Puksuttavan junan dippikasvikset

Tänään on ollut juhlapäivä, koska saimme lapsenlapsen yökylään. Aloin rakentaa heti aamupäivällä kasvistarjotinta, koska viime viikolla minuun teki vaikutuksen netissä näkemäni kuva dippivihannesten kivasta tarjoiluideasta. Kasvistikut oli lastattu paprikanpuolikkaisiin, jotka yhdessä muodostivat junan.

Leikkasin erivärisistä paprikoista junanvaunuja, ja jätin niihin kannat paikoilleen, sillä niiden tuli toimia liittiminä vaunujen välillä. Kaikki paprikat olivat erikokoisia, mikä vaikeutti vaunujen liittämistä toisiinsa. Mietin, ymmärtääkö lapsi tätä lainkaan junaksi.

Sain kasvisjunani juuri ja juuri valmiiksi, kun ovikello soi. ”Ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää” -luomukseni odotti pöydällä. Jokainen kurkkupyörä oli vinksallaan johonkin suuntaan. Mutta kun kysyin lapselta (5 v), mikähän rakennelmani mahtaa olla, sain mielihyväkseni kuulla tehneeni junan. Jes!

Kokemukseni mukaan lapset rakastavat kasviksia. Se on minun kokemukseni, vaikka usein kuulen muuta väitettävän. Olen huomannut, kuinka mielellään jo alle vuoden ikäiset ja kaikki sitä isommat syövät esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia. Salaisuus suosioon on siinä, että en kypsennä kasviksia yhtään yli. Kun kaalinnuput ovat napakankypsiä, voin vielä jälkikypsymisen estämiseksi siirtää ne siivilään ja jäähdyttää kylmän vesihanan alla. Värikin kirkastuu.

Tapanani on kypsentää parsa- ja kukkakaalien nuput höyrykattilassa juuri ja juuri kypsiksi. Kun näissä nupuissa on jäljellä sopiva varsi, mistä pieni lapsi voi pitää kiinni, lapsi haukkaa niitä sormiruokana todella mielellään. Jo kaalinnuppujen ulkonäkö kiinnostaa. Nehän ovat kuin pieniä puita. Meillä parsakaali on nimetty kesäpuuksi ja kukkakaali talvipuuksi.

Porkkanat ovat aina maistuneet lapsille niin raakoina kuin kypsennettyinäkin. Paprikat, kirsikkatomaatit, kyssäkaali-, lanttu- ja naurissuikaleet ja totta kai herneet niin tuoreina kuin pakastettuinakin ovat hyviä. Ja kurkkujahan syövät kaikki mielellään: pienet pienempinä paloina tai suikaleina ja isommat lapset vaikka kokonaisesta tai puolikkaasta kurkusta haukaten.

 Varaa kasvisjunaa varten niin monta eriväristä paprikaa kuin haluat junanvaunuja. Varsinaista veturia ei tarvita. Jos joku paprikoiden kannoista kaartuu ylöspäin savupiippuna, toimikoon se höyryjunan veturina. Raiteet voi askarella tai jättää tekemättä. Itse leikkasin varsiselleristä ratapölkyt ja asettelin ne vaunujen alle.

Paprikavaunuihin voi leikata ihan mitä kasviksia itse haluaa. Kurkusta, paprikoista, kirsikkatomaateista, lehtiselleristä ja porkkanoista saa hyviä dippikasviksia. Hedelmiäkin voi käyttää, appelsiineja tai omenalohkoja. Kurkkuviipaleet kiinnitin vaunujen pyöriksi cocktailtikkujen pätkillä.

Kasvisten dippikastikkeeksi maustoin purkillisen kermaviiliä ripauksella suolaa, sokeria ja pippuria.

Viherrakentamistakin kokeilin. Kiinnitin kukkakaalia ja parsakaalia cocktailtikun avulla kurkkujalustoihin ja persiljantupsuja pensaiksi kurkkuviipaleiden varaan. Kokeile sinäkin! Aina ei tarvitse koota kokonaista junaa. Kaksi vaunuakin riittää pieneen kasvisnälkään. P.S. Jos kasvisjunasta jää jotain syömättä, käytä toki kaikki hyväksi keittoihin, patoihin tai kastikkeisiin.

Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen  

Parsakaali on aivan pientenkin lasten suosikki. (Henkilökuva: Laura Riihelä)