Selleripaistikkaat

Hoi kaikki sellerin ystävät, ja meitähän on monta! Lupailin jatkoa mukulasellerin käyttövinkeille, ja tässä se kertomukseni jatko-osa nyt tulee. Kuten mainitsinkin, hankin viime viikolla suuria, kokonaisia juurisellereitä. Osasta tein ihanaa selleri-omenagratiinia, ja tänään olivat vuorossa kokonaisina kypsennetyt uunisellerit. Voi että tuli hyvää!

Leikkasin sellereistä pois hienot ”hatut”, joihin sellerit olivat koristeellisen taidokkaasti kietoneet limittäin ja lomittain sivujuuriaan, kukin omalla tavallaan. Kantaosista veistin pois pienet siivut, jotta sellerit pysyivät tukevasti pystyssä.

Asetin juurikkaat uunivuokaan karkean suolan päälle. Valutin pintaan hieman rypsiöljyä ja ripautin suolaa. Olin muuten käyttänyt samaa karkeaa suolaa jo aiemminkin kokonaisten uunikasvisten alustana.

Sellerit saivat lämmitellä 200-asteisen uunin alaritilällä vuoassaan kaikessa rauhassa 2 tuntia ja 15 minuuttia. Kuinka herkullisilta ne näyttivätkään, kasvispaisteilta suorastaan!

Irrotin paistikkaista lihaisat sisukset greippiveitsen avulla ja siirsin nämä syvälle lautaselle. Tipautin nokareet voita kuumiin sellerikuppeihin, joihin olin jättänyt syötävää osaa seinämille. Sisukset pilkoin karkeaksi murskaksi. Kääntelin joukkoon pienen määrän sinihomejuuston nokareita, muutaman lusikallisen maustettua ranskankermaa (ks. mausteet seuraavassa kappaleessa) ja hienonnettua tuoretta timjamia. Nostelin täytteen sellerikuppeihin.

Selleripaistikkaat saivat pöydässä lisättäväksi, mehevöittäväksi kastikkeekseen ranskankermaa, johon sekoitin raastettua omenaa, piparjuurta, suolaa ja mustapippuria. Ja sitten herkuttelemaan kuin uuniperunalla ikään! Omena-piparjuuri-ranskankermaa, juustolohkareita ja timjamia sai lisäillä kukin makunsa mukaan ja vähin erin. Raikasteeksi varasin lautasille omenalohkoja.

Jaoimme paistikkaat niin, että yhdestä selleristä riitti kahdelle, koska nämä juurikkaat olivat todella suuria. Tuoreiden vihannesten lisäksi kannoimme pöytään miesväen paistamat pienet porsaanfileeleikkeet, joissa maistui dijonin kokojyväsinappi sitruunaöljyn, suolan ja pippurin lisäksi. Leikkeiden pinnalla oli kevyt panerointi.

Ellet ole allerginen sellerille, suosittelen kokeilemaan. Uunissa haudutetun sellerin maku ei ole lainkaan voimakas, pikemminkin hyvin maltillinen ja hienostunut.

Taustatietoa juuriselleristä osoitteesta www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Teksti, kuvat ja selleripaistikas-ohje: Pirjo Toikkanen

Mukulasellerit gratiiniksi

Selleri jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Tarkoitan nyt nimenomaan mukula- eli juuriselleriä. Tietääkseni lehtiselleristä sen sijaan useimmat pitävät. Minua juuriselleri kiehtoo jo jämerän ulkonäkönsä takia, ja sen tuoksu vaikkapa lihakeittoa keitettäessä on vastustamaton.

Monesti juuriselleri kasvattaa sivujuuria, jotka kietoutuvat hauskasti mukulan ympärille. Selleri näyttää muhkuraiselta, joidenkin mielestä rumilukselta. Olen kasvattanut selleriä kasvimaalla, ja mukula varsineen ja lehdistöineen on tullut tutuksi varsinkin hienona liemiaineksena.

Nyt mielessäni väikkyi kookas uunipaistikas, mutta päädyin kuitenkin pilkkomaan mahtijuureksen neljään osaan. Pitkään varastoitu selleri vaikutti näin kevättalvella jo aika kuivalta. Siivutin kuoritut lohkot paperinohuiksi viipaleiksi mandoliinilla. Paistikkaasta saatte tietää pian lisää, koska viileäkaapin juureslaatikossa minulla mötköttää kokonaista kolme suurta selleriä odottamassa uuniin pääsyä ja ”Kokeillen keittiössä” -hetkeä.

Usein, lähes aina juuriselleri päätyy suomalaiskodeissa kattilaan ja liemien mausteeksi. Joskus sitä tulee lisätyksi uunissa paahdettavien juureslohkojen sekaan. Joulukautena suosittuun Waldorfin salaattiin selleri kuuluu joko juureksena tai lehtisellerinä yhdessä omenan, saksanpähkinöiden ja ranskankermalla tai jogurtilla täydennetyn majoneesin kanssa.

Selleriuuniruokaani valitsin juurisellerin pariksi omenan. Vaikka selleri oli jo pitkään varastoitua, lopputulos oli ihanan mehevää, kun ripottelin mukaan ilmavaa, vastaraastettua juustoa ja valutin joukkoon ruokakermaa, jonka olin maustanut muskotilla ja neilikalla suolan lisäksi.

Rapea pinta syntyi kevyesti makeutetusta saksanpähkinä-korppujauhoseoksesta. Amerikkalaiset valmistavat joskus vähän samantapaista selleriruokaa kiitospäivänä kalkkunan kaveriksi.

Suosittelen kokeilemaan gratinoitua selleri-omenapaistosta! Sen lisäkkeeksi sopivat monenlaiset liha- tai palkokasviruoat, kaloista esimerkiksi hauki. Ja ole kuulolla – isoista sellerin möhkäleistä syntyy lähiaikoina vielä jotain muutakin tosi hyvää!

Lisätietoja juuriselleristä osoitteessa: www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Gratinoitu selleri-omenapaistos

1 iso juuriselleri (kuorineen noin 750 g)
2 isoa omenaa (noin 450 g, esim. Golden Delicious)
125 g gruyère-juustoa
3 dl ruokakermaa
1 tl suolaa
ripaus jauhettua muskottia
ripaus jauhettua neilikkaa
1 rkl voita tai margariinia
Pinnalle
1 pussillinen (70 g) saksanpähkinöitä
1 ½ dl korppujauhoa
1 rkl tummaa (muscovado)sokeria

Kuori selleri, halkaise ja leikkaa vielä puoliskot kahtia. Leikkaa niin ohuiksi viipaleiksi kuin mahdollista. Parhaiten tämä onnistuu mandoliini-vihannesleikkurilla.

Leikkaa huuhdotut omenat neljään osaan. Poista kannat ja siemenkodat. Leikkaa hieman paksummiksi viipaleiksi kuin sellerit.

Raasta kova juusto ilmavaksi, ohueksi raasteeksi.

Voitele melko laakea uunivuoka. Vatkaa kerman joukkoon suola, muskotti ja neilikka. Ripaus muskottia ja neilikkaa tarkoittaa, että maustetta tulee vähemmän kuin ¼ tl. Murskaa pähkinät terävällä veitsellä leikaten. Sekoita pähkinämurskaan korppujauho ja sokeri.

Lado puolet omenaviipaleista tasaisesti vuokaan. Ripota päälle melko paksu kerros juustoraastetta. Lisää vuokaan puolet selleriviipaleista ja jälleen raastettua juustoa. Lisää loput omena- ja loput selleriviipaleet sekä jäljellä oleva juustoraaste.

Kaada vuokaan maustettu ruokakerma tasaisesti. Ripottele ruoan pintaan pähkinä-korppujauho-sokeriseos.

Kypsennä selleri-omenavuokaa 200-asteisessa uunissa 1 tunti ja 15 minuuttia. Siirrä vuoka tarvittaessa paiston aikana uunin keskiritilätasolta alemmaksi, jos pinta alkaa ruskistua liiaksi.

Sellerigratiini maistuu hyvin kasvis-, vaikkapa papu- tai hernepihvien kanssa. Sen seuraan sopivat loistavasti myös kalkkunaruoat, broileri tai vaikka porsaankyljykset tai lihapullat.

Meillä gratinoitua selleri-omenapaistosta syötiin hyvällä ruokahalulla kalkkunanlihasta paistettujen ns. minuuttipihvien kanssa. Kuvan annoksessa etualalla selleri-omenagratiinia, taustalla sitruuna-öljy-inkiväärimarinoitu, paistettu kalkkunaleike. Paistamisen loppuvaiheessa lisäsin pannuun kypsymään purjoviipaleita ja omenalohkoja. Timjami sopii hyvin sellerin ja omenan mausteeksi.

Juomaksi valikoitui eteläafrikkalainen punaviini Nederburg Edelrood, joka voimakkaan ryhdikkäänä ja mausteisena, mutta kuitenkin mehevän hilloisena täydensi ruoan makumaailman.

Ruokakermana käytin uutuutta, 15 rasvaprosentin, kaurapohjaista Planti-ruoanlaittotuotetta, jota olin kokeillut jo aiemminkin. Tuote on maidoton ja laktoositon, pääraaka-aineina vesi ja kaurahiutaleet sekä rypsiöljy. Valmistusmaa on Suomi. Tässä ruoassa käytin lisäksi pitkään, yli 3 kk kypsytettyä juustoa, joten lopputulos on siltäkin osin laktoositon.

Teksti, kuvat ja gratiiniohje: Pirjo Toikkanen