Vohvelitaikinaan nokkosia tai pinaattia

Jos sinäkin omistat vohvelipannun, suosittelen, että nyt se on aika kaivaa esille ja ottaa käyttöön. Voit paistaa vohvelipannussa kesän parhaat, vihreät vohvelit, kun rikastat taikinan nokkosilla tai käytä vohveleihin pinaattia, jos hyviä nokkosmaastoja ei ole lähellä.

Innostuin tekemään nokkosvohveleita mökillä iltaruoaksi, koska huomasin, että meillä kasvoi terhakoita nokkosenversoja ihan lähituntumassa, entisen juhannuskokon paikalla. Olimme ostaneet tulomatkalla lähiruokakaupasta ihanaa kotijuustoa. Pakkaus kertoi sen valmistetun kyytönmaidosta Kontiomäellä. Juusto oli pehmeän täyteläistä, paistettua muna-piimäjuustoa, jota oli helppo kuumentaa pannussa vohveleiden lisäkkeeksi.

Nokkosvohvelit maistuivat mainioilta ja riittivät hyvin ateriaksi. Koska sähköä ei ollut käytettävissä, sai aggregaatti meuhkata sähköntuottajana. Kuvasin nokkosvohvelit mökin kuistilla ja nokkoset laiturilla. Vihreiden vohveleiden ohjeellani syntyy neljälle hengelle jokaiselle oma, tuhti vohvelinsa. Paistamiseen ei siis mene paljonkaan aikaa. Vohvelit voi vastapaistettuina päällystää ihan millä itse haluaa.

Kun palasimme kaupunkiin, hain vohvelipannun täälläkin vaatekomeron perukoilta esille. Tällä kertaa paistoin lounasruoaksi pinaattivohveleita ulkona pergolassa. Edellisillalta oli jäänyt jääkaappiin tabbouleh-salaattia, joten levitimme sitä vohveleiden päälle. Kokeile sinäkin! Molempi parempi – käytitpä nokkosia tai pinaattia, juustoa tai salaattia!
Kuvassa tuoreita pinaatinlehtiä.

Vihreät vohvelit

(4 tuhtia vohvelia)

2 l nokkosenversoja tai tuoretta pinaattia
1 kananmuna
1 kananmunan keltuainen
2 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ dl pullomargariinia tai sulatettua voita
2 kevätsipulia tai pieni nippu ruohosipulia
1 kananmunanvalkuainen
Paistamiseen
½ dl pullomargariinia tai sulatettua voita
Lisäkevaihtoehdot
1. grillattuja juustoviipaleita, esim. piimä-munajuustoa, leipäjuustoa tai halloumia
villivihanneksia, esim. mustikanlehtiä ja poimulehtiä
2. tabboulehsalaattia ja basilikaa

Jos haluat vohveleiden kanssa tabboulehia, valmista se ensin jääkaappiin vetäytymään.

Huuhtele tuoreet nokkosen- tai pinaatinlehdet ja kiehauta eli ryöppää ne väljässä vedessä. Valuta, kuivaa hieman talouspaperilla painellen ja nosta leikkuulaudalle nyytiksi. Hienonna veitsellä leikaten.

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Vatkaa muna maidon joukkoon. Erottele toisesta munasta keltuainen taikinaan ja valuta valkuainen toiseen kulhoon. Lisää jauhoseos koko ajan sekoittaen.

Huuhtele ja hienonna kevätsipulit tai ruohosipulit ja sekoita ne taikinaan.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan juuri ennen vohveleiden paistamista.

Kuumenna vohvelipannu. Lisää pinnoille rasvaa. Paista taikina neljäksi melko paksuksi vohveliksi.

Valmistele lisäke:

1.       Kuumenna paloiteltu juusto grillissä tai paistinpannussa. Voit kuumentaa juuston myös vohvelipannussa.

2.       Tee tabbouleh alla näkyvän ohjeen mukaan.

Jaa vohvelit jokaiselle ruokailijalle valmiiksi lautasille ja lisää päälle kuumennettua juustoa ja villivihanneksia ja/tai tabboulehsalaattia.

Kuvassa kiehautettua, hienonnettua nokkosta.

Tabbouleh-salaatti

4 dl kypsennettyä täysjyväcouscousia tai bulguria
5 tomaattia pieninä kuutioina
1 punasipuli hienonnettuna
1 dl persiljaa hienonnettuna
2 rkl minttua hienonnettuna
2 rkl korianteria hienonnettuna
2 rkl sitruunanmehua
½ dl oliivi- tai rypsiöljyä
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria myllystä

Kypsennä couscous (tai bulgur) pakkauksen ohjeen mukaan: Mittaa 2 dl couscousia kattilaan. Kaada päälle 2 dl kiehuvaa, suolalla maustettua vettä. Peitä kattila kannella 6 minuutiksi. Sekoita kypsä couscous ilmavaksi haarukalla nostellen.

Yhdistä kaikki aineet keskenään ja anna tabboulehin vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen
P.S. Kuvassa vohvelipannu, jolla äitini paisteli vohveleita 1960-luvulla! Kauniina esineenä olen laitteen tallentanut, mutta siihen kiinnitettävä johto on kadonnut, joten en toistaiseksi pysty tätä pannua käyttämään. Muoto ja vohveleiden malli on kyllä paras mahdollinen!

Villivihanneksista salaattia

Useimmiten olen lähtenyt vasta kesäkuussa ensivisiitille maalle Keski-Suomen mökkimaisemiin. Näin kävi tänäkin vuonna. Ensimmäisiä asioita, joita luonnonrauhasta huomaan ja ihastelen, ovat kukat ja kaikki kasvit.

Vaikka saavuimme nyt perille vasta illansuussa, aloin poimia pihapiiristä salaattiaineksia. Paras villivihannesten poiminta-aika on aamu, mutta sää oli viileä, eikä mikään kasvusto ollut kuivaa eikä nuutunutta. Mökkiviikoksi osui sopivasti valtakunnallinen villivihannesten teemaviikko, jota oli todella helppo näissä maisemissa juhlistaa.

Kaikkein eniten meidän maalla kasvaa pihapiirissä poimulehtiä. Niistä valitsen syötäviksi vain kaikkein mehevimmät ja pienimmät, suppuiset lehdet. Ympäröivä metsä takaa sen, että käden ulottuvilla on myös ketunleipää. Myös ahomansikkaa on joka puolella. Niiden pienet lehdet sopivat salaattiin mukaan.

Poimulehti, lempinimeltään hiirenhame tai maarianvaippa

Poimulehti on helppo tunnistaa viuhkamaisesta muodostaan. Usein sen sylissä kimaltaa kastepisaroita. Poimulehti maistuu hyvältä, kun se on vaaleanvihreää, pientä ja suppuista. Avautuneet lehdet maistuvat karvailta ja kuituisilta. Puolivarjoinen paikka kasvattaa poimulehdestä miedon ja makeahkon.

Ketunleipä eli käenkaali

Ketunleipä raikastaa hortasalaatin, koska se sisältää oksaalihappoa. Samasta syystä, happamuuden takia, sitä riittää salaattiin jo pienikin määrä. Ketunleipä kannattaa kerätä varsineen, koska varret maistuvat aromikkailta. Myös kukat ovat syötäviä. Juuria ei tietenkään saa repiä mukaan, jotta satoa kasvaa jatkossakin. Kirpeähkön makunsa ansiosta ketunleipä maustaa salaatin.

Ahomansikasta käytän salaattiin nuoria, vaaleanvihreitä lehtiä. Siankärsämön lehdet antavat salaatilleni ryytimäistä aromia. Suhtaudun niihin kuin yrtteihin. Lehdet kannattaa poimia salaattiin ennen kukintaa, koska silloin ne ovat vielä pehmeitä. Mustikanlehdet poimin myös nuorina ja vaaleanvihreinä. Mustikanlehdet sisältävät oksaalihappoa, joten niitä riittää salaattiin pieni määrä.  

Niittysuolaheinän usein reikäisistä lehdistä voi päätellä niiden kelpaavan muillekin. Valikoin salaattiin vain ehjät. Metsäorvokin kukkia poimin salaattini pinnalle niiden kauneuden takia.

Kastikkeeksi riittää, että pirskottelee salaattiin laadukasta, kylmäpuristettua rypsiöljyä (esim. Myssyfarmin tai Gobbas Gårdin), mutta siitä voi jatkaa myös kastikkeen, johon sopii omena- tai vadelmaviinietikka, hunaja, suola ja pippuri. Reseptin yhteydessä ohje kastikkeeseen, jota tavallisimmin suosin.

Salaattini sisältää seitsemää erilaista villivihannesta. Se sopii mainiosti vaikka juhannussalaatiksi!

Kukkalan villivihannessalaatti

pieniä, suppuisia poimulehtiä
ketunleipiä: lehtiä, myös varsia ja kukkia
ahomansikan lehtiä
siankärsämön lehtiä
nuoria mustikanlehtiä ja varpujen kärkioksia
niittysuolaheinän lehtiä
metsäorvokin kukkia
Lisäksi
kypsää, kovaa vuohenjuustoa
lohko vesimelonia
Kastike
6 rkl rypsiöljyä
2 rkl valko- tai omenaviinietikkaa
1 rkl vettä
2 tl dijonin sinappia
1 tl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
½ tl suolaa
¼ tl valko- tai mustapippuria myllystä

Poimi puhtaasta luonnosta oma lajitelmasi nuoria, mehukkaita villivihanneksia. Poimi vain tunnistamiasi villivihanneksia. Hyviä oppaita on saatavissa usealta pätevältä tekijältä. Myös villivihanneskursseja järjestetään.

Omassa salaatissani on yleensä eniten suppuisia poimulehtiä ja ketunleipää, koska niitä kasvaa pihapiirissä mökillä kaikkein eniten. Ne ovat hyvä pohja salaatille. Jollain toisella voi olla poimittavissa pieniä vuohenputkenversoja tai pieniä, sileälaitaisia voikukanlehtiä. Ne sopivat myös, mutta meidän mökillä vuohenputkia ja voikukkia ei ihan lähimaastossa ole, kaupungissa kyllä.

Nuoria ahomansikan lehtiä löytyy meiltä paljon. Siankärsämöä lisään samaan tapaan kuin laittaisin salaattiin tuoreyrttiä, esimerkiksi timjamia. Mustikanvarvuista poimin kaikkein nuorimmat, vaaleanvihreät lehdet. Niittysuolaheinä maistuu salaatissa tosi hyvältä. Sitä kannattaa ottaa mukaan. Metsä- tai keto-orvokkien kukat tuovat somaa koristetta ja vaniljaista makua salaattiin.

Itselläni on tapana poimia villivihanneksia suoraan lävikköön kerralla tarvittava määrä. Huuhtelen hortan raikkaalla kaivovedellä ja valutan hyvin. Salaattiainekset on hyvä kuivata ravistamalla niitä kahden puhtaan keittiöpyyhkeen välissä.

Mittaa kastikkeen aineet pieneen lasitölkkiin ja ravista sekaisin. Kuori ja raasta tai hienonna valkosipulinkynsi mukaan.

Leikkaa juusto palasiksi. Kuori ja paloittele lohko vesimelonia. Kokoa salaattiainekset suoraan lautasille. Pirskottele kastiketta lusikasta ja tarjoa loppu kastike niin, että sitä voi lisäillä salaattiin pöydässä maun mukaan.

Kuvan juusto on Heinolan Heilasta menomatkalla mökille ostettua manchego-tyyppistä Arctic Pinja -vuohenjuustoa Kiuruvedeltä.

Vinkki: Voit käyttää salaattiin myös viljeltyjä salaatinlehtiä oman valintasi ja makusi mukaan. Salaatti voi siis olla osin viljellyistä, osin villeistä vihanneksista koottu.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen