Mantelinen aprikoosi-rosmariinigalette

Heinä-elokuussa täytyy ainakin muutaman kerran hankkia ja maistaa tuoreita, kypsiä aprikooseja, jos kaupassa tai marjojen myyntikojuilla sellaisia sattuu näkemään. Nyt aprikooseja on ollut aika hyvin saatavilla.

Mieleni alkoi tehdä jotain, jossa voin yhdistää aprikooseihin tuoretta rosmariinia. Muistin myös toisen aprikoosille lyömättömän liittolaisen, mantelin. Niinpä kokeilin leipoa rennon galetten, jonka täytteeksi tuli aprikoosilohkoja, mantelimassaa ja hienonnettua rosmariinia.

Punakeltaiset ja oranssiset aprikoosit viehättävät ulkonäöllään. Niissä on aavistuksen nukkainen pinta. Kooltaan aprikoosit ovat ison luumun luokkaa, ja hedelmän kyljessä on hauska uurre. Hieman pehmeät, mutta vielä kiinteät aprikoosit ovat parhaita. Kypsyydestä kertoo myös tuoksu.

Jotkut tekevät aprikooseista hilloa, sosetta tai marmeladia. Tuoreet, mutta myös kuivatut aprikoosit sopivat lisäksi lammas-, kalkkuna-, broileri- ja porsaanliharuokiin. Ankanliha ja aprikoosit ovat kuin toisilleen luodut.

Rosmariinin lisäksi aprikoosille sopivia mausteita ovat inkivääri, chili, curry ja muskotti. Mantelit ja pistaasit solmivat aprikoosien kanssa mielestäni taivaallisen makuyhdistelmän.

Kuvan aprikoosigalette heti uunista otettuna.

Mantelinen aprikoosi-rosmariinigalette

Pohjataikina

vajaa 4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaura- tai mantelijauhoa
¼ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g voita (tai margariinia)
vajaa 1 dl jääkylmää vettä

Täyte

200 g mantelimassaa
8–10 tuoretta aprikoosia
tilkka juoksevaa hunajaa
hienonnettua, tuoretta rosmariinia

Pinnalle
mantelilastuja
tomusokeria
tuoretta rosmariinia

Anna mantelimassan ja rasvan jähmettyä jääkaapissa. Varaa kaikki ainekset esille.

Sekoita vehnäjauhoihin kaurajauhot, suola ja sokeri. Paloittele joukkoon voi tai margariini. Nypi sormin ainekset murumaiseksi seokseksi.

Lisää jääkylmää vettä, kunnes saat nopeasti muodostettua ainekset yhtenäiseksi taikinapalloksi. Siirrä taikina kelmulla peitettynä jääkaappiin.

Huuhtele aprikoosit, halkaise ja poista siemenet. Leikkaa hedelmät noin kahdeksaan osaan. Hienonna rosmariini veitsellä leikaten.

Kaulitse taikina leivinpaperin päälle. Voit lisätä toisen leivinpaperiarkin taikinan päälle, jolloin kaulitseminen helpottuu, ja taputtele taikina lopuksi ohueksi soikioksi käsin.

Viipaloi jääkaappikylmä mantelimassa ja asettele taikinalevyn päälle, mutta jätä reunat vapaiksi täytteistä. Lisää aprikoosilohkot. Mausta hienonnetulla rosmariinilla. Juoksuta pintaan hunajaa, noin teelusikallisen verran. Käännä taikinan reunat täytteen päälle muutaman sentin leveydeltä.

Kostuta reunoja vedellä sormin, jotta saat mantelilastut tarttumaan reunoille.

Kypsennä galettea 225-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia. Anna jäähtyä haaleaksi ja tuprauta pintaan tomusokeria teesiivilän läpi. Lisää muutamia rosmariininoksia.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Kukkafocaccia

Kun näin ensimmäisen kerran kuvan kukkafocacciasta joskus puoli vuotta sitten, olin heti myyty. Tuo on minulle. Tuolta pohjalta haluan itsekin taiteilla! Kauan meni ajatuksesta toteutukseen, mutta on tärkeää valita oikea aika ja innoituksen hetki. Ja niin laitoin sitten kesän sateisena ja tuulisena päivänä jauhot pöllyämään.

Kukkafocaccian koristelussa saa vapaasti käyttää mielikuvitustaan ja taitojaan. Voi myös ottaa lapsen mukaan, sillä askarteluahan pinnan päällystäminen on. Se on keskittymistä vaativaa ja ihanaa, aivan kuten kukkien asettelu maljakkoon. Pidän puuhasta, mutta varmaan joku toinen ei lainkaan.

Myös focaccian maku jakaa näköjään mielipiteet. Väitetään focacciaa jopa kuivaksi, mutta omat focacciani eivät ole koskaan olleet kuivia. Ne ovat kuohkeita, meheviä ja maukkaita. Pidän italialaisesta ruuasta, ja focaccia vie lumoavaan Liguriaan. Leivän alkuperäksi on myös esitetty etruskeja ja Kreikkaa, mutta kukapa tietää. Nykyään focaccia liitetään Liguriaan ja Italiaan.

Olen leiponut focacciaa lukemattomat kerrat. Useimmiten olen maustanut pinnan rosmariinilla, valkosipulilla ja laadukkaalla oliiviöljyllä. Yksi suosikeistani on sienifocaccia, jonka ohje löytyy blogistani 21.4.2016 https://rouvakasvis.blogspot.com/2016/04/sieni-focaccia-leipa-italialaisittain.html. Perunafriikkinä pidän myös perunafocacciasta. Painelen tossumaisen leivän pintaan ohuita perunaviipaleita, jälleen valkosipulia ja rosmariinia sekä hyvää oliiviöljyä. Se maistuu kylmänä kautena!

Focaccia on litteä leipä ja se päällystetään, mutta toisin kuin pizza. Focaccia voi olla pieni ateria, kuten minun perunaversioni, tai se on pääruuan lisäke.

Päästä taiteilija sisältäsi valloilleen ja askartele oma kukkaketosi focacciataikinan pintaan. Ole hyvä, tässä nuotit!

Rouva Kasviksen kukkafocaccia

4 dl vettä

1 ps (11 g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

½ tl sokeria

noin 7 - 8 dl vehnäjauhoja

½ dl laadukasta oliiviöljyä

Pinnalle

laadukasta oliiviöljyä, (sormi)suolaa

erilaisia kasviksia ja yrttejä:

esim. kirsikkatomaatteja, punasipulia,
paprikaa, valkosipulia,
ruohosipulia, rosmariinia, tilliä,
lehtipersiljaa, unikon- ja auringonkukansiemeniä

Kuumenna vesi noin 42-asteiseksi. Yhdistä kuivahiiva, suola ja sokeri pieneen määrään jauhoja ja sekoita veteen.

Lisää jauhoja vähin erin koko ajan esim. puuhaarukalla sekoittaen niin, että saat löysän taikinan. Sekoita taikinaan öljy. Taikinaa ei siis vaivata, koska taikinan tulee olla pehmeää ja paistetun leivonnaisen kuohkeaa ja mehevää.

Siirrä kulho vedottomaan, lämpimään paikkaan, peitä ja anna taikinan kohota ainakin ½ tuntia.

Käsittele pintaan valitsemasi kasvikset ja yrtit käyttövalmiiksi.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinpaperille pellille ja taputtele pellin kokoiseksi, tasaiseksi levyksi. Peitä liinalla ja anna kohota noin 15 min.

Painele taikinaan lujasti sormin kuoppia. Pinta siis ikään kuin rikotaan, jotta hiivan muodostama hiilidioksidi pääsee poistumaan. Sivele pinta öljyllä ja ripauta hieman suolaa.

Asettele vihannekset, siemenet ja yrtit haluamallasi tavalla taikinan päälle kevyesti niitä painellen niin, että niistä muodostuu kukkaketo.

Paista focacciaa 225-asteisessa uunissa noin 20 min. Tarjoa välittömästi.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

Kesäkurpitsa-pannuleipä

Ilmojen viiletessä alkaa tehdä mieli lämmintä, uunituoretta leipää tai sämpylöitä. Kokeilepa pannuleipää! Sämpylöiden pyörittelyn sijaan taputtelet taikinan leivinpaperin päälle pellille yhtenäiseksi levyksi. Saat maukasta pannuleipää tai peltileipää – kuinka vain. Ennen uuniin laittamista pannuleipään kannattaa merkitä annospalojen rajat taikinapyörän avulla.

Nyt kesäkurpitsoiden aikaan raastoin kesäkurpitsaa korvaamaan osan taikinaan tarvittavasta nesteestä. Se teki lopputuloksesta mehevän ja maukkaan. Hiivaleipäjauhoista puolestaan korvasin osan kaurahiutaleilla ja kauraleseillä. Tämä pannuleipä on laktoositonta ja vatsaystävällistä. Myöskään kananmunaa ei tarvita. Rasvana käytin rypsiöljyä ja pinnan voitelin aromikkaalla oliiviöljyllä.

Painelin jokaiseen annospalaan kirsikkatomaatin puolikkaan ja tuoretta rosmariinia. Lämmin leipä tuoksuu aina hyvältä, tämä erityisesti. Uunituoreena pannuleipä on taivaallisen hyvää! Halkaise annospala, voitele voilla ja lisää raejuustoa, aah. Loppu kannattaa heti pakastaa kertaeriin tuleviin ihaniin aamuihin.

Kaurahiutaleet ja kauraleseet parantavat taikinan makua ja ravintoarvoa. Mehevä kesäkurpitsa korvaa osan taikinaan tarvittavasta nesteestä.

Kesäkurpitsa-pannuleipä
(20–24 palaa)

300 g (1–2 kpl) kesäkurpitsaa
1 pkt (50 g) hiivaa
5 dl kädenlämpöistä vettä
1 ½ tl suolaa
¾ dl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
14 - 15 dl hiivaleipäjauhoja
½ dl rypsi- tai oliiviöljyä + ½ dl
Pinnalle:
10 - 12 kirsikkatomaattia
rosmariininoksia
kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä

Huuhtele ja raasta kesäkurpitsat. Sekoita kulhoon raaste, kädenlämpöinen vesi, hiiva, suola, siirappi sekä kaurahiutaleet ja -leseet. Lisää hiivaleipäjauhot vähin erin, loppuvaiheessa öljy ja alusta kimmoisaksi, melko pehmeäksi taikinaksi. Peitä ja anna kohota kaksinkertaiseksi. 

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla, ripota päälle jauhoja ja kumoa taikina keskelle paperia. Lisää hieman jauhoja pinnalle ja painele taikina jauhotetuin käsin tasaiseksi kerrokseksi. Anna kohota 10 minuuttia.

Jaa taikinalevy 20–24  palaan taikinapyörällä. Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit. Paina tomaatinpuolikas jokaiseen ruutuun. Sivele peltileipä kevyesti öljyllä. Ripottele pintaan siemeniä ja painele kevyesti rosmariininoksia.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Ohje, kuvat ja teksti: Pirjo Toikkanen

 Pannuleipä menossa uuniin...ja alla juuri uunista otettuna.

Mustikka-kaurakukkoset – lempeät lämpimäiset

Mustikka ja kaura maistuvat useimpien mielestä herkullisilta, sopivat useimmille ja ovat ravitsemuksellisesti kiistatta suomalaisten raaka-aineiden parhaimmistoa. Yhdistin nämä kaksi voima-ainesta pieniksi mustikkakukoiksi annosvuokiin. Herkkua tuli, varsinkin, kun lisäsi kuuman kukkosen päälle sulamaan vaniljajäätelöä.

Mustikat poimin omasta pakastimesta, ja niitähän saa kotimaisina myös kaupasta teollisuuden pakastamina. Gluteenittomia kaurajauhoja hankin tavallisesta marketista. Useimmiten niin kalakukkojen kuin lanttu- ja juureskukkojenkin kuoritaikinoihin käytetään ruisjauhoja, ja kyllä ne sopivat mustikkakukkoihinkin, mutta minusta kaura vielä paremmin, kun on makeasta, kahvinkin kanssa nautittavasta herkusta kyse. 

Mustikka-kaurakukkoset
(6 pieneen, uuninkestävään vuokaan tai yhteen isompaan vuokaan)

Kuoritaikina
150 g voita tai rasiamargariinia
¾ dl sokeria
3 dl kaurajauhoja (pieni osa voi olla kauraleseitä)
1 tl leivinjauhetta
Mustikkatäyte
6 dl (pakaste)mustikoita
¾ dl hillosokeria
(lakritsinjuurijauhetta tai vaniljaa tai sitruunan- tai limetinkuoriraastetta)
Vuokien voiteluun
nokare voita tai margariinia

Aloita täytteestä. Kuumenna (jäiset) marjat kattilassa hillosokerin kanssa sekoitellen. Keittoaika voi jäädä noin puoleen pakkauksessa mainitusta, koska täyte kuumenee vielä uunissa. Mausta halutessasi lakritsijauheella, vaniljalla tai sitruskuoriraasteella. Jäähdytä seos.

Sekoita notkeaan rasvaan sokeri. Yhdistä kuivat ainekset ja lisää ne rasvaseokseen.

Voitele pikkuvuokien sisukset. Painele taikinaa jauhotetuin sormin vuokien pohjille ja reunoille. Pohjalle voi ripauttaa kauraleseitä sitomaan täytteen kosteutta. Jätä taikinaa ripoteltavaksi täytteen päälle.

Lusikoi mustikkatäyte taikinoituihin vuokiin. Murenna pinnalle taikinaa täytteen peitoksi.

Paista kukkosia 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Laita uunin pohjalle foliota tai leivinpaperia, koska mustikkalientä voi kuohua yli.

Tarjoa mustikkakukkoset vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Vinkki: Voit käyttää täytteeseen joko pelkästään metsämustikoita tai pensasmustikoita tai yhdessä näitä molempia.
Huom. Mustikkakukko eli mustikkarättänä on alkujaan savolainen perinneherkku, johon käytetään ruisjauhoja. Täytteen mustikat usein vain pyöräytetään sokerissa ja perunajauhoissa.
Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

Kalakeitto ja runebergintortut helmikuun herkkuina

Helmikuun toinen tiistai on nimetty kansalliseksi kalakeittopäiväksi ja heti helmikuun alussa juhlitaan kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergiä. Selailin viime vuonna ilmestyneitä Heli Niemisen Turku lautasella 3 ja Petra Tuomisen ja Matleena Lahden Makujen Porvoo -ruokakirjoja, ja poimin niistä kokeiltaviksi mainiot ohjeet mainitsemieni merkkipäivien kunniaksi.

Molemmista kaupungeista löytyy ruokamatkaajalle houkuttavia käyntikohteita, joita teoksissa esitellään. Sen lisäksi kotikokkaaja saa kirjoista ruoka- ja leivontaohjeita kotona toteutettaviksi. Satokausi- ja sesonkiruoan kannattajana valitsin juuri nyt turkulaisilta kalakeiton ja porvoolaisilta runebergintorttuset.

Ravintola Göran tarjoaa Turun satama-alueella saariston makuja. Göran toimii osana suosittua matkailukohdetta merimuseo Forum Marinumia. Göranin nimi oli aiemmin Daphne, mutta omistajan vaihtuessa viime vuonna myös nimi muuttui. Nimi tulee kirjailija Göran Schildtin mukaan. Hän purjehti purjevene Daphnella Välimerellä 1940–1960-luvuilla ja julkaisi purjehduksistaan kahdeksan kirjaa.

Göranin kalakeitto esitellään Turku lautasella -kirjassa alkuruokana. Noudatin ohjetta, mutta puolitoistakertaistin ainesten määrät, koska halusin keittoa ison kattilallisen. Vähensin voin määrää niin, että kuullotin aluksi kasvikset voin sijaan rypsiöljyssä ja lopuksi kalapalojen kanssa lisättävän voin määrän vähensin kolmannekseen. Kannattaa käyttää laadukkaita liemiä. Itselläni oli madelientä, jota täydensin Puljongin kalaliemellä.Todella herkullista keitosta tuli. Erityisesti minua viehättää aina fenkoli kalan kaverina. Helppo ja toimiva ohje, jota suosittelen!

Kalakeitto Göranin tapaan

3 sipulia
1–2 rkl rypsiöljyä
3 tomaattia
3 dl valkoviiniä
noin 1 l kalalientä
2 porkkanaa
noin ½ kg perunoita
1 (salaatti)fenkoli
suolaa
600 g lohifileetä (tai muuta kalaa)
50 g voita
tuoretta tilliä

Kuori ja hienonna sipulit. Kuutioi tomaatit. Kuori porkkanat ja perunat. Paloittele nämä ja fenkoli.
Kuumenna ison kattilan pohjalle öljytilkka ja kuullota siinä sipulit. Lisää tomaatit ja hauduta hetken aikaa.
Lisää valkoviini ja keitä, kunnes siitä on haihtunut noin puolet. Lisää kalaliemi, kuumenna ja lisää kasvikset ja perunat. Keitä kypsiksi ja lisää suolaa vähin erin välillä maistellen.
Siirrä kalapalat kattilaan, samoin voi sekä hienonnettu tilli.  Hauduta keittoa viitisen minuuttia, kunnes kala kypsyy.

Turku lautasella 3 on tyylikäs ja kiinnostava kirja muutoinkin kuin vain herkullisten ruokaohjeidensa perusteella. Se esittelee ruokakulttuurin historiaa ja tätä päivää sekä Turusta niin uusimmat kuin klassisetkin ravintolat. Uusimpiin lukeutuu kulttimaineeseen noussut ravintola Kaskis ja klassikoista olkoon esimerkkinä 120-vuotias Kauppahalli, jonne voi poiketa syömään ja ostoksille.

Parasta runebergintorttujen ohjetta olen ennenkin etsinyt Porvoosta, ja löytänyt monia hyviä aina Fredrika Runebergin reseptikirjasesta alkaen. Makujen Porvoo -kirjan suloisten runebergintorttusten ohjeen antaa Ani’s Café. Nämä runebergintortut ovat nimensä mukaisesti juuri sopivan kokoisia suupaloja, joita voi maistella yhden tai kaksi kerrallaan. Kuohuviinilasillinen on niiden juhlava pari, ja totta kai ne käyvät niin kahvi- kuin teepöytään.

Näiden runebergintorttusten maku on harmoninen ja selkeä. Aromissa tunnistaa voin ja mantelit, joita kostutusliemen punssi (tai rommi) sopivasti täydentää. Taikinan voi maustaa karvasmantelitipalla tai sitruunanmehulla, joka tuo raikkautta. Jos kaipaa piparkakkumaisia makuja, kannattaa kokeilla kardemummaa. 

Runebergintorttuset
(noin 50 kpl)

200 g voita
3 dl sokeria
1 muna
4 ½ dl vehnäjauhoja
4 ½ dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
(1–2 tippaa karvasmanteliöljyä tai sitruunanmehua)
Kostutukseen
2 ½ dl vettä
2 ½ dl sokeria
(maun mukaan punssia tai rommia)
Koristeluun
1 dl vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
1 tl vettä

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää muna edelleen vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Mausta halutessasi karvasmantelilla.
Nostele taikina kahden pikkulusikan avulla pieniin, voideltuihin vuokiin. Paperivuokia ei tarvitse voidella. Paista torttusia 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Torttusten koko vaikuttaa paistoaikaan.
Tee kostutusliemi. Kiehauta vesi ja sokeri kattilassa. Mausta halutessasi punssilla tai rommilla. Jäähdytä liemi. Kostuta leivonnaiset kauttaaltaan.
Sekoita tomusokerista ja vedestä paksu tahna. Nosta jokaisen torttusen päälle vadelmahilloa ja pursota kuorrutus hillon ympärille. Voit käyttää myös valmista, pursoon pakattua kuorrutusta.

Makujen Porvoota katselee ja lueskelee mielellään. Erilaisten kalakeittojen ystävänä taidan seuraavaksi kokeilla bouillabaissea porvoolaisittain. Porvoosta on kehittynyt viime vuosina upea ravintolakaupunki. Palettiin kuuluu niin klassisia kuin modernejakin makuja. Sokkeloisilla mukulakivikujilla kuljeskellen löytää kirjan kartan opastamana yli 30 makuelämyksiä tarjoavaa ravintolaa ja kahvilaa.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Kesäkurpitsaa kahvikakussa

Sateinen päivä sai minut leipomaan kakkua, mutta ei mitä tahansa kakkua, vaan kakkua, jota varten tartuin aivan aluksi mandoliiniin. Mandoliiniksi ristitty vihannesleikkuri sai nyt soida taikoakseni raasteeksi pienen, söpön kesäkurpitsan.

Äkkiseltään ei tulisi mieleen lisätä kahvikakkuun kesäkurpitsaa, mutta minulla idea syntyi jo muutama vuosi sitten, kun kehitin porkkanakakkumaista täytekakkua Ruokatoimittajat ry:n Kakkujen kuningattaret -kirjaan (Tammi 2013). Nimesin kakun silloin Kasvimaakakuksi.

Kehitin kakkupohjan niin maistuvaksi, että se toimii loistavasti jopa ilman täytteitä ja kuorrutuksiakin. Kesäkurpitsaraaste, mantelirouhe, jogurtti ja oliivi- tai avokadoöljy tekevät kakusta kiinnostavan. Mausteiksi olen lisännyt kardemummaa ja vaniljasokeria. Kesäkurpitsakakku kannattaa leipoa myös teepöytään. Aina yhtä hyvää!

Tuotetietoa kesäkurpitsasta tulossa: www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Kesäkurpitsakakku

3 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
¾ tl ruokasoodaa
1 rkl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
3 dl sokeria
3 dl kesäkurpitsaa raastettuna
80 g (noin 2 dl) mantelirouhetta
1 dl turkkilaista jogurttia
1 ½ dl avokado- tai oliiviöljyä (rypsiöljykin sopii)

vuoan voiteluun voita
vuoan jauhottamiseen mantelijauhoa
kakun pinnalle tomusokeria

Sekoita taikinan kuiva-aineet mantelirouhetta lukuun ottamatta.

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi sähkövatkaimella.

Yhdistä muna-sokerivaahtoon kesäkurpitsaraaste, mantelirouhe, jogurtti ja öljy kevyesti käännellen.

Lisää kuiva-aineet vähin erin siivilän läpi ja sekoita käännellen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 40 – 45 minuuttia uunin toiseksi alimmalla ritilätasolla.

Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilän päälle ja siirrä tarjoilualustalle. Tuprauta pintaan tomusokeria teesiivilän läpi. Kakku on hyvää sellaisenaan, mutta lisänä maistuvat myös raikkaat punaviinimarjat ja vaikkapa nokare maustamatonta jogurttia.

Jauhotin vuoan mantelijauheella. Valualumiinivuoassa kakku saa kauniin muodon ja paistuu tasaisesti.

Kesäkurpitsakakun täydentävät kauden marjat ja ehkäpä nokare kermavaahtoa tai jogurttia. Maistuu kahvin ja maistuu teejuoman kanssa!

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

 

Vadelmainen pumpulikakku

Pumpulikakku on vanhanajan kahvikakku, joka saa pumpulinpehmeän rakenteensa siitä, että jauhoina käytetään perunajauhoja. Pumpulikakku tuli mieleeni, kun mietin vadelmakakun leipomista. Pumpulisuus ja vadelmat kuulostavat luoduilta toisilleen.

Halusin säilyttää pumpulikakun gluteenittomana, joten jauhotin vuoan mantelijauheella. Samaan tarkoitukseen sopivat myös kookoshiutaleet. Pumpulikakun ohjeita on julkaistu monia, mutta kiinnostavin ja leivonnaiselle lisähohdetta antava on nimenomaan Kultarannan pumpulikakku.

Oma ja sesongin leivonnainen pumpulikakusta tuli, kun tein kakun irtopohjavuokaan niin, että lisäsin taikinan kahtena eränä ja laitoin väliin puoli litraa tuoreita vadelmia. Taikinassa voin määrä tuntui melko isolta, mutta en halunnut poiketa Kultarannan ohjeesta.

Tarjosin kakun kanssa vadelmakastiketta, joka kruunasi ihanuuden!

Vadelmainen pumpulikakku

3 kananmunaa
2 ¾ dl hienoa sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 ½ tl vaniljasokeria (tai lakritsinjuurijauhetta)
4 dl perunajauhoja
250 g voita
noin ½ l vadelmia
mantelilastuja
Vuokaan
voiteluun voita
jauhottamiseen mantelijauhetta
Pinnalle
noin ¼ l vadelmia
tomusokeria

Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle niin, että kiristät sen reunojen väliin. Voitele pohja ja vuoan reunat huolellisesti ja jauhota mantelijauheella kauttaaltaan.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri hyvin kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja kääntele muna-sokerivaahtoon.

Sulata ja kiehauta voi ja lisää se tulikuumana taikinaan koko ajan sähkövatkaimella voimakkaasti vatkaten. Rasvan tulee sekoittua kunnolla taikinaan.

Kaada taikinasta noin puolet vuokaan. Ripottele vadelmat tasaisesti päälle. Lisää pinnalle loppu taikina. Ripottele päälle mantelilastuja.

Paista kakkua uunin alaosassa noin 50 minuuttia.

Avaa ja poista vuoan reunat ja siirrä kakku leivinpaperin avulla tarjoilualustalle. Leikkaa ylimääräinen paperi pois.

Lisää kakun päälle vadelmia ja tuprauta tomusokeria teesiivilän läpi. Voit tarjota lisänä vadelmakastiketta.

Vadelmakastike

4 dl vadelmia
tilkka vettä (noin ¼ dl)
2 rkl sokeria

Mittaa aineet kattilaan ja kuumenna sekoitellen kiehumispisteeseen.

Painele kastike siivilän läpi, jotta saat siitä aivan sileän. Siirrä lasinekkaan tai muuhun tarjoiluastiaan.

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Kasvisvoileipäkakku kauden kasviksista

Voileipäkakut ovat tehneet uuden tulemisen. Ne ovat nyt juhlien trendikästä tarjottavaa. Päätin jo hyvissä ajoin, että tänä keväänä teen voileipäkakun kauden kasviksista. Koska toukokuun lopussa kotimaiset vihreät parsat ja raikkaat retiisit olivat parhaimmillaan, lisäsin retiisejä sekä täytteeseen että kakun päälle. Parsat laitoin halkaistuina kiertämään kakun reunoja kehyksen tavoin. 

Mielestäni pitkittäin vuokaleivästä leikatuista viipaleista koottu kakku on käytännöllisin. Jo silloin, kun voileipäkakut edellisen kerran olivat muotia, minulla oli tapana leikata kakku valmiiksi viipaleiksi ennen päällystämistä.

Huoleton ja hulvaton koristelu näyttää ehjässä kakussa hauskalta, mutta annostelua ja syömistä hankaloittaa, jos kakusta leikattaessa vyöryy pitkiä, höylättyjä, värjääviäkin kasvissuikaleita.

Voileipäkakun täytteisiin kannattaa jättää jotain purutuntumaa. Täysin sileät tahnat, joista ei tunnista mitään erityistä raaka-ainetta, voivat olla tylsiä. Täytteissä saa minusta mielellään olla sekä makua että rapsakkuutta.

 

Kasvisvoileipäkakku

(10 – 12 hengelle)

5 pitkittäin leikattua vuokaleipäviipaletta, mieluiten sekä tummaa että vaaleaa
Täyte 1.
200 g tuorejuustoa, maustamatonta
100 g fetaa (tai salaattijuustoa)
1 nippu retiisejä (myös osa naateista käyttöön)
2 - 3 hienonnettua oliivia
Täyte 2.
150 g tuorejuustoa, maustamatonta
3 – 4 rkl (basilika)pestoa
3 – 4 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna
reilu ½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja, hienonnettuina
ripaus suolaa ja/tai pippuria
Kostutus:
1 ½ dl kasvislientä
Pinnalle:
Täytettä 1. jää kakun päälle levitettäväksi
1 tlk (200 g) esim. tsatsikituorejuustoa reunoille
Koristelu:
2 nipusta vihreitä parsoja nuppupäät (kakun korkeus)
1 nippu retiisejä
1 – 2 dl krassin- tai muita versoja
½ - 1 dl ruohosipulia hienonnettuna

Hanki mieluiten kahta erilaista vuokaleipää: sekä tummaa rukiista että vaaleampaa, silti mielellään täysjyväistä, aromikasta, juureen leivottua. Leivistä jää osa käyttämättä, myös reunat. Ne voi syödä tavalliseen tapaan voileipinä.

Leikkaa tummasta leivästä pitkittäin ohuempia viipaleita kuin vaaleasta leivästä, esim. kolme rukiista ja kaksi paksumpaa vaalean leivän viipaletta. Leikkaa ne samanmittaisiksi ja kokeile koota päällekkäin. Poista kuoret.

Valmista täytteet. Murenna feta tuorejuuston joukkoon. Leikkaa retiisit leikkuulaudan päällä melko pieniksi kuutioiksi. Hienonna osa hyväkuntoisista, hyvin huuhdelluista naateista mukaan. Sekoita nämä täytteeseen. Tarkista maku. On hyvä, että täytteessä hieman tuntuu retiisi- ja oliivipalaset. Aivan sileä tahna ei tunnu miellyttävältä.

Mausta toisen täytteen tuorejuusto pestolla, pilkotuilla aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilikalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa ja pippuria.

Kostuta leipäviipaleet kasvisliemellä tasaisesti esim. silikonista grillisivellintä käyttäen. Kokoa kakku voi- tai leivinpaperilla päällystetylle leikkuulaudalle, joka mahtuu jääkaappiisi. Aseta alimmaksi tummaa leipää. Tiiviille, tummalle leivälle kannattaa lisätä kostutusta enemmän kuin hötöisemmälle vaalealle leivälle. Muista kostuttaa hyvin myös reunat ja päällimmäinen kerros.

Levitä täytettä vuoron perään, esim. retiisitäytettä ruisleivälle ja pestotäytettä vaalealle leivälle. Kokoa samalla kakun muotoon. Retiisitäytettä jää yli sen verran, että saat sillä sivellyksi kakun pinnan, mutta älä levitä sitä vielä.

Peitä kakku kauttaaltaan tuorekelmuun ja siirrä vetäytymään jääkaappiin yli yön tai vaikka yli kahdenkin yön. Laita päälle painoksi toinen leikkuulauta.

Poista kelmu ja leikkaa täytetty, jääkaapissa vetäytynyt, koristelematon kakku viipaleiksi, jos haluat, että kakun ottaminen pöydässä on helppoa ja siistiä. Viipalointi vaatii tarkkuutta ja hyvän veitsen.

Levitä kakun päälle retiisitäyte ja reunoille mieleistäsi maustettua tuorejuustoa, esim. tsatsikituorejuustoa.

Leikkaa parsoista kakun korkuisia, nuppupäisiä pätkiä. Loput varret voit vaikka grillata myöhemmin. Huuhtele parsat ja kypsennä niitä yksi minuutti höyrykattilassa. Jäähdytä välittömästi jääkylmässä vedessä lävikössä. Halkaise parsat pitkittäin.

Asettele halkaistut parsat pitkin kakun reunoja pystyasentoon. Ne tarttuvat siihen hyvin.

Huuhtele retiisit ja leikkaa mieluiten mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Asettele ne kakun pinnalle. Lisää myös versoja ja ripottele joukkoon hienonnettua tuoretta ruohosipulia.

 

Voit siirtää kakun jääkaappiin, mutta tarjoa se koristelun jälkeen mahdollisimman pian samana päivänä. Jos tarjoat kakun vasta seuraavana päivänä, jätä ainakin versojen lisääminen tarjoilupäivään. Ilman koristeita päällystettyä kakkua voi hyvin säilyttää, jos tilaa jääkaapissa löytyy. Kakku oikeastaan vain paranee vetäytyessään.

Teksti, ruokaohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Lepuskat ja vuohenputkenversot

Tänään meillä on hauska päivä kuusivuotiaan kanssa. Aamiaisen jälkeen leivoimme lepuskoita ennen pihatöihin lähtöä. Illalla menemme teatteriin. Sääkin sattuu olemaan mitä parhain, kesäisen lämmin.

Lepuskoihin tarvitaan pottumuusia, ja sitähän olin varannut jääkaappiin valmiiksi. Tähteeksi jäänyt muusi käy oikein hyvin. Koska nyt on kevät, olimme poimineet pienen määrän vuohenputkenversoja, ja niistä lepuskat saivat vihreän säväyksen.

Taikinan sekoittaminen sujui esikouluikäiseltä lapselta aivan helposti. Jopa kananmunien rikkomisen lapsi oppi jo aika pienenä niin, että sisus osuu kyllä kulhoon. Lepuskoiden taputtelu leivinpaperin päälle pellille on mitä luontevinta puuhaa pienille kätösille, samoin leipien pistely haarukalla.

Tunnista vuohenputki

Vuohenputken poimimisessa täytyy olla tarkka. Olen oppinut muistisäännön pyhästä kolmiyhteydestä: varressa on oltava kolme pääruotia, joissa jokaisessa on oltava kolme lehteä! Lisäksi varressa tulee olla kouru, joka helpottaa tunnistamista.

Vuohenputki on herkullista nuorena, suppuisena. Vaaleanvihreissä lehdissä tunnistaa porkkanamaista ja sellerimäistä aromia. Maussakin on porkkanaa, selleriä ja pippuria. Vuohenputki on ehdottomasti osattava tunnistaa, koska sarjakukkaisissa putkikasveissa on myös myrkyllisiä kasveja. 

Vuohenputkiversot voi pakastaa niin, että kiehauttaa ne nopeasti, rutistaa valutettuina nyytiksi ja hienontaa. Vuohenputki sopii pastakastikkeisiin, munakkaisiin, kalaruokiin, piiraisiin ja keittoihin ihan samaan tapaan kuin pinaatti. Suloiset versot ovat omiaan smoothieen, pestoon, salaatteihin ja levitteisiin.

Vuohenputki-perunalepuskat

400 g (5 dl) perunasosetta
½ tl suolaa
3–4 dl vuohenputken versoja (tai esim. babypinaatinlehtiä)
2 kananmunaa
1 ½ dl vehnäjauhoja
noin 3 dl hiivaleipäjauhoja

Sekoita soseeseen suola, hienonnetut vuohenputken versot ja kananmunat.

Lisää jauhot vähin erin koko ajan sekoittaen.

Nostele taikina kahden lusikan avulla keoiksi leivinpaperin päälle pellille. Nokareita tulee 12 – 13 kappaletta.

Ripauta taikinan päälle jauhoja ja taputtele pikkurieskoiksi.

Pistele leipäset haarukalla. Paista 250-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoa heti lämpimäisinä.

P.S. Ellet pääse poimimaan luonnosta vuohenputkenversoja, käytä kiehautettua nokkosta tai esimerkiksi babypinaatinlehtiä.

Teksti, kuvat ja leivontaohje: Pirjo Toikkanen