Joskus toiveet toteutuvat! Jo yli kymmenen vuotta sitten innostuin broccoliinista ja tallensin esittelylehtiset tästä hoikasta,
Bimi-tuotemerkillä markkinoidusta parsakaalista. Silloin broccoliinia kasvatettiin
muun muassa Afrikassa, ja sitä tuotiin myös Suomen markkinoille.
Koska kysyntä jäi vähäiseksi, meillä uutuuskasviksesta luovuttiin. Muutamia kertoja törmäsin broccoliiniin myöhemminkin, mutta en Suomessa. Erityisesti Englannissa asuvat ystävät ylistivät minulle tätä herkullista ja terveelliseksi mainostettua kasvista.
Aina tilaisuuden tullen muistutin vihannestuoretukkuja
hoikasta parsakaalista. Kerroin, että Englannissa kasvista myydään nimellä tenderstem. Ehdotin myös kotimaisille vihannesviljelijöille, että he alkaisivat kasvattaa broccoliinia Suomessa.

Ilahduin ikihyviksi, kun nyt keväällä 2016 huomasin Bimi-merkkistä
broccoliinia kaupassa, jossa
usein asioin. 250 gramman pakkauksessa mainitaan alkuperämaaksi Espanja. Tuotetta kutsutaan makeaksi
varsiparsakaaliksi. Makua luonnehditaan pehmeäksi, makeaksi ja lempeäksi.
Kasvis kehotetaan syömään joko raakana, grillattuna, höyrykypsennettynä tai
friteerattuna.
Broccoliinissa on kyse tavallisen parsakaalin ja kiinalaisen parsakaalin (eli härmekaalin) hybridistä. Tavallisilla kasvinjalostusmenetelmillä on siis yhdistetty kaksi eri kasvista. Ainakin sinkkiä, folaattia, antioksidantteja,
glukosinolaatteja ja C-vitamiinia kerrotaan olevan enemmän kuin tavallisessa
parsakaalissa tai esim. lehtikaalissa.
Maku on
miellyttävän mieto, makeahko, parsaa muistuttava. Lievää
pippurisuuttakin voi tunnistaa. Ulkonäkö on elegantti, väri tummanvihreä, myös
kypsennettynä. Koko kasvi on syötävää, aivan kuten myös tavallisessa parsakaalissa.
Olin oppinut Kotimaiset Kasvikset ry:ssä työskennellessäni, että maailmalla on kaupan kahdenlaista parsakaalia: ”heading broccolia” eli päätä
muodostavaa ja ”sprouting broccolia” eli versovaa. Silloin toivoin, että kunpa tämä versovakin yleistyisi tavallisen parsakaalin rinnalle myös Suomeen. Monet kotipuutarhurit tuntevat versovan parsakaalin. Nyt kauppoihin on saatu broccoliini tavallisen parsakaalin rinnalle.

Hyvää höyrykypsennettynä ja paahdettuna
Kypsensin
broccoliineja höyrykattilassa kolmen minuutin ajan. Toinen
mieleinen ja paljon käyttämäni tapa on paahtaa kasviksia uunissa. Myös paahdettuina
broccoliinit maistuivat ihanilta, osin rapeilta. Uunin lämpötila oli 200 astetta ja reilu 10
minuuttia oli sopiva aika.
Grillattavaksi broccoliini sopii hyvin aivan kuten parsakin. Broccoliinit voi grillata ritilällä tai parilalevyn päällä. Halsterin välissä tai cocktailtikuilla toisiinsa kiinnitettyinä niitä on helppo käsitellä. Varren ympärille voi kiepauttaa pekonia ja tarjota lisänä uppomunia ja hollandaisekastiketta.
Vokkipannussa broccoliinit kypsyvät noin viidessä minuutissa.
Nauti alkuun kuin parsaa
Broccoliineja
kannattaa alkuun nauttia samaan tapaan kuin parsaa. Kokeilin niitä neljällä eri tavalla: sitruunavoi, vadelmainen majoneesi, tahinikastike
ja sieni-purjolisäke maistuivat perheessämme kaikille. Ne olivat herkkuja sekä paahdettujen että höyrykypsennettyjen
broccoliinien kanssa!
Kun broccoliinit tulevat tutuiksi ja niitä on hyvin saatavilla, broccoliineja raskii toki käyttää kaikkeen mihin nyt kasviksia käytetään: salaatteihin, keittoihin, patoihin, uuniruokiin, gratiineihin, vokkiruokiin...
Huom. Jos kaikista kaupoista broccoliineja ei ole saatavina, sovella ruokaohjeitani niin, että leikkaat tavallisesta parsakaalista pitkittäin lohkoja. Voit leikata parsakaalit koon mukaan 4 - 6 osaan.
Alla näkyvässä kuvassa höyrykypsennetyt broccoliinit , sitruunavoita, manteleita ja sitruunamelissaa.
Sitruunavoi
100 g voita
1–2 rkl sitruunan mehua
puolen sitruunan raastettu kuori
ripaus suolaa ja pippuria
2 rkl hienonnettua sitruunamelissaa
Vatkaa pehmeään voihin sitruunasta puristettua mehua,
ripaus suolaa ja pippuria sekä pestystä sitruunasta raastettua kuorta ja
hienonnettua, tuoretta sitruunamelissaa.
Alla näkyvässä kuvassa höyrykypsennetyt broccoliinit, vadelmamajoneesia, pistaasipähkinöitä ja murustettua fetaa ja vadelmaa.
Vadelmamajoneesi
4 rkl laadukasta majoneesia (esim. Hellmann’s)
1 rkl valkoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa
1 tl sokeria
valkopippuria myllystä
1–2 rkl murskattua vadelmaa
Sekoita hyvään majoneesiin viinietikkaa, mikroteräraastimella raastettua valkosipulia, suolaa, sokeria ja (pakaste)vadelmista murskattuja vadelmia.
Kypsennä broccoliineja höyrykattilassa 2–3 minuuttia.
Jäähdytä kaalit kylmässä juoksevassa vedessä siivilässä ja kuivaa.
Annostele broccoliinit lautasille. Tarjoa lisäksi
vadelmamajoneesia, murustettua fetajuustoa, murskattuja vadelmia ja
pistaasipähkinöitä.
Alla näkyvässä kuvassa uunissa paahdetut broccoliinit, tahinikastiketta, seesamin- ja unikonsiemeniä sekä korianteria.
Tahinikastike
1 dl tahinia (seesamitahnaa) tölkistä
1 raastettu valkosipulinkynsi
½ tl soijakastiketta (japanilainen, vähänsuolainen)
½ rkl hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
kuumaa vettä
Sekoita tahiniin valkosipulinkynttä, joka on kätevä kuorittuna raastaa mikroteräraastimella. Lisää soijakastiketta, juoksevaa hunajaa, viinietikkaa, ripaus suolaa sekä kuumaa vettä. Vettä lisäämällä saat kastikkeesta juoksevaa tai voit jättää sen tahnamaiseksi.
Paahda broccoliineja leivinpaperin päällä pellillä 200-asteisessa
uunissa 10–15 minuuttia.
Siirrä broccoliinit lautasille. Tarjoa lisänä
tahinikastiketta. Lisää
lautasille lisäksi seesamin- ja unikonsiemeniä sekä melko runsaasti tuoretta, hienonnettua korianteria.
Alla näkyvässä kuvassa paahdetut broccoliinit, sieni-purjolisäke ja parmesaaniraastetta.
Sieni-purjolisäke
2 rkl voita
200 g sieniä, esim. kantarelleja tai herkkusieniä
noin neljännes purjosta
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä
½ dl valkoviiniä (tai laimennettua sitruunan mehua)
parmesaanijuustoa
Kuumenna paistinpannussa nokare voita, lisää paloitellut
sienet ja purjosipuli. Paista, kunnes neste on haihtunut ja sipuli
kuullottunut.
Mausta seos ja lisää tilkka valkoviiniä. Keitä, kunnes neste on
haihtunut.
Annostele broccoliinit lautasille ja lisää niille
sieni-purjoseosta. Raasta tai vuole pinnalle parmesaanijuustoa.
Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen