sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Puolukka-piparkakkujäädyke joulupöytään

Meidän perheessä puolukka-piparkakkuparfait on kuulunut jouluaaton aterian jälkiruuaksi jo vuosikymmenien ajan. Voin siis hyvällä syyllä kutsua joulujäädykettäni ikivihreäksi, koska tulen tekemään sitä varmasti jatkossakin. Muutamana vuonna kokeilin jotain muuta hakiessani vaihtelua, mutta taas olen tähän samaan palannut.

On siis aika kirjata ylös vuodesta toiseen hieman hioutunut ohjeeni. Joulun maku tulee siitä, että käytän nesteenä pienen määrän glögijuomaa, johon keitän vielä lisämakua kanelitangosta ja joskus lisään muitakin kokonaisia glögimausteita. Jäädykkeeseen nestettä tarvitaan desilitran verran, joten lisää glögijuomaa, jos sitä keitettäessä on haihtunut.

Puolukat murskaan nykyään teholeikkurilla. Toinen tapa on survoa puolukat puisella perunanuijalla. Piparkakkuja kannattaa varata myös tarjoilua varten, ja varmaan niitä jouluna jokaiselta löytyykin. Oma suosikkini ovat Annan piparkakut.

Kuvassa parfait on juuri kumottu. Parhaimmillaan nautittavaksi se on vasta hetken kuluttua. Muista siis ottaa joulupöytään tarkoitettu parfait pakastimesta ajoissa.

Jäädytän parfaitin muovisessa Tupperware-vuoassa, josta se irtoaa helposti. Jäädyke on tehtävä pakastimeen hyvissä ajoin, viimeistään tarjoilua edeltävänä iltana. Ota vuoka riittävän ajoissa huoneenlämpöön, ainakin 30–40 minuuttia ennakkoon. Parfait maistuu parhaalta, kun se on saanut hieman pehmetä. Lisänä maistuvat raikkaat puolukat, kermavaahto ja piparkakut. Kermavaahdon sijaan kinuskikastike on loistovalinta. Helpoiten se syntyy kinuskikermasta.


Puolukka-piparkakkujäädyke

1 dl glögimehujuomaa

1 kanelitanko (ja muita kokonaisia glögimausteita)

4 keltuaista

1 dl tomusokeria

5 dl kuohukermaa

5 dl kokonaisia puolukoita

1 dl murskattuja piparkakkuja

Lisäksi

puolukoita, piparkakkuja, kermavaahtoa tai kinuskikastiketta

Lisää glögijuomaan kanelitanko ja halutessasi muitakin kokonaisia glögimausteita. Keitä kannen alla kattilassa ainakin viisi minuuttia. Siirrä jäähtymään. Survo puolukat tai murskaa ne teholeikkurissa. Puolukkamurskan määrä on noin 3,5 dl. Murskaa piparkakut.

Sekoita keltuaiset, tomusokeri ja jäähtynyt glögijuoma teräsastiaan, jonka voit asettaa kattilan päälle. Ns. puuron haudutuskattila on tässä hyvä. Tarkista, paljonko maustettua glögijuomaa on jäljellä. Jos sitä on keitettäessä haihtunut, lisää juomaa niin, että määrä on 1 dl.

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja aseta päälle teräsastia, jossa on glögi-sokeri-keltuaisseos. Hämmennä seosta pohjaa myöten koko ajan. Se saostuu kuumuudessa nopeasti. Siirrä saostunut seos jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita glögi-keltuais-sokeriseokseen murskatut puolukat ja kääntele joukkoon kermavaahto ja piparkakkumuru.


Kaada jäädykeseos kylmällä vedellä huuhtaistuun jäädykevuokaan. Peitä ja siirrä pakastimeen. Anna jäätyä seuraavaan päivään tai sopivaan käyttöhetkeen saakka. Jäädykkeen voit valmistaa hyvissä ajoin esim. joulupöytään.

P.S. Jäädykkeeseen tarvitset munista vain keltuaiset. Käytä valkuaiset marenkien valmistamiseen ja tee esim. uutena vuotena Pavlova-jälkiruoka.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen


tiistai 8. joulukuuta 2020

Juureslaatikot uusin kujein

Kasviksista inspiraatiota saavana kokkaajana mielenkiintoni herää erityisesti silloin, kun kohtaan uuden kasviksen. Edelliskerran näin kävi vuosituhannen alussa, kun kuulin broccoliinista eli varsiparsakaalista. Suomenkielistä nimeäkään uutuudella ei vielä tuolloin ollut pitkään aikaan. Nimi oli keksittävä siinä vaiheessa, kun tuote saatiin markkinoille ensin tuontituotteena, sitten kotimaisena. Oli tehtävä kokeiluja ja etsittävä käyttötapoja.

Viitisen vuotta sitten kohdalle osui itselleni tuntematon juures, jolla jo oli olemassa selkeä suomen kielen nimi: juuripersilja. Kyse on uusvanhasta juureksesta, jota on nyt alettu ammattimaisesti viljellä. Ensiksi ihastuin juuripersiljaan uunissa paahdettuna. Sitten olen tehnyt siitä sosekeittoa ja käyttänyt juuripersiljaa liemijuureksena.

Nyt juuresten kulta-aikana, kun mennään kohti joulua, sain toiveen kehittää juuripersiljasta jotain uutta joulupöytään.

Kokeilun tuloksena kirjasin muistiin juuresterriinin ja juuressoselaatikon ohjeet, olkaapa hyvät!

Juuripersilja-porkkanaterriini

500 g juuripersiljaa

500 g porkkanaa

vettä, suolaa

appelsiininmehua, fenkolinsiemeniä

(pomeranssinkuorta, kokonaista kardemummaa)

2 rkl rypsiöljyä

2 dl ranskankermaa

suolaa, mustapippuria

2 rkl sitruunanmehua

tuoretta persiljaa

150 g juustoraastetta

Koristeeksi: persiljaa tai lehtikaalia


Kuori juuripersiljat ja porkkanat. Leikkaa juurekset terävällä veitsellä leikkuulaudan päällä pitkittäin noin puolen sentin viipaleiksi.

Keitä juuripersiljat ja porkkanat eri kattiloissa niukassa nestemäärässä. Lisää porkkaviipaleiden keitinveteen suolan lisäksi appelsiininmehua ja fenkolinsiemeniä. Juuripersiljalle voit lisätä keitinveteen suolan lisäksi kokonaisia glögimausteita, esim. kardemummaa ja pomeranssinkuorta. Keitä molempia noin 10 minuuttia ja valuta keitinvesi pois.

Vuoraa pitkäomainen leipävuoka leivinpaperilla ja voitele sisäpinta öljyllä.

Mausta ranskankerma suolalla, pippurilla, sitruunanmehulla ja persiljalla.

Lado vuokaan kerros porkkanaviipaleita, lisää ranskankermaseosta ja ripota kerros juustoraastetta. Lado seuraavaan kerrokseen juuripersiljaviipaleita, sitten ranskankermaseosta ja juustoraastetta. Jatka samaan tapaan. Vuorottele porkkanaa ja juuripersiljaa. Jätä päällimmäiseksi juuresviipaleita ja voitele pinta öljyllä.

Paista terriiniä 175-asteisessa uunissa tunnin ajan. Siirrä jäähtymään. Voit lisätä jäähtymisvaiheessa vuokaan painoksi pitkittäin esim. maitotölkin.


Kumoa terriini vuoastaan ja poista leivinpaperi. Viipaloi terävällä veitsellä. Koristele persiljalla tai lehtikaalilla.

Toinen juuripersiljaa sisältävä laatikkoruokani valmistuu soseutetuista juureksista.

Juuripersilja-palsternakkalaatikko

500 g juuripersiljaa

500 g palsternakkaa

4 puikulaperunaa

vettä, suolaa

25 g voita

2 dl kuohukermaa

2 dl keitinlientä

1 kananmuna

2 rkl korppujauhoa

2 rkl vaaleaa siirappia

1 tl suolaa

½ tl jauhettua neilikkaa

ripaus muskottipähkinää

Lisäksi

voita ja korppujauhoa

Kuori juuripersiljat ja palsternakat. Jätä yksi palsternakka kokonaiseksi. Leikkaa muut juurekset melko pieniksi paloiksi, palsternakat juuripersiljaa kookkaammiksi. Kuori ja lohko perunat.


Lisää juures- ja perunapalat sekä yksi kokonainen palsternakka vähäiseen, suolalla maustettuun veteen. Keitä soseutettavan kypsiksi. Valuta keitinliemi talteen. Kokonaisen palsternakan ei tarvitse täysin kypsyä. Ota se erilleen ja halkaise pituussuunnassa. Soseuta muut juurekset ja perunat.

Lisää soseeseen nokare voita. Sekoita joukkoon kerma ja keitinlientä. Vatkaa kananmuna ensin haarukalla pikkukupissa ja sekoita sitten soseeseen. Lisää korppujauho, siirappi, suola, neilikka ja muskottipähkinä. Tarkista maku.

Voitele uunivuoka voilla ja kaada seos vuokaan. Paina pintaan palsternakan puolikkaat. Lisää voinokareita ja korppujauhoa.

Paista laatikkoa 130-asteisessa uunissa parin tunnin ajan.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

torstai 22. lokakuuta 2020

Leipäjuustopaistos ja marjoja

Leipäjuusto tuli tutuista tutuimmaksi lapsuudessani. Äiti teki sitä usein. Niinpä vielä aikuisenakin leipäjuusto on nostalgiaherkku monessa: salaatissa, grillissä kuumennettuna, pataruuassa, jälkiruokana, ravitsevana välipalana ja kahvin kanssa. Useimmiten lämmitän juustopalaset pienessä kermatilkassa ja lisään päälle kauden marjoja.

Ostan leipäjuuston valmiina kaupasta. Lämmitettynä se houkuttaa monesti enemmän kuin jääkaappikylmänä. Kuumennetun paistoksen pinnan saatan maustaa kardemummalla, joka sopii loistavasti leipäjuustoon varsinkin, kun paistos tarjotaan kahvin kanssa. Kaneli ei itseäni leipäjuuston maustajana viehätä, vaikka sitä näkee kyllä käytettävän - makuasia, josta ei sovi kiistellä.

Mietin, mikä kahvi leipäjuuston pariksi kaikkein parhaiten kävisi. Aikoinaan Paula-palvelussa työskennelleenä alkoi tämäkin kiinnostaa. Otin yhteyttä Pauligin kuluttajapalveluun, ja tummapaahtoista kahvia suosittelivat, Presidenttiä tai Juhla Mokkaa.

Jotkut haluavat ripauttaa paistoksen pintaan ennen kuumennusta tummaa ruoko- tai muscovadosokeria, mutta minusta niin leipäjuusto kuin uunijuustokin ovat juustoja, joten ei kiitos sokeria omaan juustooni.

Sen sijaan marjat voivat olla kevyesti makeutettuja. Marjoina käytän saatavilla olevia kauden marjoja: lakkoja, viinimarjoja, vadelmia, joskus myös marja- tai hedelmähilloja. Metsäiset maut pukevat rustiikkista leipäjuustoa. Rosmariinin tai timjaminoksat sopivat varsinkin lakan ja karpalon makumaailmoihin.

Leipäjuustopaistos ja marjoja

300–400 g leipäjuustoa

noin ¾ - 1 dl kuohukermaa

vuoan voiteluun voita

pintaan kardemummaa

Lisäksi:

marjoja, esim. lakkoja, kuivattuja karpaloita, mustaherukoita, tyrnimarjoja, ruusunmarjahilloa

tuoretta rosmariinia ja/tai timjamia

Paloittele leipäjuusto. Voitele uunivuoka voilla tai vuoraa esim. valurautainen paistinpannu leivinpaperilla ja voitele paperin pinta kevyesti.

Lisää juustopalaset yhteen kerrokseen ja valele päälle kermaa, mutta muista, että juustosta irtoaa kuumennettaessa jonkin verran nestettä, joten pieni määrä kermaa riittää.

Lisää marjoja pinnalle harvakseltaan. Jätä ainakin toinen puoli marjoista lisättäväksi myöhemmin.

Paista 200 - 225 -asteisessa uunissa 10–15 minuuttia, kunnes kerma kuplii kuumana.

Uunista otettua ripottele paistoksen pintaan kardemummaa. Lisää marjoja ja muutamia yrtinoksia. Tarjoa välittömästi. Pöydässä voi jokainen lisätä marjoja juustopaistoksen seuraan haluamansa määrän.

Leipäjuusto kotikeittiössä valmistaen

Olen kokeillut leipäjuuston valmistusta kaupan maidosta, ja kyllähän se juustonjuoksuttimen avulla tavallaan onnistuukin. Oman kokeiluni olen tallentanut blogiin 13.7.2016.

https://rouvakasvis.blogspot.com/2016/07/leipajuustoa-kotikeittiosta-kesamarjoja.html

Kuvassa kaupunkikodin sähköuunissa paistamaani leipäjuustoa, jonka kanssa kokeilin ruusunterälehtihilloa. Myös ruusuhillon ohje em. blogipostauksessa.

Maalaistaloissa leipäjuusto tehtiin ennen vanhaan itse ternimaidosta, mieluiten kuulemma neljännen lypsykerran ternimaidosta. Ensimmäisen lypsykerran ternimaito paistettiin uunijuustoksi, josta kuva alimpana. Perinteiseen tapaan leipäjuusto paahdettiin pilkulliseksi juustolaudalla avotulen äärellä.

Jos jostain pystyt hankkimaan ternimaitoa, paista se uunijuustoksi. Nykyään se  on harvinaista herkkua. Näin se sujuu: Kaada ternimaito voideltuun uunivuokaan ja mausta suolalla. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes maito hyytyy. Helppoa ja herkullista!

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen



sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Juuripersiljaa rapeaksi paahdettuna sekä sosekeitossa ja kalakeitossa

Huomasin muutaman pussin juuripersiljaa ensi kerran viisi tai kuusi vuotta sitten kaupan hevi-osaston alahyllyllä. Siihen saakka missään ei ollut kotimaisesta juuripersiljasta kerrottu, eikä tätä juuresta oltu nostettu esiin. Totta kai ostin, kokeilin ja ihastuin oitis, jopa ikihyviksi.

Aina syksyn tullen olen juuripersiljaan palannut. Tällä kertaa tein muutamia reseptikokeiluja. Juuripersiljan hienostuneisuus tulee mielestäni esiin hyvin, kun sen paahtaa uunissa. Kuvassa rapeaksi paahtamiani juuripersiljan lohkoja (ohje tuonnempana) karitsankyljyksen, lehtikaalisipsien, kuivattujen kirsikkatomaattien ja ranskankerma-yrttikastikkeen kanssa.


Halusin vertailla rinnakkain erilaisten juuresten makuja ja suutuntumia. Niinpä laitoin uuniin paahtumaan monenlaisten juuresten lohkoja. Täytyy todeta, että juuripersilja pärjäsi loistavasti. Tunnistin siinä ihan omanlaisensa juurevan aromin, ja rakenne oli miellyttävän kiinteä. Maussa oli samaa ryhdikkyyttä ja ytimekkyyttä kuin yrttinä käytettävässä persiljassa.

Juuripersiljalohkot kypsyivät 225-asteisessa uunissa 25 minuutissa. Lehtikaalisipsit poimin pois jo 10 minuutin kuluttua.

Tänä syyskautena kaupoista on voinut ostaa ainakin Ahvenanmaalla tuotettua ja Vihannes-Laitilan pakkaamaa, Köyliössä kasvatettua juuripersiljaa. Selvästikin juuripersilja alkaa saada jalansijaa ja suosiota.


Ei juuripersilja mikään nykyajan keksintö ole. Se tuli Suomeen jo 1600-luvulla 30-vuotisesta sodasta palaavien sotilaiden mukana. Se vain unohtui välillä ja on tehnyt nyt uuden paluun. Minusta juuripersiljalla on paikkansa liemissä ja keitoissa, padoissa ja paistoksissa. Se sopii Pohjolan keittiön makumaailmaan luontevasti. Koska tunnistan juuripersiljassa hienostunutta mausteisuutta, suosittelen sitä paahdettavaksi uunissa joko itsekseen tai muiden kasvisten joukossa.

Juuripersiljaa kasvattaneet kertovat käyttävänsä sen nuoria lehtiä tavallisen persiljan tavoin. Kähäräpersilja on meille kaikille tutuista tutuin. Myös lehti- eli silopersilja on yleinen. Persiljaa ei kannata unohtaa missään muodossa, olipa se juurta tai yrttiä. Persilja antaa ruokaan hyvää tukimakua. Tämä pätee varsinkin yrttinä käytettävään persiljaan, kun siihen yhdistää muita yrttejä.


Rapeaksi paahdetut juuripersiljat

500 g juuripersiljoita

2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

½ dl kuoripäällisiä manteleita tai auringonkukansiemeniä

1 dl hienonnettua persiljaa

½ dl vastaraastettua parmesaania

½ dl panko-jauhetta

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

Harjaa juuripersiljat puhtaiksi kuorimatta niitä. Poista kannat ja ohut juuren pää. Leikkaa pitkittäin neljään osaan.

Hienonna mantelit ja persilja. Raasta parmesaani. Sekoita mantelirouhe, persilja, parmesaani, panko ja mausteet keskenään.

Pyörittele juuripersiljalohkot kauttaaltaan öljyssä, kasta kuiva-aineseokseen ja siirrä leivinpaperin päälle pellille.

Kypsennä 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia.


Linssi-juuripersilja-porkkanasosekeitto

300 g juuripersiljoita

300 g porkkanoita

1 sipuli

puolikas chiliä ja/tai pala tuoretta inkivääriä

2 dl punaisia, kuivattuja linssejä

1 tlk (400 g) säilyketomaatteja tai -tomaattimurskaa

3 rkl rypsiöljyä

1 rkl muscovado- tai fariinisokeria

1 l kasvislientä

1 tl kokonaisia korianterin tai fenkolinsiemeniä

3 rkl sitruunanmehua

2 dl ruokakermaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

Lisäksi

tuoretta korianteria, persiljaa tai yrttiöljyä

Kuori ja paloittele juuripersiljat ja porkkanat. Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna chili ja raasta pala tuoretta inkivääriä. Voit valita chilin ja inkiväärin välillä tai lisätä molempia. Huuhtele linssit siivilässä.

Kuumenna kattilassa tilkka öljyä. Kuumenna siinä kasviksia käännellen. Lisää tomaattisäilyke ja linssit. Kaada kattilaan kasvisliemi. Lisää siemenmauste ja sokeri. Keitä noin 20 minuuttia.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Puserra mukaan sitruunanmehua ja lisää kerma. Kuumenna kiehumispisteeseen. mausta ripauksella suolaa ja pippuria.

Tarjoa keiton pinnalla tuoretta korianteria, persiljaa tai yrttiöljyä.


Kirkaslieminen kala-kasviskeitto

Käytä keittoon juuripersiljaa, perunoita, porkkanoita ja sipulia, laakerinlehtiä, kalalientä sekä esimerkiksi siikaa. Mausta keitto piparjuuriraasteella, sitruunanmehulla. Viimeistele tillillä.

Juurevien makujen terveisin! Rouva Kasvis

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Portugalilainen lehtikaali-perunakeitto, Caldo verde

Caldo verde tarkoittaa suomeksi vihreää keittoa. Nimi kuuluu keitolle, jota voi pitää Portugalin kansallisruokana. Se on lähtöisin vanhasta Minhon maakunnasta, Portugalin luoteiskulmasta. Vihreän värinsä keitto saa lehtikaalista. Kuvan keittoon käytin mustakaalia ja tein keitosta oman muunnokseni. Portugalissa keiton kanssa nautitaan karkeista maissijauhoista leivottua leipää.

Caldo verde on hyvin yksinkertainen ja herkullinen keitto. Portugalissa keiton perunat soseutetaan joko kokonaan tai osittain ennen muiden ainesten lisäämistä. Keittoa nautitaan juhlapöydän alkuruokana esimerkiksi häissä ja joskus yöpalana. Suomessa lehtikaali-perunakeitto maistuu milloin vain.


Kuvan mustakaalin eli cavolo neron eli palmukaalin lehdet poimin omalta pihaltani istutuslaatikosta. Mustakaali on lehtikaalilajike. Muutama taimi tuotti satoa pitkin kesää ja syksyä. Valitse keittoon oman makusi ja saatavuuden mukaan mustakaalia, vihreää lehtikaalia, savoijinkaalia, kiinankaalia tai keväällä ja kesällä varhaiskaalia.

Perusainekset ovat kaali ja perunat, mutta keitto tukevoitetaan ja se saa hieman tulisen makunsa chorizo-makkarasta. Itse lisäsin mukaan myös valkoisia papuja. Caldo verde -perinnekeittoon pavut eivät kuulu. Jotkut maustavat keiton chilillä tai savupaprikalla, mutta chorizosta tulee omasta mielestäni riittävästi makua. Keiton lisäkkeenä voi tarjota yrttiöljyä. Leiväksi valitsin suomalaisittain rukiista näkkileipää.

Portugalilainen kaali-perunakeitto, Caldo verde

600 g perunoita (esim. annabellea)

1 l kasvislientä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

noin 150 g vihreän lehtikaalin, mustakaalin tai savoijinkaalin lehtiä

noin 200 g chorizo-makkaraa (esim. Snellman, 230 g:n pakkaus)

1 tlk (230 g) kypsiä valkoisia papuja

2–3 rkl oliiviöljyä

¼ tl mustapippuria

1 dl tuoretta lehtipersiljaa (tai esim. korianteria)

Kuori ja paloittele perunat. Kuori ja hienonna sipulit. Huuhtele kaalin lehdet, poista mahdolliset paksut ruodit ja leikkaa lehdet ohuiksi suikaleiksi. Paloittele makkarat.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi, lisää perunalohkot ja anna niiden kiehua hiljalleen muun valmistelun ajan. Mikäli haluat soseuttaa perunat, tee se ennen muiden ainesten lisäämistä, kun perunat ovat täysin kypsiä.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä. Lisää sipulit, kuullota hetki ja lisää kaalisuikaleet sekä makkarapalaset. Kuumenna käännellen, kunnes kaali rentoutuu ja kypsyy ja makkara saa hieman väriä.

Siirrä pannun sisältö kattilaan perunoiden seuraan. Huuhtele pannu tilkalla vettä ja kaada liemi kattilaan. Lisää valutetut ja huuhdotut kypsät pavut. Keitä, kunnes ainekset ovat kypsiä.

Tarkista keiton maku. Mausta ripauksella pippuria. Lisää pinnalle hienonnettua tuoreyrttiä.

Tarjoa keitto mieleisesi leivän kanssa.

Vinkki: Keittoon sopii kaaliksi myös valko- eli keräkaali varhais- tai kesäkaalina. Kannattaa kokeilla myös kiinankaalia.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen



lauantai 26. syyskuuta 2020

Ahvenanmaan pannukakkua ja Skördefest-elämyksiä

Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlasta, Skördefestistä, olin kuullut lukuisat kerrat ylistäviä kuvailuja. Onhan moni siellä ehtinyt käydä, koska tapahtuma on järjestetty jo parikymmentä kertaa aina syksyisin. Nyt pääsin onnekseni paikan päälle itsekin Viking Linen ja Visit Ålandin kutsumana. 

Täytyy vilpittömästi todeta, että kaikki oli elämystä alusta loppuun! Sadonkorjuun juhlaan pääsee taas vuoden kuluttua, mutta Ahvenanmaa on sellainen ruoka-aitta, että sinne kannattaa kyllä suunnata ihan milloin vain, vaikka jo joulumarkkinoille.

Palasin tänä aamuna matkatunnelmiin, kun paistoin Ahvenanmaan ehkä tutuimman herkun eli Oolannin pannukakun. Sen voi tehdä joko mannapuuroon tai riisipuuroon. Perinteisesti pannukakun kanssa tarjotaan luumukiisseliä ja paksua kermavaahtoa, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”snömos”.

Ahvenanmaan pannukakku

(8 annosta)

6 dl kypsää mannapuuroa (tai riisipuuroa)

2 dl maitoa

¾ dl sokeria

½ rkl suolaa

½ - 1 tl kardemummaa

1 kananmuna

Vuoan voiteluun ja pinnalle: voita

Keitä manna- tai riisipuuro. Notkista puuroa maidolla. Sekoita joukkoon sokeria, suolaa ja kardemummaa. Vatkaa mukaan kananmuna.

Voitele uunivuoka voilla. (Itse käytin pinnoitettua vuokaa, jonka sisämitat ovat 23 x 34 cm.)  Kaada pannukakkutaikina vuokaan. Käytä kaavinta.

Sulata nokare voita ja valele voisula taikinan pintaan. Paista pannukakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 minuutin ajan.

Tarjoa lisäksi liotettuja luumuja liemineen sekä kermavaahtoa.

Luumulisäke ja kermavaahto

250 g kuivattuja luumuja

3 dl vettä

1 kanelitanko

2 rkl sokeria

2 dl kuohukermaa

Liota luumuja vedessä muutaman tunnin ajan tai yli yön. Siivilöi luumut ja ota liotusliemi talteen.

Lisää liotusliemeen kanelitanko ja sokeri. Keitä 10–15 minuuttia. Lisää luumut liemeen ja jäähdytä.

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Tarjoa luumut liemineen sekä kermavaahto pannukakun lisänä. P.S. Oma havaintoni on, että Ahvenanmaan pannukakkuhan on lusikalla syötävää, melko paksuna kerroksena uunissa paistettua puuroa. Siksikin sen kanssa tarjotaan luumukiisseliä.

Ohjeet Michael Björklundin kirjasta Micken makeat. Luumuohjeen puolitin.

Ahvenanmaan oma kokkien kokki on Michael Björklund. Hänen ruokakeitaansa Smakby sijaitsee aivan Kastelholman linnan kupeessa. Makukylässä voi ruokailla, juoda kahvit ja tehdä ostoksia. Krouvi, herkkukauppa ja tislaamo löytyvät kaikki samasta paikasta. Micke kertoi uudesta hotellihankkeestaan ja tarjosi meille erikoisuutena merimetsoa sekä riisipuuroon valmistettua Ahvenanmaan pannukakkua luumujen ja kermapilven kera. Tämä pannukakku syödään lusikalla, aivan kuten puuro. 

Omenoistaan Ahvenanmaa tunnetaan

Ahvenanmaa on Suomen omena-aitta. Se tuottaa 70 prosenttia ammattimaisesti viljellyistä omenistamme. Omenatarhat  näkyvät ja tuoksuvat sadonkorjuun aikaan, ja miten lumoavia ne ovatkaan keväällä kukinta-aikaan. ”Ahvenanmaa vihannoi” -tapahtuma järjestetään vuosittain toukokuussa. Silloin ihaillaan kukkivia omenapuita ja nautitaan tuoretta parsaa. Myös parsan viljelyssä Ahvenanmaa nimittäin on Suomen ykkönen.

Omenoiden tuorepuristukseen saimme tuntumaa Saftstuganin mehustamossa. Sinne voi kuka vaan tulla puristamaan omenansa mehuksi. Isäntä esitteli meille tekniikan, jossa omenat hienonnetaan ja murskataan pressulle, asetetaan sitten puristimeen, joka alkaa juoksuttaa taivaallisen hyvää mehua. Tuskinpa olen koskaan parempaa omenamehua saanut! 


Ahvenanmaalla viljellään 30 eri omenalajiketta. Muutamien eri lajikkeiden makuja pääsimme vertailemaan Öfvergårdin omenatilalla. Kuvan maistelumehut vasemmalta oikealle ovat Discovery-, Santana- ja Rubinola-omenista. Hapokkuudeltaan, makeudeltaan ja aromiltaan jokainen näyttää ja maistuu erilaiselta. Itse miellyin ehkä eniten Discovery-lajikkeesta puristettuun mehuun. 

Skördefestin kävijämäärä tänä vuonna 13 700

Sadonkorjuujuhlien aikaan tullaan koolle niin omalta saarelta kuin myös saaristosta ja lisäksi Suomen mantereelta ja lähimaista. Tänä vuonna poikkeusolojen takia ruotsalaisia ei nähty, mutta virolaisia kyllä.

Sadonkorjuujuhla järjestetään aina syyskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Silloin tuhannet ihmiset voivat kiertää tilalta toiselle, maistella paikallisia tuotteita, nähdä kotieläimiä kanoista lampaisiin ja rotukarjaan, ostella ja nauttia ruokia ja juomia. Lapsille on varattu paljon kiinnostavaa nähtävää ja tekemistä.

Omenoiden lisäksi Ahvenanmaa tuottaa merkittävän osan Suomen sipuleista ja porkkanoista, myös perunaa ja jonkin verran kiinankaalia ja kurkkuja.

Oma ryhmämme kiersi eri kohteisiin bussilla. Mukanamme ja oppainamme olivat Viking Linen viestinnästä Christa Grönlund ja Johanna Boijer-Svahnström sekä Visit Ålandin markkinoinnista Sanna Könönen-Wahlstedt ja opas Riitta-Lea Väre.

Ensimmäinen kohteemme Viking Linen Gabriellalta lähdettyämme oli Maarianhaminan Merikortteli eli Sjökvarteret. Pub Niska tarjosi alla näkyvän kuvan peltileipäsiä. Katsastimme kultasepänliike Guldvivan sekä taidekäsityöliike Saltin. Rannan piskuinen, viehättävä kappeli oli ehdottomasti näkemisen arvoinen sekin.






Omenamehun lisäksi myyntikojuissa näkyi myös tyrni- ja seljankukkamehuja. Tyrni on Ahvenanmaalla erityisen hyvää, ja sitä saa myös mm. soseena. Kuivattu tyrnirouhe on kevyttä kotiin kannettavaa ja riittoisaa.

Vieraanvaraiset maatilat, monipuolinen tarjonta

Kuvan tyrnituotteet ovat Bolstaholmin tilalta, jonka pihalla oli useita myyntikojuja. Bolstaholm on suurimpia lihantuottaja Ahvenanmaalla. Charolais-karjan liha maistuu aromaattiselta ja pehmeältä. Aktiviteetteja ja tarjontaa tilalle oli järjestetty monipuolisesti, myös lapsille.

Turvaväleistä tapahtumassa huolehdittiin havainnollistamalla 1,5 metrin turvaetäisyyttä hauskasti heinähangon mitalla.

Bolstaholmin Henrik ja Ann Sundbergin tilan päärakennus on alla näkyvässä kuvassa. Isäntä kertoi, että sadonkorjuun tapahtuman aikaan vieraita käy pihapiirin tuntumassa "tusen i timme", jopa tuhat tunnissa.


Uutena kohteena Skördefestissä oli tänä vuonna Mickels Gård. Tilan vanha talo oli vuosikymmenet tyhjänä, kunnes rakennus päätettiin pelastaa kotimuseoksi. Seinistä revittiin lukuisia tapettikerroksia, ja näin saatiin esiin suoraan seiniin paikallisen taiteilijan maalaamia töitä. Hieno kohde tutustua.

Mickels Gårdin karjatila sijaistee Gottbyssä, ja siellä voi nähdä lampaita, poneja, kanoja, kilejä, sikoja ja lehmiä. Myyntikojujen tuotteista itseäni kiinnostivat erityisesti vuohenjuustot, joista alla näkyvässä kuvassa kotiin tuliaisiksi hankkimaani valkohomejuustoa. Sen kavereiksi ostin ohutta näkkileipää, hunajaa ja tyrnihilloa.

Näihin poimintoihin on aika lopettaa, koska parasta on jokaisen käydä itse paikan päällä aistimassa, miltä Ahvenanmaa tuntuu, maistuu ja näyttää. Lähiruoka on Ahvenanmaan valtti, kausiruoka niin ikään. Käsityötaide, historia, arkkitehtuuri, laivat, veneet ja muu mereen ja saaristolaiskulttuuriin liittyvä ovat jokainen oma lukunsa.

Kiitos Ahvenanmaa, olit hyvä, aion palata uudelleen!

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen