Granolaa ja granaattiomenaa

Erilaisiin puuroihin harvoin kyllästyy, mutta nyt alkoi tehdä aamiaisruoaksi vaihteeksi mieli herkullista, kanelilta tuoksuvaa granolaa. Granolahan on rapeaa herkkumysliä, hunaja-siirappi-öljyseoksessa rapeaksi paahdettua viljaa, siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. Koostumus takaa runsaan ja monipuolisen ravintoarvon.

Ripotan granolaa mieluiten paksun jugurtin päälle ja lisään aina uuden kerroksen syömisen edetessä. Turkkilainen jugurtti ja erityisesti Bulgarian jugurtti maistuvat mielestäni granolan kanssa. Sekoitan granolaan kuivattuja marjoja tai hedelmiä, mutta jotain tuorettakin jugurtin yhteyteen kaipaa. Marraskuusta aina helmikuulle saakka saa kaupoista granaattiomenaa, joka sopii granolan ja jugurtin raikasteeksi loistavasti.

Pohjoisilla leveyksillä granaattiomenan viljely ei onnistu, koska hedelmä vaatii kypsyäkseen runsaasti lämpöä ja valoa. Talvikautena, satokauden ollessa parhaimmillaan, granaattiomenan hinta ja laatu ovat Suomeen tuotuina kohdillaan.

Laadukas granaattiomena on kokoonsa nähden melko painava. Sitä pidetään terveellisenä, ravintoarvoltaan samankaltaisena kuin oman maamme punaisia marjoja.  Ulkonäöllisesti sen siemenet ovat kuin timantteja, jotka kimaltavat jalokiven lailla ja piristävät pimeänä kautena.

Granaattiomenasta käytetään vain siemenet. Niiden irrottamiseen on monta tapaa. Koska granaattiomenan voimakkaan värinen mehu roiskuu helposti, kannattaa miettiä, miten hedelmän kuorii ja siemenet erottelee.

Oma tapani on varata granaattiomenan käsittelyyn iso teräskulho ja asettaa se tiskialtaaseen. Leikkaan ensin veitsellä ”hatun” pois ja teen varovasti kuoreen viillon. Lisään kulhoon vettä ja alan käsin irrotella kuorta ja hedelmälohkoja erilleen toisistaan. Siemenet vajoavat kulhon pohjalle, ja vedessä kelluvat kuoret ja sisäseinämien kalvot on helppo nostella pois. Siivilöin siemenet vedestä ja kerään loputkin valkoiset sisäseinämät erilleen.

Aiemmin granaattiomena tunnettiin Suomessa lähinnä vain cocktaileihin käytettävän grenadiini-siirapin raaka-aineena. Nykyään granaattiomenaa käytetään tuoreina siemeninä useimmiten salaateissa. Äskettäin sain rosollia, jonka pinnalla granaattiomenan siemenet hehkuivat kauniisti kuin rubiinit ja toivat salaattiin oman makulisänsäkin.

Granaattiomenassa on hapokasta makeutta. Aivan samoin kuin puolukka ja karpalo sopivat vaikkapa maksaruokien, esimerkiksi broilerinmaksan ja monen muunkin ruoan pariksi, voi kokeilla samoihin tarkoituksiin myös granaattiomenaa. Parhaat makuparit granaattiomenalle löytyvät kuitenkin mielestäni Lähi-Idän keittiöstä.

Jugurtin ja lampaan- sekä vuohenmaitojuustojen kanssa granaattiomenan siemenet maistuvat mainioilta. Yrteistä minttu, korianteri ja persilja ovat luontevia valintoja. Granaattiomena täydentää ruokia, joissa on munakoisoa, kikhernettä, tahinia eli seesaminsiementahnaa tai sitrushedelmiä. Appelsiini ja granaattiomena ovat niin värinsä kuin makunsa puolesta luodut toisilleen. Veistokselliset granaattiomenan siemenet juhlistavat monet jälkiruoat, kuten pannacotan tai pavlovan.

Granola
(noin 11 dl)

6 dl isoja kaurahiutaleita (esim. Myllärin Luomu)
½ dl pähkinöitä (oman valinnan mukaan)
½ dl manteleita (kuoripäällisiä)
½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl kurpitsansiemeniä
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
Siirappiseos
½ dl vaaleaa siirappia
½ dl hunajaa
½ dl rypsiöljyä
1 tl vaniljasokeria

Paloittele pähkinät ja mantelit muutamaan osaan ja sekoita niihin hiutaleet, siemenet, kaneli ja inkivääri.  Yhdistä toisessa astiassa keskenään siirappi, hunaja, öljy ja vaniljasokeri. Lisää seos kuiva-aineisiin kahdella lusikalla nostellen. 

Kaada mysliseos leivinpaperin päälle pellille. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paahda 150-asteisessa uunissa 30–35 minuuttia. Kääntele seos lastalla kertaalleen paahtamisen aikana.

Anna granolan jäähtyä ja säilytä sen jälkeen lasitölkissä. Kuvan granolaan lisäsin ainesten paahtamisen jälkeen kuivattuja mustikoita.

Voit lisätä

valmiiseen granolaan kuivattuja marjoja, esim. karpaloita, puolukoita tai mustikoita, tai kuivattuja aprikooseja, kuivattua omenaa tai päärynää suikaleiksi leikattuina.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen