Lämmin kukkakaalisalaatti

Kukkakaalin nupuista saa raastamalla tai vain veitsellä leikaten couscousin, vähän riisinkin näköistä murusta. Kuumensin murustetun kukkakaalin osaksi lämmintä salaattia. Muiden kesäisten kasvisten kanssa kukkakaali”jyväset” sulautuivat rakenteeltaan miellyttäväksi, lämpimäksi salaatiksi.

Yhdistin kukkakaaliin tuoreita herneitä, joista sai mintulla maustettuina loistavan rungon salaatille. Kuumensin mukaan kesäsipulia ja kirsikkatomaatteja. Auringonkukan- ja kurpitsansiemenet ripautin pinnalle paahdettuina.

Salaatti maistui lämpöisenä hyvältä ihan sellaisenaan. Kokeilin kuitenkin meheväksi kastikkeeksi kurkkuraitaa, ja se toimi todella hyvin. Sekä kurkkuraaste että jogurtti kannattaa ensin valuttaa kunnolla kastiketta varten.

Kuvassa näkyy vihreässä kulhossa raastettua kukkakaali"couscousia", vieressä valmis kurkkuraita kastikkeeksi. Ainekset menossa pannuun kuumennettaviksi.

Salaatti on melko ruokaisa jo edellä mainituista aineista koottuna, mutta sitä voi täydentää paahdetulla leivällä. Kurkkuraitaa voi levittää leivän päälle. 

Lämmin kukkakaali-hernesalaatti

1 pienehkö kukkakaali (400 – 500 g)
noin 1 litra herneenpalkoja (2 ½ dl herneitä)
2 kesäsipulia naatteineen
8 kirsikkatomaattia
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä
½ dl tuoretta, hienonnettua minttua
¾ dl auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
Kastike
½ kasvihuonekurkku tai 1 avomaan kurkku
2 dl bulgarianjogurttia
¼ tl suolaa
mustapippuria myllystä
½ tl juustokuminaa eli jeeraa
1 tl hunajaa
2 rkl tuoretta, hienonnettua minttua

Aloita kastikkeesta. Raasta kurkku ja siirrä valumaan siivilään. Painele kevyesti. Pane toiseen siivilään valumaan jogurtti. Itselläni on tapana valuttaa jugurtti kahvinsuodatinsuppilossa, joka on vuorattu suodatinpaperilla.

Irrottele kukkakaalista suojalehdet, nuput ja kantaosa. Raasta nuput riisimäiseksi silpuksi. Paloittele kukkakaalin muut osat veitsellä melko pieniksi palasiksi.

Silvo herneenpalot. Paloittele sipulit salaattiin sopiviksi.

Halkaise huuhdotut tomaatit. Paahda siemenet kuivassa, kuumassa pannussa. Siirrä siemenet eri astiaan. Hienonna minttu.

Kuumenna öljy tilavassa paistinpannussa. Lisää kukkakaalin suojalehtien ja kannan palaset ja sipulit. Kuumenna sekoitellen ja nostellen kahdella lastalla niin, että ainekset kypsyvät. Lisää pannuun tomaatit ja kaalinnuppuhakkelus sekä herneet. Kääntele hetken aikaa. Kun ainekset ovat kuumat, mausta suolalla, pippurilla ja mintulla.

Sekoita valutettuun jogurttiin valutettu kurkkuraaste. Mausta suolalla, pippurilla, jeeralla, hunajalla ja mintulla.

Ripauta lämpimän salaatin päälle paahdetut siemenet ja hienonnettu minttu. Voit lisätä salaatin päälle jogurttikastiketta nokareina tai tarjota kastikkeen erikseen. Täydennä salaatti esimerkiksi tuoreella patongilla tai hiivaleivällä.

Vinkit: Salaatin seurana maistuu paitsi leipä myös savukala, esimerkiksi savumuikut, joita voi hankkia säilykkeenä.

Salaatti on hyvää lämpimänä ja haaleana, mutta myös jääkaapissa jäähdytettynä. 

Teksti, ruokaohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

 

Aina hyvä hölskytyskurkut

Hölskytyskurkut ei ole mikään uusi keksintö, mutta kuinka suosittuja hölskykurkut tänä päivänä ovatkaan! Ne sopivat sekä tavallisen kotiruoan että modernin katuruoan kavereiksi.

Kurkkuja on hölskyltelty ennen vanhaan kahden lautasen välissä niin talonpoikaiskodeissa kuin herraskartanoissakin useimmiten liharuoan lisäkkeeksi heti, kun avomaan kurkkusatoa on alettu kesällä saada. Nyt nämä perinnekurkut ovat nuorison suosiossa burgereiden ja täytettyjen patonkien välissä.

Hölskytys-, hölsky- ja joskus hyrskytyskurkuiksi nimitettyjä kurkkuja syödään myös läntisessä naapurimaassa. Niitä kutsutaan ruotsin kirjakielessä nimellä klappgurkor ja kansankielessä nimellä skakagurkor. Virossa vastaavat kurkut ovat saaneet nimen klopitud kurgid. Ohjeita näkee melko vanhoissakin keittokirjoissa. Alun perin ohjeeseen kuului yhtä paljon suolaa kuin sokeriakin. Itse olen vähentänyt suolan määrän teelusikalliseen vastaamaan ruokalusikallista sokeria.

Ennen vanhaan kurkkujen pinta saattoi maistua karvaalta. Sen takia kurkut kuorittiin ennen hölskytystä. Koristeellisuuden takia voi vetäistä kurkuista pitkittäin osan kuoresta pois, mutta maun kannalta tämä on täysin tarpeetonta. Jos avomaan kurkuissa on kuoressa karvautta, voi kuoret toki poistaa.

Etikaksi on alkujaan valittu väkiviinaetikka, koska sitä on ollut yleisesti saatavilla. Nykyään käytän hölskytyskurkkuihin useimmiten joko omena- tai valkoviinietikkaa. Tuoreen tillin määrästä sen sijaan ei kannata säästellä. Se viimeistelee kurkut aromikkaiksi.

Muuntelu on mielestäni sallittua, vaikka kyseessä on isoäidin tai mummun kurkuiksikin nimitetty perinneruoka. Tillin voi vaihtaa korianteriin ja mukaan voi lisätä tuoretta, hienonnettua chiliä ja/tai raastettua inkivääriä. Näin kurkut saavat aasialaisvivahteen, ja käyvät moderneihin ruokiin.

Fenkoli on kurkun makupariksi nappivalinta. Kokeile lisätä hölskytyskurkkuihin fenkolinsiemeniä tai tuoretta fenkolia ohuina siivuina. Lisää mukaan myös tillimäiset fenkolintupsut. Fenkolikurkut maistuvat kalaruokien, esimerkiksi paistettujen ahvenfileiden kanssa. Huom. Fenkolinsiemenistä saat aromit heräämään henkiin kuumentamalla siemeniä hetken aikaa pannussa, ja murskaamalla siemenet kevyesti huhmareessa.

Villivihanneksista hölskykurkkuihin voi poimia tillin tilalle esimerkiksi siankärsämönlehtiä, rantaminttua tai mustaherukanlehtiä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Hölskytys-, hölsky- ja hyrskytyskurkut, mummon ja isoäidin kurkut ovat tuttuja monelle, mutta lisäksi nämä kurkut ovat saaneet savolaisilta nimen rumpsutuskurkut, lyhyesti rumpsukurkut. Tunnetaanpa nämä myös lätkytettyinä kurkkuina, plätky- tai lätsytyskurkkuina, plitipläti- ja ravistuskurkkuina. :-D

Taustatietoa tillistä löydät osoitteesta: www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Pirjon hölskytyskurkut

4 avomaankurkkua tai 1 kasvihuonekurkku
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl väkiviinaetikkaa tai 2 rkl omena- tai valkoviinietikkaa
½ dl tuoretta, hienonnettua tilliä

Leikkaa huuhdotut kurkut ohuiksi viipaleiksi. Parhaiten viipalointi sujuu mandoliini-vihannesleikkurilla.

Siirrä kurkkusiivut syvälle lautaselle. Mittaa päälle sokeri, suola ja etikka sekä tilli.

Aseta toinen lautanen kanneksi ja hölskytä kunnolla niin, että kurkkuviipaleet maustuvat kauttaaltaan.

Valuta ylimääräinen neste pois. Tarjoa kesäruoan lisäkkeenä.

Teksti, kuvat ja ruokaohje: Pirjo Toikkanen

Näin teen tillilihan

Tilliliha on mielestäni yksi skandinaavisen keittiön helmistä, mutta tillilihaa tehdään toki muuallakin. Me Suomessa emme vain oikein ymmärrä tillilihan arvoa. Lieneekö syynä se, että moni on saanut huolimattomasti valmistettua tillilihaa. Mutta jos ruoka tehdään laadukkaista, tarkoitukseensa parhaiten sopivista raaka-aineista huolellisesti ja taitavasti, sydämellä, ei lopputulos voi olla muuta kuin herkkua. Tämä pätee myös tillilihaan.

Tillilihaan tulee mielestäni aina valita luullista, mieluiten nuoren eläimen lihaa, joko nautaa tai karitsaa. Harvoin enää varsinaista vasikan lihaa on saatavana, niinpä karitsan, korkeintaan vuoden ikäisen yksilön keittoliha on paras valinta. Aiemmin tilliliha tehtiin syyskautena karitsasta ja kesällä nuoren naudan, mieluiten vasikan lihasta. Talvella keiteltiin pidempään esimerkiksi häränrintaa. Nuoren eläimen liha sopii hyvin kesäperunoiden kaveriksi.

Keittoliha tarkoittaa luullista lapaa, rintaa ja etuselkää. Jo suomalainen klassikkokeittokirja Kotiruoka painottaa varhaisimmissa painoksissaan, että tillilihaan tulee käyttää lihaa, jonka ”luut on rikottu”. Ymmärrän tämän niin, että esimerkiksi karitsan lapalihan luut sahataan poikki, vaikka muutoin liha pidetäänkin yhtenä kappaleena. Lihakauppias voi tämän helposti tehdä.

Kuva alla: Nostin keittämäni lihapalat reikäkauhalla samaan "pilkkumiin", johon muistan äitini nostaneen keitetyn lihan hieman jäähtymään ennen paloittelua. Luut irtoavat lihasta itsestään.

Luiden ”rikkomisen” etu tarkoittanee sitä, että tällöin luuydin ja luuydinneste pääsevät vapaasti irtautumaan liemeen. Liemestä saadaan maukas ja siihen tulee paljon kollageenia, liivatemaisesti käyttäytyvää ainetta. Luuydinliemi on ollut jo jonkin aikaa New Yorkissa ja muuallakin mitä trendikkäintä ja terveyshyödyistä on puhuttu. Liemen uskotaan mm. parantavan ihoa (kollageeni) ja olevan hyväksi nivelille (glukosamiini) ja vatsalle (glysiini). Tässä lienee perää.

Hapanimelyys on tillilihan hienous. Mekin pohjoismaalaiset olemme kehittäneet ruokalajin, johon haetaan makuharmoniaa makeasta, happamasta ja tietysti myös suolaisesta. Tähän perustuu monien aasialaisruokien viehätys. Kun valmistin tillilihan niin, että käytin liemeen varhaisvihanneksia, minusta niistä tuli riittävästi makeutta liemeen, mutta jokainen maistelkoon, tarvitseeko ruoka ripauksen sokeria. Happamuus puolestaan varmistetaan lisäämällä tillilihaan etikkaa.

Suomalainen tilli kasvaa olosuhteissa, joissa se saa valoa suuren osan vuorokautta. Missään muualla tilli ei kasva yhtä aromikkaaksi. Kovin monissa maissa tilliä ei edes käytetä yhtä leimallisesti kuin meillä eri ruokalajeihin. Voimme olla ylpeitä yöttömien öittemme upeasta tillistä!

Taustatietoa tillistä löydät osoitteesta www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu.

Kesällä varhais- ja kesäperunoiden kanssa maistuvat erilaiset kalaruoat, mutta unohtaa ei kannata myöskään tillilihan kaltaisia keitettyjä liharuokia. Samalla kaavalla, jolla tehdään tillilihaa, valmistuu myös piparjuuriliha ja sitruunaliha. Ne ovat herkkuja esimerkiksi siikli-perunoiden kanssa.
Samoin voi joskus valita kesäperunoiden pariksi aladobia. Keitettyä lihaahan sekin on hyydytetyssä muodossa. Kesä ja grillaus -teema on niin mainostettu juttu, että muut tavat valmistaa ruokaa kesällä ovat unohtuneet.

Tilliliha à la Rouva Kasvis

Vaihe 1
1,4 kg karitsan tai nuoren naudan lapaa (etuselkää, rintaa) luineen
vettä peitoksi asti
1 tl suolaa
Vaihe 2
2 sipulia (kesäsipulit varsineen)
2 – 3 (kesä)porkkanaa
2 lehtisellerin vartta
2 valkosipulin kynttä
10–14 kokonaista valkopippuria
½ tl suolaa
Vaihe 3
3 – 4 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 salottisipuli tai kesäsipuli
7 ½ dl siivilöityä keitinlientä
1 tl hienoksi raastettua piparjuurta
tillinvarsia hienonnettuna
noin 2 tl väkiviinaetikkaa
(noin 1/2 tl sokeria)
1 dl kuohukermaa
tarvittaessa suolaa ja valkopippuria
1–2 dl hienonnettua, tuoretta tilliä ilman varsia

Pyydä lihakauppiasta sahaamaan luut katki niin, että lihakappaleet mahtuvat kattilaan. Tässä vaiheessa liha saa jäädä muutoin mahdollisimman yhtenäiseksi.

Pane keittoliha tilavaan kattilaan. Kaada päälle kylmää vettä peitoksi asti. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kuori pintaan nouseva vaahto pois. Kattilan reunoista voit pyyhkiä vaahdon helpoiten talouspaperilla. Lisää keitinveteen suolaa.
Huuhdo ja paloittele sipulit, porkkanat ja lehtisellerin varret, ja lisää kattilaan. Kuori ja puolita valkosipulin kynnet. Lisää valkosipuli ja pippurit keitokseen.
Keitä lihaa keskilämmöllä tai miedolla lämmöllä, ”hiljaa hymyillen” noin 2 tuntia.
Anna lihan hetken aikaa rauhoittua liemessään. Nosta se sitten reikäkauhan avulla erilleen. Siivilöi liemi. Jos esim. porkkanapalat näyttävät hyväkuntoisilta, säästä ne lisättäväksi valmiiseen ruokaan.
Leikkaa liha kuutioimaisiksi palasiksi. Poista samalla luut ja kalvot, joita et halua valmiiseen ruokaan. Luut irtoavat ihan itsestään. Hienonna kuorittu salottisipuli tai paloittele kesäsipuli.

Sulata kattilassa voita. Lisää vehnäjauhot ja sipuli. Sekoita, mutta älä ruskista jauhoja. Lisää siivilöityä lihan keitinlientä vähin erin koko aja sekoittaen. Lisää hienonnettuja tillinvarsia ja piparjuuriraastetta. Hauduta kastike kypsäksi, noin 10 minuuttia.
Siirrä paloiteltu liha kastikkeeseen. Mausta kastike väkiviinaetikalla ja ripauksella sokeria. Maistele välillä, että saat mieleisesi hapanimelyyden. Lorauta mukaan kermaa. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja valkopippuria myllystä. Tarkista, onko etikasta saatu hapokkuus sopiva, onko kastikkeessa lievä makeus, ovatko happo ja makeus tasapainossa. Kesällä kastike saa makeutta kesäkasviksista.
Lisää kastikkeeseen mahdollisesti säästämäsi porkkanapalaset sekä runsaasti tuoretta, hienonnettua tilliä.
Tarjoa laadukkaiden perunoiden, esimerkiksi kesällä siikli-perunoiden, ja vaikkapa höyrykypsennetyn parsakaalin kanssa. Lisäkkeeksi sopivat hölskytyskurkut.
Juomaksi valitsin ryhdikkään Grüner Veltliner -valkoviinin.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

 Kuvan astiat: Country White, sisustusliike, Tuomarinkyläntie, Hki

Nyhtökaura ja tsatsiki pitaleivän täytteinä

Nyhtökauran testaaminen jatkui tänään keittiössäni suotuisissa merkeissä. Inkivääri-nyhtökaura sopi täydellisen hyvin pitaleivän väliin, jonne sujahti myös raikkaita vihanneksia, tsatsikia ja shirachalla terästettyä kastiketta. Vähitellen ”nyhtis” alkaa löytää paikkansa ruokakartallani.

Olen tullut siihen tulokseen, että nyhtökaura on pelastus ja apu jauheliha- ja broilerikierteeseen joutuneille! Kesti hetken tämä oivaltaa, koska itse en tunnista ko. kierteessä olevani ilmeisesti syystä, että meillä nopeaan ruoanlaittoon tavallisin valinta on kala, ja sitä saamme monipuolisesti ja tuoreena.

Jo nyhtökauran pakkaus muistuttaa jauheliha- tai broilerituotteiden pakkauksia. Kynnys tarttua nyhtökauraan on median kovan rummutuksen takia nyt matala ihan jo uteliaisuudesta, jos vain tuotetta olisi saatavilla. Nyhtökaurassa houkuttaa, että se on pikaisen kuumentamisen jälkeen heti valmista syötäväksi.

Tarjonta ei tällä hetkellä vastaa lainkaan kysyntää. Hintaa moni miettii niin ikään. Itse maksoin nyhtökaurasta 22 e / kg, mutta jotkut kertovat saaneensa sitä 16 eurolla kilo.

Nyhtökauran ravintoainetietoja lisäsin blogipostaukseni loppuun, koska ne kiinnostavat nimenomaan verrattuina jauhelihaan ja esimerkiksi quorniin, joka edustaa lähintä rinnakkaistuotetta nyhtökauralle.

Nyhtökauran ulkonäöstä, rakenteesta, suutuntumasta ja mausta jokainen voi tehdä omat päätelmänsä. Mikään niistä ominaisuuksista ei minua innoita suureen ylistykseen, mutta kaikkeen tottuu. Eivät broilerinliha ja jauhelihakaan pelkkinä kovin hemaisevia ole.

Käytä street foodiin

Kyse on siitä, minkä kanssa nyhtökauraa yhdistelee ja nauttii. Street food eli katuruoka on mielestäni yksi parhaita tapoja nauttia nyhtökaurasta. Silloin siihen voi hyvin yhdistää meheviä ja maukkaita kasviksia, tulisiakin maustekastikkeita, raikkaita yrttejä ja vastaleivottua, ihanaa leipää tai sämpylää. Juuri tällaisen kokonaisuuden tänään tein.

Täytin itse leipomani, uunituoreet pitaleivät niin, että ensin levitin pitaleivän sisuksiin kauttaaltaan shirachalla terästettyä kastiketta. Pohjalle nostelin runsaasti rapsakoita salaatinlehtiä ja päälle lusikoin kuumennettua nyhtökauraa. Täytteeksi tuli myös kevätsipulia ja kirsikkatomaatteja sekä aivan ihastuttava tsatsikikastike.

Halusin tehdä mahdollisimman aidon ja hyvän tsatsikin, koska tsatsikikastikettahan me kaikki tarvitsemme pitkin koko kesäisen grillikauden! Käännyin siis kreikkalaisen Akis Stabouliksen puoleen. Hän opettaa Ravintolakoulu Perhossa tulevia kokkeja. Akis kutsuu antamaansa ohjetta klassiseksi tsatsikiksi, johon voi lisätä mausteeksi tuoretta tilliä tai minttua. Itse ryyditin tsatsikin tällä kertaa mintulla.

Pitaleipä
(8 kappaletta)

3 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
noin 6 dl hiivaleipäjauhoja (tai durumjauhoja)
1 – 2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

Murenna hiiva lämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Alusta joukkoon jauhot ja tilkka öljyä.

Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa peitettynä puoli tuntia.

Leivo taikina pötköksi ja leikkaa se kahdeksaan osaan. Pyöritä nämä pulliksi.

Litistä taikinapallot ja kauli noin sentin paksuisiksi, halkaisijaltaan 10 – 15 cm:n leipäsiksi. Asettele leipäset kahdelle, jauhotetulla leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Peitä leivät liinalla ja anna kohota 10 minuuttia. Älä pistele leipiä, koska niiden on tarkoitus kohota kuplamaisiksi. Durumjauhoilla leivät paistuvat parhaiten ontoiksi. Hiivaleipäjauhoja käyttäen ne jäävät pikemminkin litteiksi sämpylöiksi, eikä varsinaista ilmataskua välttämättä muodostu.

Paista leipiä 250-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

Harjaa jauhot leivistä ja halkaise leivät täyttämistä varten.

Akisin tsatsiki

250 g paksua, kreikkalaista jogurttia
250 g (noin puolikas) kurkkua
1 – 2 valkosipulinkynttä
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 rkl puna- tai valkoviinietikkaa
suolaa
(tuoretta tilliä tai minttua)

Siirrä jogurtti kulhoon, jossa voit siihen sekoittaa muut aineet. Yleensä jogurtti on hyvä valuttaa. Ks. ohjeet alla näkyvistä Karlan vinkeistä.

Kuori ja raasta kurkku karkeaksi raasteeksi.

Siirrä kurkkuraaste siivilään, ja laita alle astia, johon neste voi valua. Ripota joukkoon 1 tl suolaa ja jätä kurkkuraaste valumaan puoleksi tunniksi.

Kuori valkosipulinkynsi ja raasta se mikroteräleikkurilla jogurtin joukkoon. Voit myös hienontaa sen veitsellä. Tarkista ensin, onko jogurtista irronnut nestettä. Valuta mahdollinen irronnut neste tarkkaan pois.

Mausta jogurtti öljyllä ja viinietikalla.

Painele kurkkuraastetta siivilää vasten, ja siirrä jogurttiseokseen. Sekoita ja tarkista maku.

Tsatsiki voidaan maustaa tuoreella tillillä tai mintulla.

Anna tsatsikin vetäytyä jääkaapissa hetken aikaa. Käytä tsatsiki parin päivän sisällä. Maku muuttuu säilytettäessä, koska valkosipuli alkaa käydä.

Karlan vinkit tsatsikin valmistukseen

Minulla on myös toinen kreikkalaista ruokakulttuuria hyvin tunteva ystävä, Karla Koullias. Hän on oppinut tsatsikin valmistuksen appiukoltaan Goergesilta. Tämän mukaan tsatsikin tulee olla lusikoitavaa, ei valuvaa, kuten monista suomalaisista ohjeista saa aikaiseksi.

On tärkeää valuttaa sekä jogurtti että kurkkuraaste.  Karla valuttaa jogurttia suodatinsuppilossa kahvinsuodatinpaperin sisällä usean tunnin ajan jääkaapissa. Jogurtin valinta on hänestä osin makuasia, mutta hän kertoo appiukon suosikin olleen Valion Bulgarian jogurtin. Sitä voi käyttää joko pelkästään tai siihen voi sekoittaa kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia mukaan. Näin tsatsikista saa pehmeämpää ja rasvaisempaa.

Karlan tsatsikiin tulee 5 dl jogurttia, 1 kurkku, 2 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan), loraus oliiviöljyä ja viinietikkaa, ripaus suolaa ja sokeria, Santa Marian sitruunapippuria sekä TelliCherry -mustapippuria.

Jogurtista valuttamansa heran Karla käyttää leipä- tai sämpylätaikinaan. Valmistus tapahtuu muutoin kuten Akisin ohjeessa. Karla painottaa, että tsatsiki tarjotaan kauniista kulhosta ja se koristetaan yhdellä mustalla oliivilla.

Tsatsikin Karla kertoo nauttivansa hyvän leivän kanssa tai osana kala-, äyriäis- tai liharuokaa, mutta se maistuu myös ihan vain kreikkalaisen salaatin ja retsiinan kanssa. Alla työvaihekuva tsatsikin valmistuksesta.

Shirachalla terästetty kastike

3 rkl sweet chili –kastiketta
2 rkl shiracha-kastiketta
2 – 3 rkl tomaattipyreetä

Sekoita kastike, jolla pitaleipien sisäpinnat voidellaan, näistä kolmesta aineesta. Säädä ainesuhteet makusi mukaan. Kun tein seoksen pitaleipiäni varten, en mitannut tarkalleen, vaan maustoin kastikkeen sopivaksi makuaistini mukaan.

Nyhtökaura, mausteena kaffirlimetin lehteä, seesaminsiemeniä ja inkivääriä

Pakkauksen mukaan / 100 g:
Energiaa 207 kcal
Rasvaa 5,1 g
Hiilihydraatteja 8,0 g
Proteiinia 31,0 g

Quorn

Pakkauksen mukaan / 100 g:
Energiaa 114 kcal
Rasvaa 2,6 g
Hiilihydraatteja 6,0 g
Proteiinia 14,0 g

Vähärasvainen naudan jauheliha

Finelin mukaan / 100 g:
Energiaa 138 kcal
Rasvaa 7,0 g
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 18,8 g

Broileri, rintafilee, nahaton, suikaleet tai leikkeet

Finelin mukaan / 100 g:
Energiaa 109 kcal
Rasvaa 2,0 g
Hiilihydraatteja 0 g
Proteiinia 22,4 g

P.S. Kannattaa katsoa myös edellinen postaukseni, koska sen aihe on nyhtökaura.

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Tsatsikijuoma ja kurkku-lohileipä

Kevätkurkut ja ennen kaikkea niiden tuoksun muistan jo lapsuudesta. Aina tuorekurkkuja ei ollut saatavana, mutta keväällä niitä tuli kauppoihin. Kun pitkästä, metsänvihreästä kurkkupötköstä leikattiin siivuja, niistä levisi hyvä aromi. Aikuiset saattoivat ripauttaa suolaa kurkkuviipaleilleen.

Kun omat poikani olivat pieniä, kerrostalonaapureinamme asui ihana, meitä varttuneempi pariskunta, jolle pojat mielellään livahtivat soittamaan ovikelloa. Siellä otettiin lapset aina lämpimästi vastaan.

Muistan, että jonain keväänä näillä naapureillamme oli laatikollinen kasvihuonekurkkuja, jotka oli tuotu Närpiöstä. Silloin meillä opittiin, että kurkku puolitetaan, tartutaan kiinni kapeasta päästä ja syödään kurkku haukaten ihan sellaisenaan, suun täydeltä.

Tsatsiki on yksi parhaimmista kastikkeista varsinkin grilliaterioilla. Nyt käytin samoja aineksia juoman valmistamiseen tehosekoittimessa. Ai että ja voi sentään, kun tuli hyvää!

Tsatsikijuoma
(kahdelle)

2 dl kreikkalaista jogurttia
puolikas kurkku (200 g)
3–4 pientä mintunoksaa
ripaus suolaa
2 tl hunajaa
ripaus mustapippuria
¼ valkosipulinkynttä raastettuna
2 - 3 tl sitruunanmehua

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta niistä sileä juoma. Parhaimmillaan tsatsikijuoma on jääkylmänä, joten käytä kylmiä aineita ja kylmiä laseja.

Voit tarvittaessa jäähdyttää juoman laseihin annosteltuna joko jääkaapissa tai laittamalla lasit jääkylmään veteen.

Tuore minttu ja sitruunasta puristettu mehu ovat tsatsikijuomassa oleellisia maun antajia.

Kurkku-lohileivät

Varaa tarpeellinen määrä viipaloitua ruisvuokaleipää.  Itse pidän tässä tapauksessa eniten Real-leivästä ja perunalimpusta. Neljälle viipaleelle tarvitset levitettä varten yhden avokadon. Murskaa avokadon malto haarukalla, mausta sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla ja levitä seos leipäviipaleille.

Sivele ohuille graavilohisiivuille hyvin kevyesti piparjuuritahnaa ja pyöräytä lohiviipaleet ilmavasti leipien päälle. Leikkaa leiville reilusti kurkkua. Viipaleet voit leikata pitkittäinkin pätkästä kurkkua ja kiinnittää cocktailtikun avulla purjeeksi leiville. Lisää vielä tuoreita tillinoksia ja nauti!

Taustatietoa kurkusta osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Viikko 13 on Suomessa nimetty kurkkuviikoksi.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Puksuttavan junan dippikasvikset

Tänään on ollut juhlapäivä, koska saimme lapsenlapsen yökylään. Aloin rakentaa heti aamupäivällä kasvistarjotinta, koska viime viikolla minuun teki vaikutuksen netissä näkemäni kuva dippivihannesten kivasta tarjoiluideasta. Kasvistikut oli lastattu paprikanpuolikkaisiin, jotka yhdessä muodostivat junan.

Leikkasin erivärisistä paprikoista junanvaunuja, ja jätin niihin kannat paikoilleen, sillä niiden tuli toimia liittiminä vaunujen välillä. Kaikki paprikat olivat erikokoisia, mikä vaikeutti vaunujen liittämistä toisiinsa. Mietin, ymmärtääkö lapsi tätä lainkaan junaksi.

Sain kasvisjunani juuri ja juuri valmiiksi, kun ovikello soi. ”Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää” -luomukseni odotti pöydällä. Jokainen kurkkupyörä oli vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kun kysyin lapselta (5 v), mikähän rakennelmani mahtaa olla, sain mielihyväkseni kuulla tehneeni junan. Jes!

Kokemukseni mukaan lapset rakastavat kasviksia. Se on minun kokemukseni, vaikka usein kuulen muuta väitettävän. Olen huomannut, kuinka mielellään jo alle vuoden ikäiset ja kaikki sitä isommat syövät esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia. Salaisuus suosioon on siinä, että en kypsennä kasviksia yhtään yli. Kun kaalinnuput ovat napakankypsiä, voin vielä jälkikypsymisen estämiseksi siirtää ne siivilään ja jäähdyttää kylmän vesihanan alla. Värikin kirkastuu.

Tapanani on kypsentää parsa- ja kukkakaalien nuput höyrykattilassa juuri ja juuri kypsiksi. Kun näissä nupuissa on jäljellä sopiva varsi, mistä pieni lapsi voi pitää kiinni, lapsi haukkaa niitä sormiruokana todella mielellään. Jo kaalinnuppujen ulkonäkö kiinnostaa. Nehän ovat kuin pieniä puita. Meillä parsakaali on nimetty kesäpuuksi ja kukkakaali talvipuuksi.

Porkkanat ovat aina maistuneet lapsille niin raakoina kuin kypsennettyinäkin. Paprikat, kirsikkatomaatit, kyssäkaali-, lanttu- ja naurissuikaleet ja totta kai herneet niin tuoreina kuin pakastettuinakin ovat hyviä. Ja kurkkujahan syövät kaikki mielellään: pienet pienempinä paloina tai suikaleina ja isommat lapset vaikka kokonaisesta tai puolikkaasta kurkusta haukaten.

 Varaa kasvisjunaa varten niin monta eriväristä paprikaa kuin haluat junanvaunuja. Varsinaista veturia ei tarvita. Jos joku paprikoiden kannoista kaartuu ylöspäin savupiippuna, toimikoon se höyryjunan veturina. Raiteet voi askarella tai jättää tekemättä. Itse leikkasin varsiselleristä ratapölkyt ja asettelin ne vaunujen alle.

Paprikavaunuihin voi leikata ihan mitä kasviksia itse haluaa. Kurkusta, paprikoista, kirsikkatomaateista, lehtiselleristä ja porkkanoista saa hyviä dippikasviksia. Hedelmiäkin voi käyttää, appelsiineja tai omenalohkoja. Kurkkuviipaleet kiinnitin vaunujen pyöriksi cocktailtikkujen pätkillä.

Kasvisten dippikastikkeeksi maustoin purkillisen kermaviiliä ripauksella suolaa, sokeria ja pippuria.

Viherrakentamistakin kokeilin. Kiinnitin kukkakaalia ja parsakaalia cocktailtikun avulla kurkkujalustoihin ja persiljantupsuja pensaiksi kurkkuviipaleiden varaan. Kokeile sinäkin! Aina ei tarvitse koota kokonaista junaa. Kaksi vaunuakin riittää pieneen kasvisnälkään. P.S. Jos kasvisjunasta jää jotain syömättä, käytä toki kaikki hyväksi keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen  

Parsakaali on aivan pientenkin lasten suosikki. (Henkilökuva: Laura Riihelä)