Kotijäätelöä ja pihlajan lehtisilmuja

Pihapihlajaamme (Sorbus aucuparia) puhkeavat jälleen aivan lähipäivinä vaaleanvihertävät, hopeanharmaat lehtisilmut! Niiden mantelinen maku on hurmaava, aavistuksen karvasmanteliin vivahtava. Ystäväni kutsuu näitä Suomen Amaretto di Saronnoksi. Kerääminen onnistuu vain muutaman vuorokauden ajan. Kun silmut avautuvat lehdiksi, on "amarettokausi" jo ohi.

Pihlajan lehtisilmut ovat hyviä heti tuoreeltaan. Niitä ei kannata kuivata tai pakastaa, koska silloin maku häviää. Muista, että poimimiseen tulee olla maanomistajan lupa.

Pihlajan lehtisilmuilla herkuttelu rajoittuu pieneen maisteluun. Lehtisilmuilla voi yllättää henkilön, joka ei ole koskaan tätä Pohjolan erikoisuutta maistanut.

Kokeilin etsiä lehtisilmuille sopivaa makuparia. Huomasin, että vaniljajäätelöön niiden maku istui loistavasti. Ja kokeilin myös kotoisen tuorejuuston kanssa.

Pihlajan lehtisilmut on kuitenkin parasta ajatella luonnon tarjoamina pieninä karkkeina, jotka antavat yllättävän makuelämyksen ihan sellaisinaan tai jälkiruoan yksittäisenä kruununa.

Pyhä pihlajapuu tarjoaa kauneutta niin lehteen puhjetessaan, kukkiessaan kuin kantaessaan marjoja. (Oheinen kuva viime keväältä.)

Kotijäätelöä ilman konettakin

Pakastimesta löytyy vielä useimmilta puutarha- tai metsämarjoja. Myös kaupan pakastealtaasta marjoja voi poimia.Otetaan marjat nyt esille ja pyöräytetään ne osaksi kotijäätelöä.

Jäätelön valmistaminen kotona on helppoa myös ilman jäätelökonetta. Avuksi on saatu glukoosisiirappi. Se mahdollistaa samettisen pehmeän kotijäätelön tai sorbetin tekemisen.

Glukoosisiirappi estää suurten jääkiteiden muodostumista jäädytetyissä jälkiruoissa. Saadaan oikeanlainen, hileetön suutuntuma ja pehmeä, suussa sulava rakenne. Suomen markkinoille glukoosiirapin toi muutama vuosi sitten Dansukker.

Makeisia valmistettaessa glukoosisiirappi säätelee tavallisen sokerin kiteytymistä niin, että voidaan tehdä rakenteeltaan hyvää toffeeta tai fudgea.

Mutta on siis kevät, ja tekee mieli jäätelöä!

Kotijäätelöstä ainakin tietää tasan tarkkaan, mitä se sisältää. Itse valmistin jäätelöä niin, että marjoiksi tuli puolet mustikkaa ja puolet mansikkaa.

Yllä näkyvässä kuvassa olen ripotellut pihlajan lehtisilmuja kaupan vaniljajäätelön ja kotijuuston seuraan. Alemmassa kuvassa mansikka-mustikkakotijäätelöni kanssa mantelirouhetta, punaherukkaterttuja ja minttua.

 Marjajäätelö
(4 annosta)

4 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
¾ tl vaniljaa myllystä (tai vaniljasokeria)
2 dl marjoja, esim. mansikoita/vadelmia ja mustikoita
1 ½ dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl glukoosisiirappia

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita mausteeksi vaniljaa tai vaniljasokeria.

Jos käytät pakastettuja marjoja, anna niiden sulaa kohmeisiksi ja survo tai soseuta ne.

Kuumenna maito, kerma ja glukoosisiirappi paksupohjaisessa kattilassa kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen.

Kaada sokeri-keltuaisvaahto kattilaan kuumaan seokseen koko ajan vatkaten ja anna seoksen saostua. Siirrä kattila sivuun jäähtymään. Lisää joukkoon marjasurvos tai -sose sekoittaen.

Siirrä seos ohutreunaiseen, mieluiten pyöreäpohjaiseen (teräs)kulhoon, jäähdytä esim. kylmävesialtaassa. Siirrä kelmulla peitettynä pakastimeen.

Ota jäätelöseos puolen tunnin välein pakastimesta kolme kertaa ja vatkaa seosta kierrevispilällä joka kerta.

Anna jäätelön pakastua useita tunteja ennen tarjoamista.

Marjajäätelön lisäke-ehdotuksia:

-          pihlajan lehtisilmut

-          keto-orvokin kukat

-         syötävät ruusun terälehdet

-          mintunlehdet

-          marjat

-          kuusenkerkkäsiirappi

-          raparperihilloke

Tai valmista marjakastike niistä pakastimesi marjoista, joita on jäänyt käyttämättä kaikkein eniten. Kiehauta 1/2 litraa marjoja, puoli desilitraa sokeria ja puoli desilitraa vettä. Soseuta. Voit halutessasi pusertaa soseen siivilän läpi, jos haluat kastikkeesta aivan sileää. Marjakastike on hyvää niin jäätelön kuin jäädykkeenkin kastikkeena.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Rosmariinisokeria ja eksoottisia hedelmiä

Tänään lautasellani paistaa aurinko ja tuoksuu metsä. Ananas, mango ja papaija olkoot aurinkoni ja rosmariini metsäni nyt, kun en muutamaan viikkoon pääse aamulenkille lähimetsään, vaan opettelen hetken aikaa olemaan sisätiloissa ja toipilas. Huhtikuun sääkin on tänään pilvinen.

Peitin lautasen viipaloidulla ananaksella, mangolla ja papaijalla, koska nyt on niiden sesonki Etelä- ja Väli-Amerikassa, ja niitä tuodaan Pohjolaankin piristämään meitä, jotka vielä odottelemme oman maan marjoja ja hedelmiä. Pakastimestani poimin kotimaan superruokaa, tyrnimarjoja ja lakkoja. Sopuisasti nämä pärjäsivät tulokkaiden kanssa samassa seurassa.

Metsän havuinen tuoksu tulee rosmariinista. Jos sinä pääset ulos ja metsään, voit korvata rosmariinin männynhavuilla. Kun kuusenkerkät kasvavat esiin, olen jo lenkkeilykunnossa, ja silloin valmistan maustesokerini kuusenkerkistä! Siihenkään ei ole enää pitkä aika. Kuusenkerkkäsokeri on upeaa kaikkeen, mihin kaipaat vähän aromaattista makeutta.

Hedelmäcarpaccio
(neljälle)

1 kypsä ananas
2 mangoa
2 papaijaa
1 – 2 dl tyrnimarjoja ja lakkoja
limetistä puristettua mehua
Rosmariinisokeri
4 rkl tavallista tai muscovadosokeria
2 rkl hienonnettua rosmariinia

Leikkaa tai kierrä käsin irti ananaksen tupsupää ja leikkaa pois myös kanta. Jaa ananas tukevalla veitsellä pitkittäin neljään osaan. Poista keskiosa, jos se on kova. Leikkaa pois kuoret ja tummat ”silmäkohdat”. Viipaloi neljännekset ja asettele lautasille.

Leikkaa mango siemenen molemmin puolin, kuori ja viipaloi. Siemenen ympärille jääneen hedelmälihan voit syödä heti. Lisää mangoviipaleet lautasille.

Halkaise papaija ja poista sisäosien siemenet ja kalvot. Kuori puolikkaat ja leikkaa ne pitkittäin kahtia. Viipaloi ja siirrä lautasille. Puserra päälle limetin mehua.

Ripottele tyrnimarjat ja lakat hedelmien päälle piristäviksi ”jalokiviksi”.

Mittaa sokeri huhmareeseen ja lisää joukkoon rosmariinia. Hiero niin kauan, että sokeri saa vihertävän värin ja siihen liukenee metsäistä aromia.

Ripottele maustesokeri hedelmä-marja-annosten päälle.
Annokset voit jäähdyttää jääkaapissa tai nostaa nautittaviksi heti.

Vinkki: Vaihda rosmariini halutessasi männynneulasiin tai kesän korvalla voit maustaa sokerin kuusenkerkillä.

Ananaksen makuparit

Ulkonäöllisesti isoa käpyä muistuttava ananas on totuttu yhdistämään muihin trooppisiin makuihin, kuten inkivääriin, vaniljaan, kaneliin, maustepippuriin, kookokseen ja rommiin. Kokeile ananasta myös mustapippurilla maustettuna. Yllätyt positiivisesti! Yrteistä ananaksen maku liittoutuu mielestäni hyvin paitsi rosmariinin myös mintun kanssa.

Ananas ei ole pelkästään jälkiruokiin tai välipaloihin soveltuva hedelmä, vaan se maistuu hyvältä myös pääruoissa. Sen sisältämä bromeliini-entsyymi pilkkoo proteiineja ja mureuttaa lihaa. Jälkiruokana ananas on hyväksi ruoansulatukselle.

Mango sopii moneen

Mango maistuu hyvältä ihan sellaisenaan, kun se on kypsää. Väri on intensiivinen ja hedelmäliha mehukas. Mango käy makeaksi herkuksi jälkiruokana tai välipalana, mutta se on hyvää myös esim. savustetun kalan, kylmien liharuokien, broilerin, pateiden, lohiruokien, katkarapujen ja muiden äyriäisten kanssa.

Aromaattinen papaija

Papaijan maku on makea ja aromaattinen, mutta siinä ei ole lainkaan hapokkuutta. Saat maun paremmin esiin, kun puserrat papaijalle hieman limetin, sitruunan tai appelsiinin mehua. Voit syödä papaijaa kuten melonia, ja vaikka suoraan kuorestaan lusikoiden.

Papaija on hyvää jälkiruokana, mutta maistuu myös esimerkiksi kylmien liharuokien kanssa. Saat papaijasta ihanan kastikkeen, kun lisäät papaijaa jogurttiin ja maustat kastikkeen inkiväärillä. Tämä käy niin kasviksille, salaateille kuin broileriruoillekin.

Hyvää papaija on myös maustettujen ruokien, esim. curryruokien lisäkkeenä ja äyriäisten kanssa. Papaija sisältää papaini-entsyymiä, joka pilkkoo proteiineja, joten se käy myös lihan mureuttamiseen.

Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

Broccoliinit – nyt niitä saa

Joskus toiveet toteutuvat! Jo yli kymmenen vuotta sitten innostuin broccoliinista ja tallensin esittelylehtiset tästä hoikasta, Bimi-tuotemerkillä markkinoidusta parsakaalista. Silloin broccoliinia kasvatettiin muun muassa Afrikassa, ja sitä tuotiin myös Suomen markkinoille. Koska kysyntä jäi vähäiseksi, meillä uutuuskasviksesta luovuttiin. Muutamia kertoja törmäsin broccoliiniin myöhemminkin, mutta en Suomessa. Erityisesti Englannissa asuvat ystävät ylistivät minulle tätä herkullista ja terveelliseksi mainostettua kasvista.

Aina tilaisuuden tullen muistutin vihannestuoretukkuja hoikasta parsakaalista. Kerroin, että Englannissa kasvista myydään nimellä tenderstem. Ehdotin myös kotimaisille vihannesviljelijöille, että he alkaisivat kasvattaa broccoliinia Suomessa.

Ilahduin ikihyviksi, kun nyt keväällä 2016 huomasin Bimi-merkkistä broccoliinia kaupassa, jossa usein asioin. 250 gramman pakkauksessa mainitaan alkuperämaaksi Espanja. Tuotetta kutsutaan makeaksi varsiparsakaaliksi. Makua luonnehditaan pehmeäksi, makeaksi ja lempeäksi. Kasvis kehotetaan syömään joko raakana, grillattuna, höyrykypsennettynä tai friteerattuna.

Broccoliinissa on kyse tavallisen parsakaalin ja kiinalaisen parsakaalin (eli härmekaalin) hybridistä. Tavallisilla kasvinjalostusmenetelmillä on siis yhdistetty kaksi eri kasvista.  Ainakin sinkkiä, folaattia, antioksidantteja, glukosinolaatteja ja C-vitamiinia kerrotaan olevan enemmän kuin tavallisessa parsakaalissa tai esim. lehtikaalissa.
Maku on miellyttävän mieto, makeahko, parsaa muistuttava. Lievää pippurisuuttakin voi tunnistaa. Ulkonäkö on elegantti, väri tummanvihreä, myös kypsennettynä. Koko kasvi on syötävää, aivan kuten myös tavallisessa parsakaalissa.

Olin oppinut Kotimaiset Kasvikset ry:ssä työskennellessäni, että maailmalla on kaupan kahdenlaista parsakaalia: ”heading broccolia” eli päätä muodostavaa ja ”sprouting broccolia” eli versovaa. Silloin toivoin, että kunpa tämä versovakin yleistyisi tavallisen parsakaalin rinnalle myös Suomeen. Monet kotipuutarhurit tuntevat versovan parsakaalin. Nyt kauppoihin on saatu broccoliini tavallisen parsakaalin rinnalle.


Hyvää höyrykypsennettynä ja paahdettuna

Kypsensin broccoliineja höyrykattilassa kolmen minuutin ajan. Toinen mieleinen ja paljon käyttämäni tapa on paahtaa kasviksia uunissa. Myös paahdettuina broccoliinit maistuivat ihanilta, osin rapeilta. Uunin lämpötila oli 200 astetta ja reilu 10 minuuttia oli sopiva aika.

Grillattavaksi broccoliini sopii hyvin aivan kuten parsakin. Broccoliinit voi grillata ritilällä tai parilalevyn päällä. Halsterin välissä tai cocktailtikuilla toisiinsa kiinnitettyinä niitä on helppo käsitellä. Varren ympärille voi kiepauttaa pekonia ja tarjota lisänä uppomunia ja hollandaisekastiketta.

Vokkipannussa broccoliinit kypsyvät noin viidessä minuutissa.

Nauti alkuun kuin parsaa

Broccoliineja kannattaa alkuun nauttia samaan tapaan kuin parsaa. Kokeilin niitä neljällä eri tavalla: sitruunavoi, vadelmainen majoneesi, tahinikastike ja sieni-purjolisäke maistuivat perheessämme kaikille. Ne olivat herkkuja sekä paahdettujen että höyrykypsennettyjen broccoliinien kanssa!

Kun broccoliinit tulevat tutuiksi ja niitä on hyvin saatavilla, broccoliineja raskii toki käyttää kaikkeen mihin nyt kasviksia käytetään: salaatteihin, keittoihin, patoihin, uuniruokiin, gratiineihin, vokkiruokiin...

Huom. Jos kaikista kaupoista broccoliineja ei ole saatavina, sovella ruokaohjeitani niin, että leikkaat tavallisesta parsakaalista pitkittäin lohkoja. Voit leikata parsakaalit koon mukaan 4 - 6 osaan.

Alla näkyvässä kuvassa höyrykypsennetyt broccoliinit , sitruunavoita, manteleita ja sitruunamelissaa.

Sitruunavoi

100 g voita
1–2 rkl sitruunan mehua
puolen sitruunan raastettu kuori
ripaus suolaa ja pippuria
2 rkl hienonnettua sitruunamelissaa

Vatkaa pehmeään voihin sitruunasta puristettua mehua, ripaus suolaa ja pippuria sekä pestystä sitruunasta raastettua kuorta ja hienonnettua, tuoretta sitruunamelissaa.

Alla näkyvässä kuvassa höyrykypsennetyt broccoliinit, vadelmamajoneesia, pistaasipähkinöitä ja murustettua fetaa ja vadelmaa.

Vadelmamajoneesi

4 rkl laadukasta majoneesia (esim. Hellmann’s)
1 rkl valkoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa
1 tl sokeria
valkopippuria myllystä
1–2 rkl murskattua vadelmaa

Sekoita hyvään majoneesiin viinietikkaa, mikroteräraastimella raastettua valkosipulia, suolaa, sokeria ja (pakaste)vadelmista murskattuja vadelmia.

Kypsennä broccoliineja höyrykattilassa 2–3 minuuttia. Jäähdytä kaalit kylmässä juoksevassa vedessä siivilässä ja kuivaa.

Annostele broccoliinit lautasille. Tarjoa lisäksi vadelmamajoneesia, murustettua fetajuustoa, murskattuja vadelmia ja pistaasipähkinöitä.

Alla näkyvässä kuvassa uunissa paahdetut broccoliinit, tahinikastiketta, seesamin- ja unikonsiemeniä sekä korianteria.

Tahinikastike

1 dl tahinia (seesamitahnaa) tölkistä
1 raastettu valkosipulinkynsi
½ tl soijakastiketta (japanilainen, vähänsuolainen)
½ rkl hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa
kuumaa vettä

Sekoita tahiniin valkosipulinkynttä, joka on kätevä kuorittuna raastaa mikroteräraastimella. Lisää soijakastiketta, juoksevaa hunajaa, viinietikkaa, ripaus suolaa sekä kuumaa vettä. Vettä lisäämällä saat kastikkeesta juoksevaa tai voit jättää sen tahnamaiseksi.

Paahda broccoliineja leivinpaperin päällä pellillä 200-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia.

Siirrä broccoliinit lautasille. Tarjoa lisänä tahinikastiketta. Lisää lautasille lisäksi seesamin- ja unikonsiemeniä sekä melko runsaasti tuoretta, hienonnettua korianteria.

Alla näkyvässä kuvassa paahdetut broccoliinit, sieni-purjolisäke ja parmesaaniraastetta.

Sieni-purjolisäke

2 rkl voita
200 g sieniä, esim. kantarelleja tai herkkusieniä
noin neljännes purjosta
½ tl suolaa
mustapippuria myllystä
½ dl valkoviiniä (tai laimennettua sitruunan mehua)
parmesaanijuustoa

Kuumenna paistinpannussa nokare voita, lisää paloitellut sienet ja purjosipuli. Paista, kunnes neste on haihtunut ja sipuli kuullottunut.

Mausta seos ja lisää tilkka valkoviiniä. Keitä, kunnes neste on haihtunut.

Annostele broccoliinit lautasille ja lisää niille sieni-purjoseosta. Raasta tai vuole pinnalle parmesaanijuustoa.

Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Tsatsikijuoma ja kurkku-lohileipä

Kevätkurkut ja ennen kaikkea niiden tuoksun muistan jo lapsuudesta. Aina tuorekurkkuja ei ollut saatavana, mutta keväällä niitä tuli kauppoihin. Kun pitkästä, metsänvihreästä kurkkupötköstä leikattiin siivuja, niistä levisi hyvä aromi. Aikuiset saattoivat ripauttaa suolaa kurkkuviipaleilleen.

Kun omat poikani olivat pieniä, kerrostalonaapureinamme asui ihana, meitä varttuneempi pariskunta, jolle pojat mielellään livahtivat soittamaan ovikelloa. Siellä otettiin lapset aina lämpimästi vastaan.

Muistan, että jonain keväänä näillä naapureillamme oli laatikollinen kasvihuonekurkkuja, jotka oli tuotu Närpiöstä. Silloin meillä opittiin, että kurkku puolitetaan, tartutaan kiinni kapeasta päästä ja syödään kurkku haukaten ihan sellaisenaan, suun täydeltä.

Tsatsiki on yksi parhaimmista kastikkeista varsinkin grilliaterioilla. Nyt käytin samoja aineksia juoman valmistamiseen tehosekoittimessa. Ai että ja voi sentään, kun tuli hyvää!

Tsatsikijuoma
(kahdelle)

2 dl kreikkalaista jogurttia
puolikas kurkku (200 g)
3–4 pientä mintunoksaa
ripaus suolaa
2 tl hunajaa
ripaus mustapippuria
¼ valkosipulinkynttä raastettuna
2 - 3 tl sitruunanmehua

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta niistä sileä juoma. Parhaimmillaan tsatsikijuoma on jääkylmänä, joten käytä kylmiä aineita ja kylmiä laseja.

Voit tarvittaessa jäähdyttää juoman laseihin annosteltuna joko jääkaapissa tai laittamalla lasit jääkylmään veteen.

Tuore minttu ja sitruunasta puristettu mehu ovat tsatsikijuomassa oleellisia maun antajia.

Kurkku-lohileivät

Varaa tarpeellinen määrä viipaloitua ruisvuokaleipää.  Itse pidän tässä tapauksessa eniten Real-leivästä ja perunalimpusta. Neljälle viipaleelle tarvitset levitettä varten yhden avokadon. Murskaa avokadon malto haarukalla, mausta sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla ja levitä seos leipäviipaleille.

Sivele ohuille graavilohisiivuille hyvin kevyesti piparjuuritahnaa ja pyöräytä lohiviipaleet ilmavasti leipien päälle. Leikkaa leiville reilusti kurkkua. Viipaleet voit leikata pitkittäinkin pätkästä kurkkua ja kiinnittää cocktailtikun avulla purjeeksi leiville. Lisää vielä tuoreita tillinoksia ja nauti!

Taustatietoa kurkusta osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Viikko 13 on Suomessa nimetty kurkkuviikoksi.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Kevätkananpojat ja paahdetut kaalinnuput

Moni kuluttaja toivoo kyselyjen mukaan löytävänsä kaupasta kokonaisia broilereita varsinkin pyhäruoaksi. Ilahduttavasti näitä jo alkaa saada, mutta ei ihan kaikista ruokakaupoista. Uunissa kokonainen broileri kypsyy itsekseen, ja samoille tulille mahtuu paahtumaan myös kasviksia.

Tällä kertaa ostin pari pientä, tuoretta kevätkananpoikaa. Yrtti-sitrustäytettyinä ne paistuivat uunissa pulleiksi herkuiksi. Kananpojat maistuivat mainioilta paahdettujen kukkakaalin ja parsakaalin nuppujen kanssa. Kaalien mausteeksi pirskotin vähän tabascoa!

Pulleat kevätkananpojat

2 kevätkananpoikaa (500 g/kpl)
2 (luomu)sitruunaa
1 rkl suolaa
1 rkl (tummaa) sokeria
2 – 3 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
3 oksaa (ranskalaista) rakuunaa
2 laakerinlehteä
Pintaan
karkeaa merisuolaa
sitruunaviipaleita
rakuunanoksia
2 laakerinlehteä

Pese sitruunat juuresharjalla harjaten ja kuivaa. Leikkaa veitsellä keltaisesta kuoriosasta lastuja. Poista valkoinen kuori ja paloittele hedelmälihat.

Lisää sitruunapalojen ja sitruunankuorilastujen joukkoon suolaa, sokeria, öljyä, pippuria sekä rakuunanoksat ja laakerinlehdet. Täytä kananpojat tällä seoksella.

Solmi kananpoikien koivet kostutetulla puuvillalangalla. Hiero pintaan karkeaa suolaa ja lisää viipaloitua sitruunaa ja yrtinoksia koipien "kainaloiden" alle.

Kypsennä kananpoikia 225-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Huom.
Nämä kananpojat olivat vain puolikiloisia. Isommat kokonaiset broilerit, joiden keskipaino on 1,7 kg (esim. Naapurin maalaiskananpoika noin 1,3 kg) vaativat pidemmän paistoajan ja alhaisemman lämpötilan.

Rakuunan voit hyvin vaihtaa muuhun tuoreyrttiin, esim. timjamiin.

Jos uuniin mahtuvat yhtä aikaa paahtumaan myös kukka- ja parsakaalit, alenna uunin lämpötila siinä vaiheessa 200 asteeseen, kun lisäät kukkivien kaalien lohkot.

Paahdetut broccolin ja kukkakaalin nuput

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paloittele parsakaali ja kukkakaali nupuiksi. Käytä myös varsiosat ja suojalehdet.

Pirskota kaaleille oliivi- tai rypsiöljyä sekä tabascoa. Ripauta suolaa.

Siirrä kaalit leivinpaperin päälle pellille ja kypsennä 20 minuuttia.

Vinkki: Samalle pellille voit lisätä uuniin kypsymään myös kevyesti öljyttyjä ja suolalla maustettuja perunalohkoja.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen (Henkilökuva: Laura Riihelä)

 

Rahkaletut ja marjahillo

Maaliskuussa alkaa olla aika tehdä inventaariota pakastimen sisällöstä. Uusi satokausi kolkuttelee uusine herkkuineen tuota pikaa.
Tänään keitin pienestä määrästä pakastemarjoja hilloa, ja tein pakastamistani kantarelleista ihanan kantarellikastikkeen.
Kastike vei tuoksullaan ja maullaan suoraan kesään ja mökkimaisemiin. Sama vaikutus oli myös marjoilla. Muistimme, mistä mitäkin marjaa oli poimittu.
Maistelimme mustikkahilloa, lakkoja, mansikoita, vadelmia ja tyrnimarjoja rahkalettujen kanssa.

Rahkalettuohje on yksi bravuureistani.  Pari lettupannullista ehtii paistaa ihan milloin vain. Resepti on hyvin helppo ja yksinkertainen. Alla näkyvät ainemäärät riittävät kahdeksaan lettuun, mutta tuplaten tulee sitten sopivasti neljän hengen annos. Yllä olevan kuvan lettuihin käytin tattarijauhoja.

Rahkaletut

2 (luomu)kananmunaa
125 g (puoli rasiaa) maitorahkaa
2 rkl speltti-, tattari- tai vehnäjauhoja (muutkin jauhot käyvät)
¼ tl suolaa
Paistamiseen
voita tai margariinia

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja suola.

Kuumenna lettupannu, lisää koloihin rasvaa ja paista taikina letuiksi. Tästä taikinamäärästä saat kahdeksan pikkulettua eli kahden hengen annoksen.

Nauti letut marjojen ja/tai marjahillon kanssa aamupalalla tai brunssilla.

Näihin kuvan rahkalettuihin käytin jauhoina mantelijauhoa. Letut jäivät melko ohuiksi. Mantelijauhoa voisi varmaan käyttää hieman enemmän kuin muita jauhoja. Hillon tein pelkästään pakastemustikoista, mutta aamiaisella täydensimme hilloa muilla pakastemarjoilla , jotka nostimme lautasille ihan sellaisinaan juuri ja juuri sulaneina. Nam!

Hilloa voi tehdä milloin vain

Marjahillojen, -marmeladien ja -hyytelöiden tekeminen käy nykyään kätevästi hillo-, marmeladi- ja hyytelösokereiden avulla. Kotipakastimeen säilöttyjä tai kaupan pakastealtaasta poimittuja marjoja voi vähin erin pyöräyttää näiden sokereiden avulla pikkutölkkeihin jääkaappiin. Käytetyksi tulevat sellaisetkin marjat, joiden käyttö muutoin on jäänyt vähemmälle. Marjasekoitukset ovat myös hyviä.

Hillo pakastemarjoista

½ l marjoja
1 rkl vettä
125 g hillosokeria (1,5 dl)

Anna pakastemarjojen sulaa jääkaapissa puolisuliksi, kohmeisiksi. Siirrä marjat kattilaan.

Kuumenna vesi ja marjat ja sekoita hillosokeri höyryävään seokseen. Keitä miedolla lämmöllä 10 – 15 minuuttia. Sekoita välillä. Anna hillon hieman jäähtyä. Sekoita muutaman kerran.

Kaada hillo puhtaisiin pikkupurkkeihin, sulje ja säilytä jääkaapissa.

Hillosokeripussista löydät tarkan ohjeen!

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

Hedelmä-rahkamoussea jälkiruoaksi

Pääsiäisenä haluan tarjota jälkiruokana jotain muutakin kuin mämmiä ja pashaa. Meillä kun nuorempi polvi ei ole näihin perinneherkkuihin edes kovin ihastunut. Kehitin jälkiruoan, jossa yhdistyvät pääsiäiseen kuuluva rahka, raikkaat kauden hedelmät ja mantelit. Maistelun perusteella vaikutti siltä, että kokeilu onnistui ja suosio oli taattu.

Annostelin jälkiruoan aika pieniin maljoihin periaatteella "vähän, mutta hyvää". Raikkaus tulee tuoreista hedelmistä, ja pehmeän vaahtomaisen rakenteen rikkovat pohjalle lisätyt mantelipalaset.

Kypsä passiohedelmä on aromikas lisä rahkamoussen päällä ihan sellaisenaan. Tällä kertaa hedelmät kuitenkin kaipasivat pikkuisen makeutta ja maustetta niskaansa, koska ne olivat aavistuksen liian raakoja. Niinpä tuprautin päälle kaneli-tomusokerihunnun.

Piparkakkutaikinasta leivotut lusikat kestivät hyvin ruokailuvälineinä. Koska ne oli leivottu melko tiiviistä taikinasta ja söimme ne lopuksi, palan painikkeeksi sopi kupillinen vahvaa kahvia.

Kypsän passiohedelmän kuori on rypistynyt ja hedelmä tuntuu kokoonsa nähden vielä melko painavalta. Hedelmät kannattaa säilyttää jääkaapissa. Malto on helppo syödä puolitetusta hedelmästä lusikalla.

Syötävä osa koostuu pienistä siemenistä, joita ympäröi mehukas, hyytelömäinen hedelmäliha.

Passiohedelmä sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä kuituja. Maku muistuttaa hieman vadelmaa ja appelsiinia. Se on täyteläinen ja raikas, vaikka hedelmälihan rakenne saattaa vaikuttaa epäilyttävältä. Minusta passio- eli kärsimyshedelmän aromi on todella hieno. Siinä mielessä nimi ei tässä tapauksessa ole enne.

Hedelmä-rahkamousse

2 dl maitorahkaa
3 rkl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
1 (veri)appelsiini
½ dl karkeasti rouhittuja manteleita tai esim. pistaasipähkinöitä
2 passiohedelmää
Pinnalle
ripaus kaneli-tomusokeriseosta

Siirrä maitorahka suodatinpaperilla vuorattuun kahvinsuodatinsuppiloon valumaan noin tunnin ajaksi. Nestettä irtoaa muutama ruokalusikallinen. Vatkaa rahkan joukkoon sokeri.

Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi toisessa astiassa ja kääntele se rahkaseokseen.

Leikkaa appelsiinista pois kuori valkoisine osineen ja jatka leikkaamalla lohkot irti kalvojen välistä, jolloin saat kalvottomia lohkoja. Pilko nämä noin neljään osaan, ja jaa annosmaljojen pohjille.

Rouhi mieluiten kuoripäälliset mantelit ja ripauta ne appelsiinipalasten päälle. Jaa rahkamousse annosmaljoihin.

Halkaise passiohedelmät ja nostele sisukset pikkulusikalla rahkamoussen pinnalle.

Mittaa tomusokeria ja kanelia teesiivilään noin teelusikallisen verran ja tuprauta seosta annoksiin.
Vinkki: Voit valmistaa rahkamoussen jääkaappiin valmiiksi etukäteen. Voit paloitella myös appelsiinin ja irrottaa passiohedelmälihat pikkukuppeihin jääkaappiin.  Kun kokoat jälkiruoka-annokset juuri ennen tarjoamista, mousse on ehtinyt jähmettyä, hedelmät ovat raikkaat ja mantelit rapeat, kun päästään herkuttelemaan.

Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen