Hyvän olon viherkeitto

Monesti ei tule edes ajatelleeksi, kuinka elintärkeä ja ihmeellinen prosessi ihmisen ruuansulatuselimistö kaikkineen on. Pelkästään suolisto on monimuotoinen, elämää ylläpitävä elin, jonka tehtävänä on pilkkoa ja imeyttää ruuasta saatavat ravintoaineet koko elimistön käyttöön. Ihmeellistä on myös se, että suolisto on yhteydessä aivoihin, koko ihmisen hyvinvointiin. Vatsaa ja suolistoa kannattaa mielestäni välillä hoivata hellivillä ruuilla, kuten sosekeitoilla.

Hyvän olon viherkeitto on esimerkki sosekeitosta, joka nimensä mukaisesti antaa hyvän olon. Kokemukseni mukaan se rauhoittaa vatsaa. Herkkävatsainen voi vaihtaa sipulin kevät- tai ruohosipuliin. Ruuansulatusta helpottaa paljon se, että ruokailuun keskittyy ja pureskelee ruuan kunnolla. Tätä kutsutaan tietoiseksi syömiseksi.

Keittoon tarvitset:

Kuumenna aineksia öljytilkassa:

Lämmitä lisäkkeeksi kikherneitä pestossa:

Hyvän olon viherkeitto

1 sipuli tai kevätsipuli
1 porkkana
200-300 g (puolikas) kukkakaalia
1 lehtisellerin varsi
puolikas salaattifenkolia
1 ps (60-80 g) babypinaattia
2-3 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 tl fenkolinsiemeniä
½ tl kuivattua timjamia
5 dl vettä
vajaa 1 tl suolaa
pieni tölkillinen (165 ml) kookosmaitoa
tuoreita basilikanlehtiä

Lisäksi
1 tlk (380/230 g) kypsiä kikherneitä
3 tl pestoa
(raejuustoa)

Kuori ja hienonna pieni sipuli tai käytä pakastettua, hienonnettua sipulia tai käytä kevätsipulia, joka sopii herkkävatsaiselle tavallista sipulia paremmin.

Kuori ja paloittele porkkana. Paloittele myös kukkakaali, lehtiselleri ja fenkoli. Huuhtele pinaatinlehdet.

Kuumenna kattilassa öljy ja lisää siihen kasvikset. Kääntele hetken aikaa ja mausta fenkolinsiemenillä ja timjamilla. Kaada joukkoon puoli litraa vettä. Mausta suolalla ja sekoita.

Kypsennä aineksia 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat soseutettavissa. Mausta basilikanlehdillä ja hienonna keitos sauvasekoittimella. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna.

Lämmitä valutetut, huuhdotut kikherneet ja pesto kasarissa. Tarjoa lisäkkeenä keiton kanssa.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Lipstikkakeitto á la Rouva Kasvis

Lipstikka eli liperi on yrtti, joka nousee monivuotisena maasta keväällä heti aikaisimpien joukossa ja kasvaa itsevarmana jopa parin metrin korkuiseksi. Olen huomannut, että lehtiä kannattaa käyttää jo nuorina, koska vanhemmiten ne kovenevat. Varsiakin voi kokeilla hyödyntää vihannesten tapaan, antamaan makua liemiin. Lipstikkaa voi myös ostaa ruokakaupasta melko mietona ruukkuyrttinä. Lipstikka sopii pakastettavaksi ja sitä on helppo kuivata, mutta silloin aromi aika lailla laimenee. Merisuolasta ja lipstikasta saat morttelissa hiertäen upeaa lipstikkasuolaa, jolla maustat niin kalaa, lihaa kuin kasviksiakin.

Liemiin, grillattaville, vokkiin

Lipstikan ruokahalua herättävässä tuoksussa tunnistan lehtiselleriä ja purjoa, palsternakkaa ja persiljaa. Lämpimässä ruoassa lipstikka maistuu täyteläisen umamiselta. Perinteisesti lipstikkaa on käytetty liemien mausteena. Kesäkeittiössä sitä voi lisätä grillattavien mukaan antamaan makua tai kuumentaa nuoria lehtiä vokkiruokaan.

Pestoon, keittoihin, pataan

Omalla pihallani kasvaa tukeva lipstikkapehko. Käytän lipstikkaa pestoon, koska siihen se aromikkuutensa ansiosta sopii minusta loistavasti. Maustan lipstikalla varsinkin kuumennettavia kasvisruokia. Se pärjää niin lantulle kuin kaaleillekin ja sopii hyvin peruna- ja kesäkurpitsaruokien ryydittäjäksi. Lipstikka on hyvä lisätä ruokaan jo ruoanvalmistuksen alkuvaiheessa, koska se kestää kuumennusta luovuttaen samalla aromiaan. Lipstikka maustaa sopuisasti erilaiset keitot, pataruoat ja vaaleat kastikkeet. Kokeile myös lihapullataikinaan.

Sosekeitoksi 

Maistuvaa kesäruokaa lipstikasta saa sosekeittona. Keiton saostamiseen sopii peruna, mutta tällä kertaa halusin käyttää lisäksi kikherneitä, jotka myös lisäävät keiton proteiinipitoisuutta. Vehnäjauhosuurustetta ei tähän keittoon tarvita. Pinaattikeiton tavoin myös lipstikkakeiton pinnalle sopivat keitetyt kananmunat. Kun vielä haukkaa ohella ruis- tai muuta täysjyväleipää, alkavat maut ja ravintoarvot olla kohdillaan.

Monesti lipstikkaa käytetään todella varovaisesti, koska makua saatetaan pitää niin voimakkaana. Itselleni lipstikan maku sopii, eikä lipstikan ohjetta runsaampikaan käyttö ole aiheuttanut ongelmia. Kohtuullisuus lienee kuitenkin paikallaan, koska kyse on rohdosyrtistä. Puolisen litraa tuoreita lipstikan lehtiä neljän hengen keittoon on varmaankin useimmille sopiva, kun maku vielä pehmennetään kermalla.

Lipstikkakeitto á la Rouva Kasvis

3 kesäistä nippusipulia
1 pullea valkosipulinkynsi
reilu 5 dl lipstikan (nuoria) lehtiä
1 rkl voita ja 1 rkl rypsiöljyä
reilu 1 l kasvislientä
1 tlk (380 g / 230 g) kypsiä kikherneitä
2–3 keitettyä, raastettua perunaa
(pippuria myllystä, ripaus sokeria)
2 dl ruokakermaa
Lisäksi:
ruohosipulia ja/tai lehtipersiljaa
4 keitettyä kananmunaa

Paloittele sipulit ja hienonna valkosipulinkynsi. Huuhtele lipstikanlehdet siivilässä ja valuta. Paloittele lehdet veistä käyttäen leikkuulaudalla. Jätä kovat varret pois.

Kuumenna voi-öljyseos kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää joukkoon lipstikka ja kuumenna lehtisilppu raukeaksi.

Kaada kattilaan kasvisliemi tai vesi ja liemivalmiste. Kuumenna kiehuvaksi. Valuta ja huuhtele kikherneet. Lisää ne kattilaan. Raasta joukkoon pari keitettyä perunaa. Keitä 10–15 minuuttia.

Lisää kattilaan kerma, kuumenna ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Tarkista maku.

Keiton kanssa maistuvat keitetyt kananmunat ja hienonnettu ruohosipuli ja/tai lehtipersilja sekä täysjyväleipä.

Pitkät perinteet 

Lipstikka on vanha viljelykasvi, alkujaan lääkekasvina käytetty. Sen kotimaana pidetään Persiaa. Suomeen lipstikka tuli kiertävien munkkien mukana 1600-luvulla. Sitä on kasvatettu linnojen ja luostareiden yrttitarhoissa, ja siitä on hyödynnetty niin lehdet, juuret kuin siemenetkin. Nykyään lipstikkaa löytyy kasvimailta ja pihoilta kautta Suomen, villiintyneenäkin aina Oulun korkeudelle saakka.

Lipstikan suomenkielinen nimi lienee johdettu saksan sanasta ”Liebstöckel”, joka viittaa yrtin käyttöön lemmenjuomissa. Lipstikkaa arvostetaan erityisesti saksankielisillä alueilla ja sitä kutsutaan lihaliemeen viitaten Maggikrautiksi.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen