asettele ne leivinpaperin päälle pellille. Sivele pintaan öljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Valuta päälle kevyesti hunajaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan.

Tämä on hyvä lisäke moneen ateriaan, niin kalalle, lihalle kuin kasvisateriaankin.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Kulhoruokaa tuoreesta maissista

Jo elokuussa alkoi kauppoihin ilmestyä poimintatuoreita, kotimaisia maissintähkiä. Syyskuussa kausi jatkuu. Kaikkiaan maissin satokausi kestää reilun kuukauden verran.  Monille maissitiloille voi mennä itse poimimaan ja ostamaan satoa.

Lähellä, kotimaassa tuotettu maissi on kokonaan eri luokkaa, oikeastaan ihan eri asia kuin ne muoviin pakatut, esikypsennetyt tuontimaissintähkät, joita näkee nykyään joka kaupassa ja joita suomalaiset grillaavat pitkin kesää.

Kotimaan maissi on mehukasta, makeaa herkkua, jota voi syödä aivan tuoreenakin. Kuvassa tuoreita maissinjyviä osana kulhoruokaa, johon voi lisätä mieleisensä proteiinipitoisen täydennyksen. 

Maissintähkän suojalehdet kuoritaan pois, jolloin vaaleankeltaiset ”jalokivirivistöt” tulevat esiin. Jyväset voi irrottaa veitsellä ja syödä mieluiten heti tuoreina. Uskomatonta, kuinka aromikkaita ja makeita ne ovat!

 

 

Toki tähkät voi myös kokonaisina kypsentää. Keittoajaksi riittää viisi minuuttia kiehuvassa vedessä tai noin 15 minuuttia grillissä koko ajan käännellen. Grillaus sujuu helposti, kun maustat maissintähkät voilla, öljyllä ja suolalla ja kääräiset folioon. Uunissa kokonainen maissintähkä kypsyy 15 – 20 minuutissa.

Poimintatuoreina maissintähkät voi pakastaa ilman esikeittämistä.

Tuotetietoutta maissista osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Maissi-couscous

3 dl täysjyväistä couscousia

3 dl kasvislientä

3/4 tl kurkumajauhetta

3 rkl hienonnettua, tuoretta minttua

3 rkl hienonnettua, tuoretta persiljaa

1 pieni punasipuli (2 - 3 rkl hienonnettuna)

¼ tl raastettua valkosipulia

1 sitruunan mehu, ½ - ¾ dl

1 – 2 dl erilaisia pähkinöitä, manteleita ja siemeniä

5 – 6 kpl pehmeitä, kuivattuja aprikooseja tai karpaloita

2 tuoretta, kotimaista maissintähkää

2 rkl laadukasta rypsi- tai oliiviöljyä

Lisäksi

tuoreita yrtinoksia

sitruunan lohkoja

Kypsennä couscous pakkauksen ohjeen mukaan eli kaada couscousin päälle kiehuvan kuuma kasvisliemi, johon olet lisännyt kurkumaa. Peitä kattila kannella 6 minuutiksi.

Siirrä valmis couscous melko isoon kulhoon ja irrottele se ilmavaksi kahdella haarukalla tai lusikalla nostellen. Mausta mintulla, persiljalla, punasipulilla, valkosipulilla ja sitruunanmehulla. Sekoita nostellen.

Paahda pähkinät, mantelit ja siemenet kuumassa pannussa ja voit halutessasi leikata niitä pienemmiksi paloiksi. Lisää couscousin päälle. Suikaloi aprikoosit ja lisää nekin seokseen.

Irrota maissintähkistä suojakuoret ja säikeet. Aseta maissintähkä kerrallaan pystyasentoon toiseen, melko isoon kulhoon. Pidä kiinni kantaosasta ja leikkaa terävällä veitsellä irti kolme tai neljä jyvärivistöä kerrallaan.

Siirrä irrottamasi maissinjyvät couscousseokseen ja sekoittele. Poimintatuoreet kotimaiset, makeat maissinjyvät voi käyttää tuoreina. Annostele maissi-couscous kulhoihin. Lisää yrtinoksia ja sitruunalohkoja.

Kuva alla: Tuoreet maissinjyvät käytin osaksi kulhoruokaa, jonka täydensin lopuksi sitruuna-rypsiöljyssä paistamallani raejuuston näköisellä ruokarakeella.

Täydennnykset

Täydennä kulhoruoka haluamallasi proteiinilähteellä (yllä olevassa kuvassa frittimuikkuja). Valita voit vaikkapa:

• pienet satayvartaat broilerista
• kasvisproteiinivalmiste paistettuna, esim. härkäpapuvalmistetta (Härkis), nyhtökauraa tai Mifu-ruokaraetta
• savulohi tai itämaisittain maustettu seesamlohi, savumuikut, frittimuikut
• marinoidut vihreät pavut tai keltaiset vahapavut
• kypsät, marinoidut kikherneet, linssit tai pavut
• herneet, paistetut sienet

Teksti, ruokaohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

 

Sieni-focaccia, leipä italialaisittain

 

Suomessa sieniä saadaan niin luonnosta kuin viljeltyinäkin. Korvasienikausi on eteläisessä Suomessa ilmeisesti jo käynnissä, koska olen nähnyt sosiaalisessa mediassa kuvia sieniapajista. Varmin sienisaalis löytyy kuitenkin näin varhaiskeväällä kaupasta. Valtakunnallinen sieniviikko on nimetty juuri huhtikuun loppuun, ja se muistuttaa nimenomaan viljellyistä sienistä.

Italialaisen keittiön fanina valikoin saapasmaan tavoista käyttää sieniä helpon, tossumaisen leivän, focaccian. Taputtelin focaccian pintaan viipaloituja herkkusieniä, väriksi ja lisämauksi punasipulia sekä timjamia. Valelin pintaan valkosipulilla maustamaani laadukasta oliiviöljyä.

Koska olin ostanut 200 gramman rasiallisen herkkusieniä, kaikki sienet eivät leipieni päälle mahtuneet, joten sain lopuista sienistä sipulin ja pinaatin kanssa ihanan munakkaan täytteen. Lämmin sienifocaccia ja sieni-pinaattimunakas tekivät meidän perheen aamiaisesta hyvän kahvin, jogurtin ja marjojen kanssa luksusluokan brunssin.

 Sienifarmin vieraana

Minulla oli tilaisuus muutama vuosi sitten tutustua suomalaiseen sienifarmiin kokonaisen pitkän päivän ajan, ja kirjoittaa aiheesta reportaasi.  Olen edelleen vaikuttunut siitä hygieenisyydestä ja ammattitaidosta, johon Suomessa on ylletty. Meillähän sienten viljely sai kunnolla tuulta siipiensä alle vasta 1990-luvulla, vaikka herkkusieniä alettiin kasvattaa jo 1940-luvulla.

Näin omin silmin, kuinka herkkusienet kasvoivat puhtailla, ruisoljista tehdyillä alustoilla. Samasta viljelmästä kerrottiin poimittavan satoa viikon välein kolme kertaa. Herkkusienten kasvattamiseen kuluu noin kolme kuukautta.

Siitakesienet edellyttävät äärimmäistä tarkkuutta ja hygieniaa. Niitä viljellään koivu- tai leppäalustalla, ja siitakesienille on tarjottava valoa toisin kuin herkkusienille. Kasvu vie neljä kuukautta. Satoa korjataan kolme kertaa, mutta nopeammassa tempossa kuin herkkusieniä. Jokainen sieni irrotetaan yksittäin saksilla leikaten suoraan rasioihin.

Osterivinokkaat kasvatetaan olkialustalla ja ne tarvitsevat valoa. Kasvu tapahtuu noin kuukaudessa. Simpukkamainen sieni on kiinteämaltoinen ja hienostuneen makuinen. Nimen loppuosa kuvaa sitä, että sienen jalka kiinnittyy lakin sivuun.

Monenlaiset herkkusienet

Herkkusienen väri vaihtelee kermanvalkoisesta ruskeaan ja koko nappimaisen pienestä jumbokokoiseen ja vieläkin isompaan, jota kutsutaan portobelloksi. Herkkusieni tuoksuu mantelilta ja maistuu täyteläisen pähkinäiseltä. Valitsin focacciaan kermanvalkoisia, keskikoisia herkkusieniä. Ne olivat laadukkaita ja tuoreita.

Sieni-focaccia

2 dl lämpöistä vettä
25 g (puoli pakettia) tuorehiivaa
½ tl suolaa
1 tl sokeria tai hunajaa
1 dl speltti- tai hiivaleipäjauhoja
noin 3 dl vehnäjauhoja
½ dl oliiviöljyä
Mausteöljyyn
3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
¼ tl suolaa
ripaus mustapippuria
Pinnalle
50 g mozzarellajuustoa raastettuna
100 g herkkusieniä (tai siitakesieniä)
1 pieni punasipuli
tuoreita timjamin, rosmariinin tai oreganon oksia

Murenna hiiva lämpimään veteen ja sekoita puuhaarukalla. Lisää suolaa, sokeria ja vähin erin jauhoja. Alusta taikina loppuvaiheessa käsin ja lisää öljy.

Peitä kulho ja anna taikinan kohota vedottomassa paikassa noin kaksinkertaiseksi. Pane uuni lämpiämään 250 asteeseen.

Sekoita öljyyn kuorittu ja hienonnettu tai raastettu valkosipulinkynsi sekä suola ja pippuri. Viipaloi sienet ja kuorittu sipuli.

Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä ja jaa neljään osaan. Leivo soikioiksi leivinpaperin päälle pellille. Peitä leivinliinalla.

Painele leipien pintaan peukalolla koloja ja ripota päälle juustoraaste. Taputtele hieman. Lisää myös sieni- ja sipuliviipaleet pintaan painellen. Valele päälle mausteöljyä ja lisää yrtinoksia.

Paista focaccioita 10 minuuttia. Nauti teen, lihaliemen tai vaikka kasvissosekeiton kanssa mieluiten heti lämpimäisinä. Kuvassa sienifocacciani ennen paistoa, menossa uuniin.

Teksti, kuvat ja ruokaohje: Pirjo Toikkanen

 

 

Raikas papaija-mangosalaatti

Nyt on niin paljon kevättä ilmassa, että ihminen kaipaa valoa ja värejä myös ruokaan. Papaija ja mango ovat kauden hedelmiä, turska kauden kala. Näistä aineksista syntyi mielestäni jotain tosi onnistunutta. Jo ulkonäkö piristi, samoin maku. Lautasellinen hyvän mielen ja hyvän olon ruokaa, olkaapa hyvät!

Aloitin salaatista. Reseptini on yksinkertainen.

Mango-papaijasalaatti

1 papaija
1 syöntikypsä mango
1 pieni punasipuli (tai puolikas)
2 – 3 rkl tuoretta, hienonnettua korianteria
¼ - ½ punainen paprika
¼ tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

Puolita papaija, poista siemenet erilleen ja kuori hedelmä. Halkaise mango, poista siemen ja kuoret. Leikkaa molemmat hedelmät kuutioiksi.

Kuori ja hienonna pieni punasipuli tai puolikas isommasta sipulista. Leikkaa kuutioiksi neljännes tai puolikas paprikasta.

Kokoa kaikki aineet kulhoon. Mausta korianterilla, suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset kevyesti kahdella lusikalla nostellen. Jätä salaatti hetkeksi vetäytymään. 

Kalafileiden paistaminen

Maustoin turskafileet molemmin puolin merisuolalla ja mustapippurilla suoraan myllyistä rouhaisten. Kääntelin fileet pankojauhoissa. Kuumensin pannuun oliiviöljyä ja nokareen voita. Kun rasva alkoi kihistä, lisäsin paneroidut kalafileet pannuun, ja annoin niiden paistua kullankeltaisiksi molemmilta puoliltaan.

Eiköhän käydä jo pöytään

Nostin paistuneet kalafileet lautasille ja laitoin vierelle mango-papaijasalaattia. Lisäsin tuoreet korianterinoksat ja muutamia limetin lohkoja. Uskokaa tai älkää, mutta punasipuli, paprika, korianteri ja ripaus suolaa ja pippuria sopi hedelmälohkoille täydellisesti! Salaatti maistui kalan kaverina, mutta tämä olisi loistopari myös siipikarjanlihalle, papupihveille tai mille tahansa grillatulle lihalle.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen (Henkilökuva: Laura Riihelä)

Kasvikset ja karitsanpotkat kerralla uuniin

Ei viulu, ei kruunu, vaan karitsanpotkat on minun valintani pääsiäispöydän lammasosuudeksi tänä vuonna. Olkoonkin niin, että karitsanviulu tai karitsankyljysrivi kruunuksi pyöräytettynä näyttää kovin juhlavalta. ”Kaikki kerralla uuniin” -ruokalaji vaan on niin kätevä, helppo ja herkullinen. Potkat saavat hautua uunissa pitkään yhdessä kasvisten kanssa, ja muiden tarjottavien valmisteluun ja pöydän kattamiseen jää mukavasti aikaa.

Olen kokeillut ohjeen ja kuvannutkin sen pikaisesti kännykkäkameralla. Yllä näkyvässä kuvassa potkat ja kasvikset on otettu juuri uunista ulos. Koemaistamisen perusteella uskallan vilpittömästi suositella ruokaa. Liha hautuu ihanan mureaksi, suussa sulavaksi. Kasviksista ruoka saa runsaita makuja ja mehevyyttä, ja kanelitangoista irtoaa uunissa lämmintä aromia.

 Tässä kuvassa kasvikset ja karitsanpotkat ovat vasta menossa uuniin.

Meillä uunikasviksia ja karitsanpotkia täydensivät höyrykattilassa kypsennetyt perunat sekä parsa- ja kukkakaalien nuput. Jälkimmäiset lisäsin perunoiden päälle noin viideksi minuutiksi. Palsternakka-perunasose tai sitruunarisotto kävisi varmasti myös, samoin bataatti- tai erilaiset juurespyreet tai -lohkot.

Ravintola-annoksissa jokaiselle ruokailijalle varataan yksi karitsanpotka. Monen ruokalajin aterialla se kotioloissa on kyllä aika paljon, varsinkin jos mukana on myös lapsia, mutta jokainen päättäköön potkien määrän itse. 

Tälle karitsa-kasvisruoalle aion varata juomaksi syrah-rypäleistä, tanniinista punaviiniä. Se voi olla esimerkiksi makean kirsikkainen, lämmin, australialainen Plan B Shiraz tai kypsän karpaloinen, hieman lakritsinen Jaboulet Parallèle 45 2013 Ranskan Rhônesta.

Kasvikset ja karitsanpotkat uunipannussa

7 – 8 karitsanpotkaa
2 – 3 rkl (sitruuna)rypsiöljyä
2 tl suolaa
½ - 1 tl rouhittua mustapippuria
Lisäksi
2 - 3 kanelitankoa
3 punasipulia
4 – 5 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
¼ - ½ juuriselleriä
(1 juuripersilja tai mustajuuri)
1 tlk (400 g) säilyketomaatteja
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 (luomu)appelsiinin kuori karkeana raasteena
+ puserrettu mehu
1 rkl tummaa (muscovado)sokeria
tuoreita mintun, rosmariinin tai timjamin oksia
pannun huuhteluliemi (+ punaviiniä)

Ota karitsanpotkat huoneenlämpöön 1 – 2 tuntia ennen paistamista. Käsittele sillä välin kasvikset.

Kuori ja lohko punasipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele juurekset. Puolita kirsikkatomaatit. Raasta pestystä appelsiinista karkeaa kuoriraastetta ja puserra hedelmästä mehu.

Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä ja paista potkiin hyvä väri kauttaaltaan. Lisää pannuun vain muutama potka kerrallaan, jotta saat ne käännellyiksi.

Hiero lihojen pintaan suolaa ja pippuria.

Lado kasvikset uunipannuun. Lisää kanelitangot ja appelsiinikuoriraaste sekä sokeri. Lisää karitsanpotkat painaen niitä hieman kasvisten sekaan. Kaada joukkoon tomaattimurska. Siirtele aineksia sekaisin kahden lusikan avulla.

Kiehauta paistinpannussa huuhteluliemenä tilkka vettä, jonka pyöräytät tomaattimurskatölkin kautta, jotta tölkki tulee huuhdotuksi.  Lisää halutessasi myös punaviiniä. Kaikkiaan lientä tarvitsee olla noin 2 dl. Kaada liemet uunipannuun. Lisää joukkoon myös appelsiinin mehu.

Asettele ainesten lomaan tuoreyrttien oksia. Kypsennä kasvis-karitsapannua 150-asteisessa uunissa noin kaksi ja puoli tuntia. Lisää ruoan päälle ennen tarjoamista tuoreita yrttien oksia. Tarjoa lisänä myös raikasta tuoresalaattia.

Pääsiäisaterian karitsanpotkat ja kasvikset yläkuvassa menossa uuniin 27.3.2016 - ja alakuvassa reilun 4 tunnin uunikypsennyksen jälkeen. Maustoin potkat tällä kertaa myös Ras el Hanout -mausteseoksella, yrttinä timjamia.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

Keväisiä versoja ja siika-ceviche

Ceviche on ruoka, jota aika ajoin tekee mieli, koska se on niin raikasta ja helppo valmistaa. Sain kauan sitten haastattelemaltani perulaiskokilta ohjeet cevicheen ja tiikerinmaitoon, ja niitä olen noudattanut. Kun kaupassa kohdalle osui kvinoaa ruukkuun kasvatettuina versoina, oli selvää, mitä ruokaa viikonvaihteessa tekisin.

Paras ceviche syntyy mielestäni siiasta. Kysehän on limetin mehulla kypsytettävästä kalasta, josta graavikaloihin tottuneen suomalaisen on helppo pitää. Suomalaisista merikaloista tähän ruokalajiin sopivat siian lisäksi ahven, kuha ja kampela, ja lohikin käy.

Ceviche tai chebiche, kuinka vain, on yli 2000 vuotta vanha, perinteinen perulainen ruoka. Andien inkat söivät päiväntuoretta kalaa jo kauan sitten, vaikka rannikolle on matkaa 200 – 300 km. Postimiehet (chasquis) hoitivat tuorekuljetuksen kalakorit selässään niin, että kukin juoksi vuorollaan noin 20 kilometrin matkan. Näin inkojen ylhäisö sai tuoreina niin merenantimet kuin uutisetkin. Kalat säilyivät jäitten seassa merilevään käärittyinä.

Varhaisin ceviche sisälsi kalaa, merilevää ja suolaa kyytipoikanaan maissia ja perunaa. Kun espanjalaiset tulivat Peruun vajaa 500 vuotta sitten, liitettiin aineluetteloon sitruuna ja limetti. Kalaa myös säilöttiin sitrushedelmien avulla.

Cevichen tarjoaminen

Ceviche on mainio alkupala tai kevyt pääruoka. Itse ajattelin, että voisin tehdä cevicheä seuraavan kerran jo pääsiäisenä, pitkäperjantain kalapöytään. Kokeile sinäkin!

Cevichen seurana maistuvat keitetyt tai höyrykypsennetyt perunat, bataatti ja maissi. Tuore korianteri, paperinohuet punasipulin viipaleet, avokado, salaattien lehdet ja erilaiset versot sekä paahtoleipä kuuluvat kokonaisuuteen.

Kvinoan versot

Kvinoa on villinnyt vaihtelunhaluisia kansalaisia eri puolilla maailmaa jo niin kauan, että kvinoaa ei enää riitä tai se on liian kallista niille, jotka sitä proteiinin tarpeeseen ja viljakseen alun perin ovat tarvinneet ja tarvitsisivat edelleenkin. Onneksi kvinoaa viljellään nykyään myös Suomessa. Kannattaa valita kotimaassa kasvatettua. Ravintopitoiset, keitettävät kvinoan siemenet ovat tuttuja useimmille, mutta nyt löytyy myös kvinoan versoja ruukkuvihanneksena.

DeliVerden Liisa Lindroth kertoi saaneensa kvinoan siemeniä Rainingon luomutilalta Liedosta. Siellä kasvaa luomukvinoaa suomalaiskauppoihin. Lindrothin puutarhalla alettiin kasvattaa kvinoan versoja. Maussa tunnistan mantelisuutta, mutta ulkonäkö tuo mieleen jauhosavikan.

Ravinteikkaita kvinoan versoja voi käyttää babypinaatin tavoin smoothieen tai syödä sellaisenaan salaateissa.

Cevichen lisäkkeeksi kvinoan versot sopivat minusta hyvin, ja täydensin niitä versoseoksella, jossa on paksoita, japanin sinappia eli mizunaa ja sangoa (Mimis, Kotipellon puutarha kasvattaa ja pakkaa näitä.) Koska ceviche on raikkaan hapokasta, lisäsin lautasille myös avokadoa pehmentämään makukokonaisuutta.

Juomasuositus

Paras juoma ceviche-aterialle on raikas vesi ja viineistä mineraalinen Sauvignon Blanc, jossa maistuu ja tuoksuu ensin meri, vähitellen yrtit ja sitruuna, vihreä omena ja lopuksi viileä savi. Sancerren ja Pouilly-Fumén viineistä ei voi olla pitämättä tässäkin yhteydessä, mutta Etelä-Amerikasta, lähempää tämän aterian synnyinsijoja löytyy monta loistavaa vaihtoehtoa vaikkapa chileläisistä valkoviineistä.

Ceviche

400 g (nahallisia) siika-, kuha- tai ahvenfileitä
1 tl merisuolaa
2 valkosipulinkynttä
½ - 1 punainen, keskivahva chili
1 punainen paprika
1 – 2 lehtisellerin vartta
¼ tl rouhittua mustapippuria myllystä
muutamia korianterin oksia
3 limetin mehu

Poista kalafileistä ruodot. Leikkaa fileet nahkaa vasten ohuiksi viipaleiksi.

Mittaa laakeaan astiaan suola, kuoritut, hienonnetut valkosipulinkynnet, hienonnettu chili ja paprika sekä varsiselleri. Lisää pippuri ja korianteri ja sekoita hyvin. Kääntele joukkoon kalaviipaleet.

Anna kalojen maustua jääkaapissa puoli tuntia. Puserra limeteistä mehut ja sekoita ne ainesten joukkoon. Limetin mehun ja muiden ainesten tulee lähestulkoon peittää kalapalat. Anna ruoan tekeytyä jääkaapissa kolme tuntia tai yön yli. Ennen tarjoilua valuta neste pois, ja lisää se ”tiikerinmaitoon”, jonka ohje on alla.
 

Tiikerinmaito

3 - 4 dl hyvää kalalientä
pala (10 g) tuoretta inkivääriä
1 lehtisellerin varsi
tuoreen korianterin oksia
noin 1 rkl Maizena vaaleaa kastikesuurustetta

Kokoa ainekset kattilaan: inkivääri raastettuna ja lehtiselleri viipaloituna. Keitä lientä kokoon niin, että nestettä on jäljellä runsas puolet. Suurusta lopuksi. Siivilöi liemi ja jäähdytä. Lisää tähän ohueen kastikkeeseen ennen tarjoilua nestettä, joka on valunut ceviche-astiaan. Tarkista maku.

Ceviche-aterialla tiikerinmaitoon kastetaan paahdettua leipää, ja siihen pyöräytetään myös perunaa ja bataattia.

Annostelin cevichen lautasille rengasmuotin avulla.
Huom. Ceviche on levinnyt Perusta koko Etelä-Amerikkaan, ja siitä on lukuisia versioita. Minun ceviche- ja tiikerinmaito-ohjeeni ovat perulaiselta kokilta, joka oli vuosia sitten käymässä Suomessa. Myös Leche de Tigre eli tiikerinmaito voi olla monenlaista. Perusssa on ravintoloita, jotka ovat erikoistuneet myymään vain tätä lemmen nostatukseen tarkoitettua lientä. Joskus tiikerinmaito tehdään niin, että kalafileet, varsiselleri, chili, sipuli, suola, vesi ja sokeri sekä limettien ja sitruunan mehut soseutetaan tehosekoittimessa jääpalojen kanssa ja siivilöidään.

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen