Puolukka-piparkakkujäädyke joulupöytään

Meidän perheessä puolukka-piparkakkuparfait on kuulunut jouluaaton aterian jälkiruuaksi jo vuosikymmenien ajan. Voin siis hyvällä syyllä kutsua joulujäädykettäni ikivihreäksi, koska tulen tekemään sitä varmasti jatkossakin. Muutamana vuonna kokeilin jotain muuta hakiessani vaihtelua, mutta taas olen tähän samaan palannut.

On siis aika kirjata ylös vuodesta toiseen hieman hioutunut ohjeeni. Joulun maku tulee siitä, että käytän nesteenä pienen määrän glögijuomaa, johon keitän vielä lisämakua kanelitangosta ja joskus lisään muitakin kokonaisia glögimausteita. Jäädykkeeseen nestettä tarvitaan desilitran verran, joten lisää glögijuomaa, jos sitä keitettäessä on haihtunut.

Puolukat murskaan nykyään teholeikkurilla. Toinen tapa on survoa puolukat puisella perunanuijalla. Piparkakkuja kannattaa varata myös tarjoilua varten, ja varmaan niitä jouluna jokaiselta löytyykin. Oma suosikkini ovat Annan piparkakut.

Kuvassa parfait on juuri kumottu. Parhaimmillaan nautittavaksi se on vasta hetken kuluttua. Muista siis ottaa joulupöytään tarkoitettu parfait pakastimesta ajoissa.

Jäädytän parfaitin muovisessa Tupperware-vuoassa, josta se irtoaa helposti. Jäädyke on tehtävä pakastimeen hyvissä ajoin, viimeistään tarjoilua edeltävänä iltana. Ota vuoka riittävän ajoissa huoneenlämpöön, ainakin 30–40 minuuttia ennakkoon. Parfait maistuu parhaalta, kun se on saanut hieman pehmetä. Lisänä maistuvat raikkaat puolukat, kermavaahto ja piparkakut. Kermavaahdon sijaan kinuskikastike on loistovalinta. Helpoiten se syntyy kinuskikermasta.

Puolukka-piparkakkujäädyke

1 dl glögimehujuomaa

1 kanelitanko (ja muita kokonaisia glögimausteita)

4 keltuaista

1 dl tomusokeria

5 dl kuohukermaa

5 dl kokonaisia puolukoita

1 dl murskattuja piparkakkuja

Lisäksi

puolukoita, piparkakkuja, kermavaahtoa tai kinuskikastiketta

Lisää glögijuomaan kanelitanko ja halutessasi muitakin kokonaisia glögimausteita. Keitä kannen alla kattilassa ainakin viisi minuuttia. Siirrä jäähtymään. Survo puolukat tai murskaa ne teholeikkurissa. Puolukkamurskan määrä on noin 3,5 dl. Murskaa piparkakut.

Sekoita keltuaiset, tomusokeri ja jäähtynyt glögijuoma teräsastiaan, jonka voit asettaa kattilan päälle. Ns. puuron haudutuskattila on tässä hyvä. Tarkista, paljonko maustettua glögijuomaa on jäljellä. Jos sitä on keitettäessä haihtunut, lisää juomaa niin, että määrä on 1 dl.

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja aseta päälle teräsastia, jossa on glögi-sokeri-keltuaisseos. Hämmennä seosta pohjaa myöten koko ajan. Se saostuu kuumuudessa nopeasti. Siirrä saostunut seos jäähtymään.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita glögi-keltuais-sokeriseokseen murskatut puolukat ja kääntele joukkoon kermavaahto ja piparkakkumuru.

Kaada jäädykeseos kylmällä vedellä huuhtaistuun jäädykevuokaan. Peitä ja siirrä pakastimeen. Anna jäätyä seuraavaan päivään tai sopivaan käyttöhetkeen saakka. Jäädykkeen voit valmistaa hyvissä ajoin esim. joulupöytään.

P.S. Jäädykkeeseen tarvitset munista vain keltuaiset. Käytä valkuaiset marenkien valmistamiseen ja tee esim. uutena vuotena Pavlova-jälkiruoka.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Leipäjuustopaistos ja marjoja

Leipäjuusto tuli tutuista tutuimmaksi lapsuudessani. Äiti teki sitä usein. Niinpä vielä aikuisenakin leipäjuusto on nostalgiaherkku monessa: salaatissa, grillissä kuumennettuna, pataruuassa, jälkiruokana, ravitsevana välipalana ja kahvin kanssa. Useimmiten lämmitän juustopalaset pienessä kermatilkassa ja lisään päälle kauden marjoja.

Ostan leipäjuuston valmiina kaupasta. Lämmitettynä se houkuttaa monesti enemmän kuin jääkaappikylmänä. Kuumennetun paistoksen pinnan saatan maustaa kardemummalla, joka sopii loistavasti leipäjuustoon varsinkin, kun paistos tarjotaan kahvin kanssa. Kaneli ei itseäni leipäjuuston maustajana viehätä, vaikka sitä näkee kyllä käytettävän - makuasia, josta ei sovi kiistellä.

Mietin, mikä kahvi leipäjuuston pariksi kaikkein parhaiten kävisi. Aikoinaan Paula-palvelussa työskennelleenä alkoi tämäkin kiinnostaa. Otin yhteyttä Pauligin kuluttajapalveluun, ja tummapaahtoista kahvia suosittelivat, Presidenttiä tai Juhla Mokkaa.

Jotkut haluavat ripauttaa paistoksen pintaan ennen kuumennusta tummaa ruoko- tai muscovadosokeria, mutta minusta niin leipäjuusto kuin uunijuustokin ovat juustoja, joten ei kiitos sokeria omaan juustooni.

Sen sijaan marjat voivat olla kevyesti makeutettuja. Marjoina käytän saatavilla olevia kauden marjoja: lakkoja, viinimarjoja, vadelmia, joskus myös marja- tai hedelmähilloja. Metsäiset maut pukevat rustiikkista leipäjuustoa. Rosmariinin tai timjaminoksat sopivat varsinkin lakan ja karpalon makumaailmoihin.

Leipäjuustopaistos ja marjoja

300–400 g leipäjuustoa

noin ¾ - 1 dl kuohukermaa

vuoan voiteluun voita

pintaan kardemummaa

Lisäksi:

marjoja, esim. lakkoja, kuivattuja karpaloita, mustaherukoita, tyrnimarjoja, ruusunmarjahilloa

tuoretta rosmariinia ja/tai timjamia

Paloittele leipäjuusto. Voitele uunivuoka voilla tai vuoraa esim. valurautainen paistinpannu leivinpaperilla ja voitele paperin pinta kevyesti.

Lisää juustopalaset yhteen kerrokseen ja valele päälle kermaa, mutta muista, että juustosta irtoaa kuumennettaessa jonkin verran nestettä, joten pieni määrä kermaa riittää.

Lisää marjoja pinnalle harvakseltaan. Jätä ainakin toinen puoli marjoista lisättäväksi myöhemmin.

Paista 200 - 225 -asteisessa uunissa 10–15 minuuttia, kunnes kerma kuplii kuumana.

Uunista otettua ripottele paistoksen pintaan kardemummaa. Lisää marjoja ja muutamia yrtinoksia. Tarjoa välittömästi. Pöydässä voi jokainen lisätä marjoja juustopaistoksen seuraan haluamansa määrän.

Leipäjuusto kotikeittiössä valmistaen

Olen kokeillut leipäjuuston valmistusta kaupan maidosta, ja kyllähän se juustonjuoksuttimen avulla tavallaan onnistuukin. Oman kokeiluni olen tallentanut blogiin 13.7.2016.

https://rouvakasvis.blogspot.com/2016/07/leipajuustoa-kotikeittiosta-kesamarjoja.html

Kuvassa kaupunkikodin sähköuunissa paistamaani leipäjuustoa, jonka kanssa kokeilin ruusunterälehtihilloa. Myös ruusuhillon ohje em. blogipostauksessa.

Maalaistaloissa leipäjuusto tehtiin ennen vanhaan itse ternimaidosta, mieluiten kuulemma neljännen lypsykerran ternimaidosta. Ensimmäisen lypsykerran ternimaito paistettiin uunijuustoksi, josta kuva alimpana. Perinteiseen tapaan leipäjuusto paahdettiin pilkulliseksi juustolaudalla avotulen äärellä.

Jos jostain pystyt hankkimaan ternimaitoa, paista se uunijuustoksi. Nykyään se  on harvinaista herkkua. Näin se sujuu: Kaada ternimaito voideltuun uunivuokaan ja mausta suolalla. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes maito hyytyy. Helppoa ja herkullista!

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Raparperista rapea ja makea paistos

Kevään ensimmäiset raparperinvarret päätyivät meillä uuniin rapean pinnan alle. Hiukan epäröin tarjota tuoreella inkiväärillä maustamaani paistosta alle esikouluikäiselle. Ennakkoarvioni oli, ettei lapsi varmaankaan tällaisesta pidä. Toisin kävi. Paistos maistui vaniljajäätelön kanssa niin, että se syötiin viimeiseen muruseen saakka. Ohje oli jopa kirjoitettava lappuselle äidille kotiin vietäväksi!

Raparperi on upea raaka-aine. Voiko kauniimman väristä mehua tai simaa ollakaan kuin raparperista tehty! Moni leipoo raparperista pulla- tai murotaikinaan piirakkaa, mutta itse pidän ”pohjattomasta” paistoksesta enemmän. Vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta se kyllä vaatii niskaansa.

Raparperikiisseli on toinen herkkuni. Mansikasta ja raparperista saa niin hyvän kiisselin, että sitä syö vaikka ruisleivän kanssa. Ja maitohan kuuluu raparperin pariksi aina, koska raparperin oksaalihappo sitoo kalsiumia.

Mielenkiinnosta kokeilin, sopisivatko paistokseen kaurahiutaleiden sijaan tattarihiutaleet. Kaurahiutaleilla olen tehnyt paistosta aiemmin. Kaurahiutaleisiin sekoitin murskattuja manteleita. Tattarihiutaleisiin lisäsin murskattuja saksanpähkinöitä. Puolelle vuokaa tuli toinen seos, ja puolelle vuokaa toinen. Lopputulos oli se, että molemmat maistuivat todella hyviltä. Valitse mielesi mukaan! Seuraavalla kerralla taidan kuorruttaa spelttihiutaleilla.

Sokerina käytin muscovadosokeria, koska sen lakritsinarominen maku miellyttää, mutta toki raparperin voi makeuttaa ihan tavallisellakin sokerilla ja muruseokseen voi muscovadon sijaan valita fariinisokeria, jos sitä sattuu kaapissa olemaan.

Taustatietoa raparperista www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Rapea raparperipaistos

400–500 g raparperia
3 rkl (muscovado)sokeria
tuoretta inkivääriä (peukalon pään kokoinen pala)
Pinnalle
1 dl sulatettua voita tai pullomargariinia
1 dl muscovado- tai fariinisokeria
2 dl kaura- tai tattarihiutaleita
½ dl rouhittuja kuoripäällisiä manteleita tai saksanpähkinöitä

Huuhtele raparperinvarret. Voit vetäistä niistä pintaa osittain pois, mutta kevään ensimmäisistä varsista ei tarvitse paljon poistaa.

Leikkaa varret paksuhkoiksi viipaleiksi. Siirrä palaset voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle tasaisesti sokeria ja raasta tuoretta inkivääriä. Tarkista, että sokeri ja inkivääri ovat mahdollisimman tasaisesti raparperin seassa.

Sekoita rasvaan hiutaleet, sokeri ja manteli- tai pähkinämurska. Ripottele seos tasaisesti raparperipalojen päälle.

Kypsennä paistosta 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Inkivääri sopii raparperin mausteeksi loistavasti.

Muscovadosokeri antaa raparperiin lakritsinaromia.

Murskatut mantelit tai pähkinät tukevoittavat muruseoksen.

Kuuma kohtaa kylmän, kun tarjoat juuri uunista otetun raparperipaistoksen kanssa jäätelöä.  

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Rosmariinisokeria ja eksoottisia hedelmiä

Tänään lautasellani paistaa aurinko ja tuoksuu metsä. Ananas, mango ja papaija olkoot aurinkoni ja rosmariini metsäni nyt, kun en muutamaan viikkoon pääse aamulenkille lähimetsään, vaan opettelen hetken aikaa olemaan sisätiloissa ja toipilas. Huhtikuun sääkin on tänään pilvinen.

Peitin lautasen viipaloidulla ananaksella, mangolla ja papaijalla, koska nyt on niiden sesonki Etelä- ja Väli-Amerikassa, ja niitä tuodaan Pohjolaankin piristämään meitä, jotka vielä odottelemme oman maan marjoja ja hedelmiä. Pakastimestani poimin kotimaan superruokaa, tyrnimarjoja ja lakkoja. Sopuisasti nämä pärjäsivät tulokkaiden kanssa samassa seurassa.

Metsän havuinen tuoksu tulee rosmariinista. Jos sinä pääset ulos ja metsään, voit korvata rosmariinin männynhavuilla. Kun kuusenkerkät kasvavat esiin, olen jo lenkkeilykunnossa, ja silloin valmistan maustesokerini kuusenkerkistä! Siihenkään ei ole enää pitkä aika. Kuusenkerkkäsokeri on upeaa kaikkeen, mihin kaipaat vähän aromaattista makeutta.

Hedelmäcarpaccio
(neljälle)

1 kypsä ananas
2 mangoa
2 papaijaa
1 – 2 dl tyrnimarjoja ja lakkoja
limetistä puristettua mehua
Rosmariinisokeri
4 rkl tavallista tai muscovadosokeria
2 rkl hienonnettua rosmariinia

Leikkaa tai kierrä käsin irti ananaksen tupsupää ja leikkaa pois myös kanta. Jaa ananas tukevalla veitsellä pitkittäin neljään osaan. Poista keskiosa, jos se on kova. Leikkaa pois kuoret ja tummat ”silmäkohdat”. Viipaloi neljännekset ja asettele lautasille.

Leikkaa mango siemenen molemmin puolin, kuori ja viipaloi. Siemenen ympärille jääneen hedelmälihan voit syödä heti. Lisää mangoviipaleet lautasille.

Halkaise papaija ja poista sisäosien siemenet ja kalvot. Kuori puolikkaat ja leikkaa ne pitkittäin kahtia. Viipaloi ja siirrä lautasille. Puserra päälle limetin mehua.

Ripottele tyrnimarjat ja lakat hedelmien päälle piristäviksi ”jalokiviksi”.

Mittaa sokeri huhmareeseen ja lisää joukkoon rosmariinia. Hiero niin kauan, että sokeri saa vihertävän värin ja siihen liukenee metsäistä aromia.

Ripottele maustesokeri hedelmä-marja-annosten päälle.
Annokset voit jäähdyttää jääkaapissa tai nostaa nautittaviksi heti.

Vinkki: Vaihda rosmariini halutessasi männynneulasiin tai kesän korvalla voit maustaa sokerin kuusenkerkillä.

Ananaksen makuparit

Ulkonäöllisesti isoa käpyä muistuttava ananas on totuttu yhdistämään muihin trooppisiin makuihin, kuten inkivääriin, vaniljaan, kaneliin, maustepippuriin, kookokseen ja rommiin. Kokeile ananasta myös mustapippurilla maustettuna. Yllätyt positiivisesti! Yrteistä ananaksen maku liittoutuu mielestäni hyvin paitsi rosmariinin myös mintun kanssa.

Ananas ei ole pelkästään jälkiruokiin tai välipaloihin soveltuva hedelmä, vaan se maistuu hyvältä myös pääruoissa. Sen sisältämä bromeliini-entsyymi pilkkoo proteiineja ja mureuttaa lihaa. Jälkiruokana ananas on hyväksi ruoansulatukselle.

Mango sopii moneen

Mango maistuu hyvältä ihan sellaisenaan, kun se on kypsää. Väri on intensiivinen ja hedelmäliha mehukas. Mango käy makeaksi herkuksi jälkiruokana tai välipalana, mutta se on hyvää myös esim. savustetun kalan, kylmien liharuokien, broilerin, pateiden, lohiruokien, katkarapujen ja muiden äyriäisten kanssa.

Aromaattinen papaija

Papaijan maku on makea ja aromaattinen, mutta siinä ei ole lainkaan hapokkuutta. Saat maun paremmin esiin, kun puserrat papaijalle hieman limetin, sitruunan tai appelsiinin mehua. Voit syödä papaijaa kuten melonia, ja vaikka suoraan kuorestaan lusikoiden.

Papaija on hyvää jälkiruokana, mutta maistuu myös esimerkiksi kylmien liharuokien kanssa. Saat papaijasta ihanan kastikkeen, kun lisäät papaijaa jogurttiin ja maustat kastikkeen inkiväärillä. Tämä käy niin kasviksille, salaateille kuin broileriruoillekin.

Hyvää papaija on myös maustettujen ruokien, esim. curryruokien lisäkkeenä ja äyriäisten kanssa. Papaija sisältää papaini-entsyymiä, joka pilkkoo proteiineja, joten se käy myös lihan mureuttamiseen.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

Hedelmä-rahkamoussea jälkiruoaksi

Pääsiäisenä haluan tarjota jälkiruokana jotain muutakin kuin mämmiä ja pashaa. Meillä kun nuorempi polvi ei ole näihin perinneherkkuihin edes kovin ihastunut. Kehitin jälkiruoan, jossa yhdistyvät pääsiäiseen kuuluva rahka, raikkaat kauden hedelmät ja mantelit. Maistelun perusteella vaikutti siltä, että kokeilu onnistui ja suosio oli taattu.

Annostelin jälkiruoan aika pieniin maljoihin periaatteella "vähän, mutta hyvää". Raikkaus tulee tuoreista hedelmistä, ja pehmeän vaahtomaisen rakenteen rikkovat pohjalle lisätyt mantelipalaset.

Kypsä passiohedelmä on aromikas lisä rahkamoussen päällä ihan sellaisenaan. Tällä kertaa hedelmät kuitenkin kaipasivat pikkuisen makeutta ja maustetta niskaansa, koska ne olivat aavistuksen liian raakoja. Niinpä tuprautin päälle kaneli-tomusokerihunnun.

Piparkakkutaikinasta leivotut lusikat kestivät hyvin ruokailuvälineinä. Koska ne oli leivottu melko tiiviistä taikinasta ja söimme ne lopuksi, palan painikkeeksi sopi kupillinen vahvaa kahvia.

Kypsän passiohedelmän kuori on rypistynyt ja hedelmä tuntuu kokoonsa nähden vielä melko painavalta. Hedelmät kannattaa säilyttää jääkaapissa. Malto on helppo syödä puolitetusta hedelmästä lusikalla.

Syötävä osa koostuu pienistä siemenistä, joita ympäröi mehukas, hyytelömäinen hedelmäliha.

Passiohedelmä sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä kuituja. Maku muistuttaa hieman vadelmaa ja appelsiinia. Se on täyteläinen ja raikas, vaikka hedelmälihan rakenne saattaa vaikuttaa epäilyttävältä. Minusta passio- eli kärsimyshedelmän aromi on todella hieno. Siinä mielessä nimi ei tässä tapauksessa ole enne.

Hedelmä-rahkamousse

2 dl maitorahkaa
3 rkl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
1 (veri)appelsiini
½ dl karkeasti rouhittuja manteleita tai esim. pistaasipähkinöitä
2 passiohedelmää
Pinnalle
ripaus kaneli-tomusokeriseosta

Siirrä maitorahka suodatinpaperilla vuorattuun kahvinsuodatinsuppiloon valumaan noin tunnin ajaksi. Nestettä irtoaa muutama ruokalusikallinen. Vatkaa rahkan joukkoon sokeri.

Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi toisessa astiassa ja kääntele se rahkaseokseen.

Leikkaa appelsiinista pois kuori valkoisine osineen ja jatka leikkaamalla lohkot irti kalvojen välistä, jolloin saat kalvottomia lohkoja. Pilko nämä noin neljään osaan, ja jaa annosmaljojen pohjille.

Rouhi mieluiten kuoripäälliset mantelit ja ripauta ne appelsiinipalasten päälle. Jaa rahkamousse annosmaljoihin.

Halkaise passiohedelmät ja nostele sisukset pikkulusikalla rahkamoussen pinnalle.

Mittaa tomusokeria ja kanelia teesiivilään noin teelusikallisen verran ja tuprauta seosta annoksiin.
Vinkki: Voit valmistaa rahkamoussen jääkaappiin valmiiksi etukäteen. Voit paloitella myös appelsiinin ja irrottaa passiohedelmälihat pikkukuppeihin jääkaappiin.  Kun kokoat jälkiruoka-annokset juuri ennen tarjoamista, mousse on ehtinyt jähmettyä, hedelmät ovat raikkaat ja mantelit rapeat, kun päästään herkuttelemaan.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen