maanantai 10. kesäkuuta 2019

Lähikasvisten parhaat

(Postaus on tehty maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta)

Uuden satokauden ensimmäiset lähellä tuotetut kasvikset saadaan Suomessa pöytiin kesäkuussa. Siitä alkaa minun kasvisvuoteni ja erityinen makujen juhla. Oman maan juuri maasta nostetut varhaisperunat, auringon kypsyttämät mansikat ja aromikkaan tillin tunnistaa varmasti jokainen suomalainen ylivertaisiksi herkuiksi. Nyt nostan kesäkasviksista kielen päälle muutaman muunkin: kesäkuulta varhaiskaalin, heinäkuulta broccoliinin eli varsiparsakaalin ja elokuulta kotimaisen makean maissin. (Kesäkeittokuva: Pirjo Toikkanen)

Varhaiskaali - kesäkuun ohittamaton kasvisherkku

Varhaiskaalin sato valmistuu oloissamme kesäkuun alussa, ja kausi kestää reilun kuukauden verran. Heinäkuussa voidaan jo puhua herkullisesta kesäkaalista, sitten syys- ja myöhemmin talvikaalista. Varhaiskaali kuuluu kasvisesikoisiin eli primööreihin, joita tulee arvostaa erityisherkkuina. Kuvittele, miltä maistuu ja tuntuu laadukas varhaiskaali. Haukatessa se rapsahtaa raikkaasti, mehukkaana ja puhtaana, ja se maistuu makealta.
Kun pitelet käsissäsi tuoretta varhaiskaalin kerää, kannattelet yksinkertaisesti kesän parasta salaattiainesta niin maun kuin ravintoarvonkin puolesta. Saat siitä vain vähän kaloreita, mutta sitäkin enemmän kivennäisaineita, vitamiineja, flavonoideja ja kuitua. Varhaiskaalin valmistamisen salaatiksi osaat vaikka unissasi. Näin se sujuu:
Puolita kaali tai useampikin ja leikkaa terävällä veitsellä leikkuulaudalla ohuiksi suikaleiksi. Siirrä isoon kulhoon ja ripauta joukkoon hieman suolaa ja purista sitruunanmehua. Kastikkeeksi sekoitat paksua jugurttia ja hyvää majoneesia. Mausta sitruunanmehulla, sinapilla ja tuoreyrtillä, vaikkapa tillillä. Yhdistä kastike kaalisuikaleisiin kahdella lusikalla nostellen ja siirrä kulho peitettynä jääkaappiin.

Voit nauttia kaalisalaatin sellaisenaan, mutta saat vaihtelua, kun yhdistät mukaan viipaloituja retiisejä tai raastettua porkkanaa, joskus omenaa tai tuoretta ananasta, ehkä uutta sipulia, ruohosipulia, minttua tai muita mieliyrttejäsi. Varhaiskaalisalaatti sopii grillattujen ja savustettujen ruokien kaveriksi, niin makkaralle kuin lihalle tai kalallekin, myös sämpylöiden ja tacojen täytteeksi, mihin vain. (Yllä oleva kuva Pirjo Toikkasen kirjasta Rouva Kasviksen parhaat, Otava, 2017)


Innokas grillaaja grillaa myös varhaiskaalia. Leikkaa kaali lohkoiksi, sipaise pintaan öljyä ja hunajaa, ripauta suolaa ja paahda ulkogrillissä tai kuumassa uunissa, kunnes pinta saa houkuttavan rusketuksen. (Paahdetut varhaiskaalit -kuva: Pirjo Toikkanen)

Tunnetko jo broccoliinin eli varsiparsakaalin?

Broccoliinista voin sanoa, että joskus toiveet toteutuvat. Olin tutustunut broccoliiniin, Suomessa varsiparsakaaliksi ja Englannissa nimellä tenderstem kutsuttuun kasvikseen tämän vuosituhannen alussa. Ihastuin siihen heti ja niinpä olin onnessani, kun se muutama vuosi sitten saatiin Suomeen ja sitä jopa viljellään Suomessa. Kun kauppoihin saadaan heinäkuussa kotimaista varsiparsakaalia, kannattaa maistaa ja ihastua sen vihantaan aromiin. Samaa tunnistan myös esim. poimintatuoreista herneistä tai vasta maasta nostetusta vihreästä parsasta.


Broccoliini maistuu pehmeän makealta ja lempeältä. Lähellä tuotettuna sitä voi syödä vaikka sellaisenaan, raakana tai sen voi pikaisesti höyrykypsentää, grillata tai paahtaa uunissa. Koko kasvi on syötävää, aivan kuten tavallisessa parsakaalissakin. Ravitsemuksellisesti broccoliini on vähintään yhtä arvokas kasvis kuin parsakaali, jota pidetään yhtenä kaikkein terveellisimmistä kasviksista maailmassa. (Broccoliini-kantarelli-purjoannos -kuva: Pirjo Toikkanen)
Broccoliinia voi nauttia samaan tapaan kuin vihreää parsaa. Voisula, sitruunavoi, hollandaisekastike tai vaikkapa vadelmalla maustettu majoneesi, paistettu kantarelli-purjoseos, uppomunat tai aasialaisittain maustettu kastike sopivat sen seuraksi. Grillattaviksi broccoliinit ovat omiaan. Asettele ne ritilälle tai parilalevyn päälle. Varren ympärille jotkut kiepauttavat pekonia. Jos ladot broccoliinit halsteriin tai kiinnität ne levyksi cocktailtikkujen avulla, käsittely grillattaessa helpottuu.

Poimintatuoreena maissintähkä maistuvimmillaan

Jo elokuussa alkaa kauppoihin ilmestyä kotimaisia maissintähkiä. Kausi jatkuu vielä syyskuussakin. Monille maissitiloille voi mennä itse poimimaan ja ostamaan satoa. Lähellä kasvatettu maissi on eri luokkaa, oikeastaan täysin eri asia kuin muoviin pakatut, esikypsennetyt tuontimaissintähkät, joita monet grillaavat aikaisesta keväästä syksyyn saakka aina edes huomaamatta lähimaissin valmistumista.


Kotimaan maissi on mehukasta, makeaa herkkua, jota voi syödä tuoreeltaan, ilman kypsennystä. Poista suojalehdet, jotta saat näkyviin vaaleankeltaiset ”jalokivirivistöt”. Nauti auringonkeltaiset jyväset suoraan haukaten tai irrota ne veitsellä. On helppo huomata, kuinka uskomattoman aromikkaita ja makeita ne ovat! Toki tähkät voi myös kokonaisina kypsentää. Keittoajaksi riittää viisi minuuttia tai grillissä kypsentäen 15 minuuttia koko ajan käännellen. Samassa ajassa maissintähkä kypsyy myös uunissa. (Maissikuva: Pirjo Toikkanen)

Muistetaan myös nämä

Kolmen edellä valitsemani lisäksi nimeän vielä muutaman parhaista parhaan:
-        suloiset, puhtoiset kesän kukkakaalit

-        herneenpalot, joiden maku on ihanan vihanta

-        alkukesän vihreät parsat

-        nauriit ovat ikisuosikkejani, jo lapsuudesta tuttuja

-        pehmeä keräsalaatti, se vanhanajan isoäidin salaatin aines

-        aromikas kasvihuonekurkku ja avomaan kurkku

-        uudet perunat, suomalaiset mansikat, kesän juuressato

-        maailman aromikkain tilli (Voileipäkakkukuva: Pirjo Toikkanen)





Jos kiinnostuit kesäkasviksista, kokeile näitä:




Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Herkullista kasviskesää kaikille! t. Rouva Kasvis 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kesän paras salaatti

Varhaiskaalista valmistamaani salaattia pidän kesän parhaana lisäkesalaattina monestakin syystä. Maku tekee vaikutuksen tietysti ihan ensimmäisenä. Lähellä, kotimaassa kasvatettu varhaiskaali erottuu edukseen kauempaa tuoduista. Makua voi luonnehtia houkuttavan puhtaaksi ja raikkaaksi.  Nautittavuutta lisää hyvä suutuntuma, koska varhaiskaali on yhtä aikaa mehevää ja rapeaa.
Kesäinen coleslaw kotimaan varhaiskaalista


Ravintoarvonsa puolesta varhaiskaalista on pelkkää hyvää sanottavaa. Kaloreita kertyy vain vähän, mutta sitäkin enemmän kivennäisaineita, vitamiineja ja flavonoideja, myös kuitua. Mieluiten valmistan varhaiskaalisalaatin coleslaw-tyyppisesti. Valmistus ja salaatin muuntelu tilanteen mukaan on helppoa vaikka mökillä, ja salaattia voi tehdä jääkaappiin useammaksi käyttökerraksi.
Kesän ensimmäisiä avomaan kasvisherkkuja: varhaiskaalia, nippuporkkanoita ja retiisejä


Puhtoiset varhaiskaalit ovat kasvaneet harson alla. Ne on istutettu huhtikuussa.


Terävä veitsi ja leikkuulauta riittävät työvälineiksi.


Laadukkaista aineksista ei voi syntyä muuta kuin herkullista ruokaa!


Kesäinen coleslaw

2 kotimaista varhaiskaalia (á 450 g)
sitruunan- tai limetinmehua (noin 1/2 dl)
½ tl suolaa
1/2 nippua retiisejä tai pari kesäporkkanaa
muutama tuoreyrtin oksa, esim. minttua, (lehti)persiljaa tai tilliä
Kastike:
1 ½ dl turkkilaista jugurttia
4–5 rkl laadukasta majoneesia (esim. Hellman’s)
1 rkl sitruunan- tai limetinmehua
½ tl suolaa
2 tl sinappia (esim. Dijonin) tai 1 - 2 tl raastettua piparjuurta
mintun- tai persiljanlehtiä
Huuhtaise kaalit ja leikkaa neljään osaan. Leikkaa lohkot ohuiksi suikaleiksi ja siirrä kulhoon. Puserra joukkoon sitrusmehua ja ripauta suolaa. Sekoittele kahdella lusikalla nostellen.
Sekoita kastikkeen ainekset ja tarkista maku. Yhdistä kastike kaalisalaattiin ja siirrä colewslaw peitettynä jääkaappiin vetäytymään.
Tarjoiluvaiheessa lisää salaattiin huuhdottuja, suikaloituja retiisejä tai nippuporkkanoita. Salaatti sopii oikeastaan kaiken kesäruuan kaveriksi: lihalle, kalalle, makkaralle, kasvisruualle. Säädä täydennykset ja maustaminen sen  mukaan, mitä muuta lautasella on. Oikein hyvältä salaatti maistuu sellaisenaankin välipalana.
Varhaiskaalisalaatti on loistovalinta grillatulle ja savustetulle ruualle.
Vinkki: Voit lisätä esim. mökillä salaattiin villivihanneksia, vaikkapa vuohenputken pieniä versoja, mausteenomaisesti siankärsämön lehtiä, sileitä, pieniä voikukanlehtiä tai nuoria poimulehtiä.
Varhaiskaalisalaatti maustuu ja mehevöityy jääkaapissa.


Katso myös tämä: Varhaiskaalista coleslaw
http://rouvakasvis.blogspot.com/2016/04/varhaiskaalista-coleslaw.html


Tuotetietoutta varhaiskaalista Kasviskoulussani
www.rouvakasvis.fi /kasviskoulu
Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Lähiruokaa Smaku-ruokatapahtumissa

Ruokatapahtuma Smaku tarjoaa tilaisuuden tutustua paikallisten ravintoloiden ruokatarjontaan edulliseen hintaan, maisteluannoksina.  Ruokafestivaali sai alkunsa Porvoosta, jossa se on toteutettu jo kolmena kesänä ja saavuttanut huippusuosion. Tänä kesänä herkutellaan Naantalin auringossa 6.–15.6. ja jälleen Porvoossa 12. - 24.8.2019. Smaku-nimi on ideoinnin tulos ja sanaleikki. Siinä yhdistyvät ruotsinkielen sana smak ja vastaavasti suomen maku. 

Smaku tutustuttaa paikalliseen ruokakulttuuriin ja haluaa antaa näytteen alueen lähiruokatuotteista. ”Smaku-annoksen valintaideana on vastata kysymykseen, miltä juuri kulloisenkin alueen ravintolaruoka maistuu. Samaa tausta-ajatusta on Haaga-Helian Hungry for Finland -projektilla”, Smaku Events Oy:n tuottaja-toimitusjohtaja Laura Pulkkinen kertoo. (Kuvassa paikallisen Mikolan luomutilan tuotteita ja Café Santalan Smaku-annos Naantalista).

Naantalissa Smakuun lähti tänä kesänä seitsemän ravintolaa ja kahvilaa. Ruokafestivaali tulee mitä ilmeisimmin saamaan jatkoa ja silloin mukaan toivotaan saatavan myös saaristoravintoloita. Porvoo ja Naantali ovat Smaku-edelläkävijöitä, mutta suunnitelmissa on toteuttaa tapahtuma Suomen kaikissa ruokamatkailun kannalta merkittävissä osissa: Lapissa, Järvi-Suomessa, Länsirannikolla ja Uudenmaan alueella.
Naantalin tämän kesän Smaku-tapahtumassa ovat mukana After Sail 714, Amandis, Café Santala, Herrankukkaro, Naantalin Kaivohuone, S/S Ukkopekka ja Valborg. Pääsin tutustumaan ennakkoon näistä viiden eri ravintolan annoksiin. Maisteluannos voi olla alku-, pää- tai jälkiruoka, ja se maksaa seitsemän euroa.  Jos juuri tapahtumaviikko kesäkuussa ei sovi suunnitelmiin, ravintoloiden antiin voi toki poiketa tutustumaan itselle sopivana ajankohtana.

After Sail 714 on Naantalin vanhan kaupungin uusin tulokas. Ravintolapäällikkö Markku Yrjölä esitteli ruuan linjan perustuvan raaka-ainesten tuoreuteen ja raikkauteen ja siihen, että ruuat tehdään itse. Mini lohiburger (kuvassa) vei merelliseen tunnelmaan kylmäsavulohella, joka oli saanut seurakseen raikkaan avokadokastikkeen ja sitruunaa. Erityisesti jäi mieleen pirteä kesäkurpitsa-kurkkusalaatti ja fritatut kaprikset.

Café Santala tunnetaan rannan kesäkeitaana kahviloineen. Smaku-annoksista toinen koostui kylmäsavusilakasta tehdystä tartarista saaristolaisleivälle annosteltuna. Toinen maisteluannos kuului omasta mielestäni ehdottomasti tarjonnan parhaimmistoon. Selkeä, kirkaskastikkeinen ja raikas varhaisperunasalaatti tarjottiin Rymättylän silakan kanssa yksinkertaisesti mutta maukkaasti (kuvassa). Silakka oli paistettu paneroituna, ja se oli saanut raikkaan etikkaliemikylvyn. Marinoitu punasipuli kruunasi annoksen. Yksinkertaisesti hyvää ja paikallista! Onhan Rymättylä kuuluisa niin varhaisperunastaan kuin silakastaankin.

Amandis on äskettäin peruskorjattu kahvila, joka sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä. Vieraanvarainen ja lämminhenkinen paikka, jossa perheyrityksen omistaja Annika Virtanen henkilökuntineen saa asiakkaan tuntemaan itsensä odotetuksi ja toivotuksi vieraaksi. Turhaan ei kahvilan suosikkiannosta vohveleita kutsuta maailman parhaiksi. Oli elämys saada kokea tämä paikka, johon mielelläni palaan uudelleen.
Vohvelille oli valittu Smaku-annokseen seurakasi Kolatun Valma Brie-juustoa, tuoreita marjoja ja hedelmiä sekä karviais-porkkanahilloa (ks. kuva edellä). Hillo on Orastava aurinko -yrityksen, jossa omistaja Irmeli Vinnikainen on kasvattanut niin porkkanat kuin karviaisetkin ja myös valmistanut oman perheen perintöreseptillä hillon. Maistuva annos Myrna-kupeista tarjotun kahvin kanssa!

Ravintola Valborgissa keskeisellä paikalla rantaa viehätti bistrotunnelma ja viihtyisä miljöö. Kesällä Valborgissa vierailee artisteja rockista jazziin. Smaku-annos nautittiin pitaleipänä, joka oli täytetty lämminsavulohella, tomaatilla, punasipulilla ja remoulade-kastikkeella (kuva). Täytettyä pitaleipätaskua täydensi parmankinkku-manchegosalaatti kastikkeenaan vadelmavinaigrettea.

Naantalin Kaivohuone tunnetaan aurinkoisesta kesäterassistaan ja huippuartistien keikoista nostalgisen rakennuksen komeassa salissa. Smaku-annokseen Kaivohuone oli kehittänyt kanavartaan ”Varsinais-Suomi lautasella” - tyyliin (kuva). Maku ja toteutus saivat yllättymään ”kaiken maistaneetkin”. Hyvin valmistettua ruokaa laadukkaista aineksista. Kaivohuoneen Smaku-annoksen takana on Marko Ilander, ja hän kertoi pikkuvartaaseen pujotetun kanan olevan Paimiosta, chilikastikkeen Salosta, perunalastujen Rymättylästä, yrttien Nousiaisista. Annoksen clou sitten – se oli mämmi-bbq-kastike! Makuelämykseen vaikutti varmasti sekin, että annos tuotiin maisteltavaksi todella a la minute.

Ruuan tuottajista pääsin tutustumaan Smaku Tour Naantali -pressikierroksella Mikolan luomutilaan. Tila keskittyy luomutuotantoon. Omistajat Tita-Marjut ja Osmo Salonen aloittivat viljelyn 1997 (kuvassa kotitalo ja myytäviä kukkia). He ovat panostaneet erityisesti kasvihuonetuotantoon. Esimerkiksi tomaatit kasvatetaan suoraan mullassa, mikä antaa niille herkullisen maun. Myös kurkkuja, yrttejä, perunaa, kukkia ja jopa kokeiluluontoisesti pieniä määriä munakoisoa, bataattia ja viinirypäleitä kasvatetaan lähitienoon asukkaiden ja ravintoloiden tarpeisiin.
Naantalilla on tarjota elämyksiä kaikille aisteille, niin kehon kuin hengenkin ravintoa. Alkukesään kuuluu Naantalin Musiikkijuhlat (kuva Lahti Sinfonian konsertti-illasta). Mm. kylpylä, Muumimaailma, saaristoristeilyt, taidenäyttelyt ja vanhan kaupungin romanttinen tunnelma tuovat kävijöitä. Lisätietoja löytyy osoitteesta visitnaantali.com.



Naantalin auringon terveisin Rouva Kasvis
Teksti ja kuvat: Pirjo Toikkanen

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kerralla uuniin: sitruslohta ja kasviksia


”Puoli kiloa päivässä” on varmasti tuttu rallatus monelle. Se tarkoittaa, että kasviksia suositellaan syömään vähintään puoli kiloa joka päivä, mieluiten enemmänkin. Punnita ei tarvitse, vaan ajatellaan mitaksi oma koura, jolloin tuo määrä tarkoittaa kuutta omaa kourallista jaettuna päivän eri aterioille. Myös hedelmät ja marjat kuuluvat kasviksiin.
Kuvassa kirjolohta ja kasviksia menossa uuniin. Juureksia ja perunaa olen esikypsentänyt, jotta kaikki valmistuu yhtä aikaa.


Lisäksi kasviksia tulisi käyttää monipuolisesti ja vaihdellen, saatavuuden ja sesonkien mukaan. Terveyden kannalta on hyvä, jos valitsee kasviksia viittä eri väriä: punaisia, keltaisia ja oransseja, valkoisia ja ruskeita, vihreitä sekä sini-purppuraisia. Silloin saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ja flavonoideja mahdollisimman monipuolisesti.
Kuva: Juurekset ja parsakaalin varsiosat vievät pidemmän kypsymisajan kuin kalafilee, parsakaalin nuput ja tomaatit, joten nämä ensin uuniin.


Kaikkia muita värejä kasviksista on helppo löytää, mutta sini-purppuraa on ehkä vähiten. Punakaali, punajuuri, siniset perunat, punasipuli, liila kukkakaali, marjoista mustikka ja tumma karviainen sekä hedelmistä tumma luumu tulevat ensiksi mieleen. Valkoisia ja ruskeita kasviksia ovat esimerkiksi palsternakka, juuripersilja, nauris ja sienet.
Uunissa paahtamisen jälkeen lisäsin kalalle tuoretta tilliä.


Kokosin uunipannulle kasviksia ja perunaa niin, että viiden värin tavoite toteutuu. samalla uunipannullisella kypsensin kirjolohifileen. Juureksia ja perunaa kypsensin ennakkoon 15 minuuttia, lisäsin kalan ja loput kasvikset ja jatkoin toiset 15 minuuttia, jolloin kaikki oli valmista. Kätevää ja helppoa!
Kastikkeeksi sopii sitruunalla, tillillä, suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria maustettu ranskankerma.


Lohen pintaan sekoitin sitrusviipaleiden alle maustetahnan, jonka ohjeen olen poiminut joskus Glorian ruoka & viini -lehdestä.
Sitruslohta ja kasviksia
1 (ruodoton) kirjolohifilee, noin 700 g
Maustetahnaan
2 rkl hunajaa
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
2 rosmariininoksaa
½ sitruunan mehu
1 tl suolaa
Pinnalle
1 sitruuna
1 limetti
Lisäksi
viittä väriä kasviksia: esim. sinisiä Blue Kongo -perunoita, parsakaalia, porkkanoita, juuripersiljaa tai palsternakkaa, pieniä terttutomaatteja
Sekoita maustetahnan ainekset keskenään, kuoritut valkosipulinkynnet raastettuina ja rosmariini hienonnettuna.
Pese pienehköt perunat ja halkaise ne. Kuori ja paloittele porkkanat ja juuripersiljat tai palsternakka. Paloittele parsakaalin varsiosat. Pyöräytä näille kevyesti öljyä ja suolaa ja siirrä leivinpaperin päälle pellille. Huuhtele ja paloittele parsakaali ja tomaatit.

Kypsennä 225-asteisessa uunissa perunoita ja juureksia noin 15 minuuttia. Sivele tällä välin kirjolohifileen pinta tahnalla.
Ota uunipannu esille ja nosta maustettu kalafilee keskelle kasviksia. Peitä sen pinta ohuilla sitrusviipaleilla. Lisää kevyesti öljytilkassa ja pienessä suolamäärässä pyöräytetyt parsakaalit ja tomaatit mukaan.
Vähennä uunin lämpö 200 asteeseen ja jatka ruuan kypsentämistä 15 minuuttia, kunnes kala on mehevän kypsää. Tarkista myös perunoiden ja juuresten kypsyys ja siirrä ne tarvittaessa vielä uuniin.
Tarjoa sitruunalla, tillillä, ripauksella sokeria, suolalla ja pippurilla maustetun ranskankerman kanssa.
Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

lauantai 2. helmikuuta 2019

Vihreä voimasalaatti


Usein matkoilla saa hyviä ideoita ruokakokeiluihin. Tasan viikko sitten söin Las Palmasissa supersalaatiksi nimettyä vihreää salaattia, joka näytti hyvältä, maistui hyvältä, jätti miellyttävän olon ja piti pitkään kylläisenä. Tänään tein salaatista oman versioni.

Salaatin idea on yhdistää erilaisia vihreitä aineksia. Mukaan sopii muun muassa paljon parsakaalia, pinaatinlehtiä ja herneitä, mutta myös täysjyväistä bulguria ja fetajuustoa sekä herkullista kastiketta.


Vihreää voimasalaattiani on helppo muunnella. Olin jo varannut vihreää paprikaakin, mutta jätin sen pois, koska määrällisesti salaattia oli riittävästi. Seuraavalla kerralla lisään mukaan lehtiselleriä ja purjoa. Tähän salaattiin sopivat loistavasti myös kuivatut taatelit, aprikoosit tai karpalot.


Juomaksi valitsin etelänmatkalla kombuchaa, joka näyttää Suomessakin yleistyvän hyvää vauhtia. Se sopii monen muunkin ruoan juomaksi tai janojuomaksi. Kombucha on perinteinen, vihreästä teestä hapattamalla valmistettu, vatsaa hellivä juoma, joka sisältää maitohappobakteereita. 


Vihreä voimasalaatti
(6–8 annosta)
400 g parsakaalia
2 dl bulguria (raakana)
200 g (pakaste)herneitä
1 rasia (100 g) babypinaatinlehtiä
1 (kasvihuone)kurkku
1–2 dl siemensekoitusta
125 g fetajuustoa
(vihreää paprikaa/lehtiselleriä/purjoa)
tuoretta minttua ja persiljaa

kuivattuja taateleita/aprikooseja/karpaloita
Kastike
½ dl oliivi- tai rypsiöljyä
1 ½ dl puristettua appelsiininmehua
¼ tl suolaa
tilkka hunajaa
mustapippuria myllystä
½ dl hienonnettua minttua

Valmista ensin kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.

Huuhtele ja valuta parsakaali. Leikkaa varret erilleen, jaa pituussuunnassa neljään osaan ja viipaloi. Siirrä kypsymään höyrykattilaan. Irrottele parsakaalin nuput ja lisää ne varsiosien päälle kypsymään pariksi minuutiksi. Huuhtele parsakaali välittömästi jääkylmällä vedellä niin, että se jäähtyy ja valuta.

Kypsennä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. Kiehauta vesi, siirrä pois liedeltä, lisää öljyä ja suolaa ja anna bulgurin kypsyä kannen alla 10 minuuttia. Sekoita bulgur kahdella haarukalla nostellen irtonaiseksi. Mausta kypsä bulgur mielesi mukaan: esim. sitruunanmehulla, chilijauheella, kurkumalla, paprikajauheella.

Huuhtele baby- eli salaattipinaatinlehdet huolellisesti lävikössä. Valuta ja kuivaa joko salaattilingossa tai kahden puhtaan keittiöpyyhkeen välissä.

Sulata pakasteherneet kuumassa vedessä lävikössä. Paloittele kurkku. Paahda siemensekoitus kuivassa, kuumassa pannussa. Mukana voi olla myös pähkinöitä. Hienonna persiljaa reilu määrä bulgurin joukkoon.

Siirrä salaatin ainekset laakealle tarjoiluvadille. Juomaksi sopii tuorepuristettu appelsiininmehu tai vaikkapa kombucha.


Teksti, kuvat ja ruokaohje: Pirjo Toikkanen

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Punajuurigratiini ja kauden juurekset

Ruokalautasten kasvisosuus painottuu nyt kotimaisiin, lähellä tuotettuihin juureksiin. Juurekset ovat ykkösvalinta niin ympäristösyistä kuin ravitsemuksellisestikin. Niistä voi valmistaa ruokaa sekä arkeen että juhlaan monin eri tavoin. Joulupöytiin juurekset tuovat herkullisia makuja ja värejä.
Kuvan herkullisessa juuresgratiinissa puolet punajuurta, puolet perunaa. Kuva: Laura Riihelä

Juureksilla on pitkä historia suomalaisessa ruokakulttuurissa. Varsinkin jouluun juurekset ovat aina kuuluneet. Kotimaan juuressato nostettiin varastoihin lokakuussa, joten nyt se on maukkaimmillaan koko joulukauden ajan.

Uusia värejä ja muotoja
Makua, värejä ja muotoja juureksista löytyy laaja kirjo. Tutun punaisen punajuuren rinnalla viljellään nykyään kelta-, raita- ja valkojuuria. Tutun oranssisen porkkanan vaihtoehtona saa jonkin verran myös violetteja, keltaisia ja punaisia porkkanoita. Lantun lisäksi voi valita nauriita, palsternakan ja mukulasellerin vaihteluksi maa-artisokkaa. Mustajuuri ja retiisit täydentävät valikoimia, samoin Pohjolan oma kirpeä juures, piparjuuri.
Kuva: Teppo Johansson



Uusia valmistustapoja
Enää juuresten kypsentäminen ei rajoitu suolalla maustetussa vedessä keittämiseen, vaan tilalle ovat tulleet höyrykypsentäminen ja uunissa paahtaminen, grillaus ja friteeraus. Juureksia sisältäviin ruokiin lisätään veden sijaan nesteeksi kasvis- tai sienilientä, täyteläisyyttä antamaan myös kuivattuja sieniä. Omena- ja appelsiinimehu ovat hyviä valintoja nekin.
Kuva: Pirjo Toikkanen

Osaa juureksista voi raastaa, marinoida ja pikkelöidä raikkaiksi salaateiksi. Nykyään juureksia myös hapatetaan. Soseutetut juureskeitot ja mehevät juuressoseet, juuresröstit ja juureskiusaukset, juurekset uuniruoissa, padoissa ja keitoissa ovat suosittuja. Leivonnassa juurekset sopivat taikinoihin ja piirakoiden täytteisiin.
Uusia maustamistapoja 
Juureksiin sopivat monet mausteet, joulun aikaan varsinkin piparkakkujen maut. Lanttu pitää inkivääristä ja neilikasta, punajuuri rosmariinista ja timjamista. Porkkanaan istuvat hyvin anis ja fenkoli, myös inkivääri. Palsternakkaan käyvät piparkakkujen mausteet ja rakuuna.
Uusia makupareja
Kaikki juurekset rakastavat pähkinöitä, manteleita ja siemeniä. Viimeisimpinä villityksinä juurekset ovat saaneet vivahteikkuutta maapähkinävoista, srirachasta ja lakritsijauheesta. Keltaisten ja vaaleiden juuresten makua ja väriä voi tehostaa kurkumalla. Tuore inkivääri on loistovalinta maustaa vaikkapa porkkanaa. Erilaiset sipulit, valkosipuli, purjo ja ruohosipuli sopivat moniin juuresruokiin.
Juustot, ranskankerma ja smetana tekevät juureksista herkullisia. Viimeistelyyn sopii voi, mutta myös maukkaat öljyt, esimerkiksi rosmariini-rypsiöljy. Hunaja on hyvä maun pyöristäjä.
Kuvan Punajuurigratiinin juju on siinä, että yhdistin punajuuren kaveriksi perunaa. Lopputulos on huomattavasti miellyttävämmän, pehmeämmän makuinen kuin pelkästä punajuuresta tehty paistos. Kuva:Laura Riihelä

Mehevä punajuurigratiini
700 g puna-, raita- ja/tai keltajuuria
700 g perunoita
1 sipuli
100–150 g vuohenjuustoa (chevre tai feta)
2 dl ranskankermaa
2 dl ruokakermaa
2–3 valkosipulinkynttä
¾ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
2 rkl tuoretta, hienonnettua timjamia
Vuoan voiteluun voita tai rypsiöljyä
Kuori punajuuret, perunat ja sipulit. Viipaloi perunat paksummiksi viipaleiksi kuin punajuuret, jotta molemmat kypsyvät samassa ajassa. Leikkaa myös sipulit ohuiksi viipaleiksi.
Voitele vuoka ja lado siihen peruna- ja sipuliviipaleet. Viipaloi tai murusta päälle vuohenjuusto.
Kuumenna kattilassa ranskankerma ja kerma. Lisää punajuuriviipaleet. Kuumenna ja keitä noin viiden minuutin ajan. Raasta joukkoon kuoritut valkosipulinkynnet. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla.
Kaada kerma-punajuuriseos vuokaan. Sekoita ja tasoittele aineksia hieman nostellen. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 50 minuuttia. Tarkista ainesten kypsyys, ja jatka tarvittaessa uunissa paistamista, kunnes niin perunat kuin punajuuret ovat kypsiä. Pintaan saa tulla kaunista rusketusta.
Ohje ja teksti: Pirjo Toikkanen

lauantai 24. marraskuuta 2018

Granolaa ja granaattiomenaa

Erilaisiin puuroihin harvoin kyllästyy, mutta nyt alkoi tehdä aamiaisruoaksi vaihteeksi mieli herkullista, kanelilta tuoksuvaa granolaa. Granolahan on rapeaa herkkumysliä, hunaja-siirappi-öljyseoksessa rapeaksi paahdettua viljaa, siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. Koostumus takaa runsaan ja monipuolisen ravintoarvon.

Ripotan granolaa mieluiten paksun jugurtin päälle ja lisään aina uuden kerroksen syömisen edetessä. Turkkilainen jugurtti ja erityisesti Bulgarian jugurtti maistuvat mielestäni granolan kanssa. Sekoitan granolaan kuivattuja marjoja tai hedelmiä, mutta jotain tuorettakin jugurtin yhteyteen kaipaa. Marraskuusta aina helmikuulle saakka saa kaupoista granaattiomenaa, joka sopii granolan ja jugurtin raikasteeksi loistavasti.
Pohjoisilla leveyksillä granaattiomenan viljely ei onnistu, koska hedelmä vaatii kypsyäkseen runsaasti lämpöä ja valoa. Talvikautena, satokauden ollessa parhaimmillaan, granaattiomenan hinta ja laatu ovat Suomeen tuotuina kohdillaan.
Laadukas granaattiomena on kokoonsa nähden melko painava. Sitä pidetään terveellisenä, ravintoarvoltaan samankaltaisena kuin oman maamme punaisia marjoja.  Ulkonäöllisesti sen siemenet ovat kuin timantteja, jotka kimaltavat jalokiven lailla ja piristävät pimeänä kautena.

Granaattiomenasta käytetään vain siemenet. Niiden irrottamiseen on monta tapaa. Koska granaattiomenan voimakkaan värinen mehu roiskuu helposti, kannattaa miettiä, miten hedelmän kuorii ja siemenet erottelee.



Oma tapani on varata granaattiomenan käsittelyyn iso teräskulho ja asettaa se tiskialtaaseen. Leikkaan ensin veitsellä ”hatun” pois ja teen varovasti kuoreen viillon. Lisään kulhoon vettä ja alan käsin irrotella kuorta ja hedelmälohkoja erilleen toisistaan. Siemenet vajoavat kulhon pohjalle, ja vedessä kelluvat kuoret ja sisäseinämien kalvot on helppo nostella pois. Siivilöin siemenet vedestä ja kerään loputkin valkoiset sisäseinämät erilleen.
Aiemmin granaattiomena tunnettiin Suomessa lähinnä vain cocktaileihin käytettävän grenadiini-siirapin raaka-aineena. Nykyään granaattiomenaa käytetään tuoreina siemeninä useimmiten salaateissa. Äskettäin sain rosollia, jonka pinnalla granaattiomenan siemenet hehkuivat kauniisti kuin rubiinit ja toivat salaattiin oman makulisänsäkin.
Granaattiomenassa on hapokasta makeutta. Aivan samoin kuin puolukka ja karpalo sopivat vaikkapa maksaruokien, esimerkiksi broilerinmaksan ja monen muunkin ruoan pariksi, voi kokeilla samoihin tarkoituksiin myös granaattiomenaa. Parhaat makuparit granaattiomenalle löytyvät kuitenkin mielestäni Lähi-Idän keittiöstä.

Jugurtin ja lampaan- sekä vuohenmaitojuustojen kanssa granaattiomenan siemenet maistuvat mainioilta. Yrteistä minttu, korianteri ja persilja ovat luontevia valintoja. Granaattiomena täydentää ruokia, joissa on munakoisoa, kikhernettä, tahinia eli seesaminsiementahnaa tai sitrushedelmiä. Appelsiini ja granaattiomena ovat niin värinsä kuin makunsa puolesta luodut toisilleen. Veistokselliset granaattiomenan siemenet juhlistavat monet jälkiruoat, kuten pannacotan tai pavlovan.
Granola
(noin 11 dl)
6 dl isoja kaurahiutaleita (esim. Myllärin Luomu)
½ dl pähkinöitä (oman valinnan mukaan)
½ dl manteleita (kuoripäällisiä)
½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl kurpitsansiemeniä
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
Siirappiseos
½ dl vaaleaa siirappia
½ dl hunajaa
½ dl rypsiöljyä
1 tl vaniljasokeria
Paloittele pähkinät ja mantelit muutamaan osaan ja sekoita niihin hiutaleet, siemenet, kaneli ja inkivääri.  Yhdistä toisessa astiassa keskenään siirappi, hunaja, öljy ja vaniljasokeri. Lisää seos kuiva-aineisiin kahdella lusikalla nostellen. 

Kaada mysliseos leivinpaperin päälle pellille. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paahda 150-asteisessa uunissa 30–35 minuuttia. Kääntele seos lastalla kertaalleen paahtamisen aikana.

Anna granolan jäähtyä ja säilytä sen jälkeen lasitölkissä. Kuvan granolaan lisäsin ainesten paahtamisen jälkeen kuivattuja mustikoita.

Voit lisätä
valmiiseen granolaan kuivattuja marjoja, esim. karpaloita, puolukoita tai mustikoita, tai kuivattuja aprikooseja, kuivattua omenaa tai päärynää suikaleiksi leikattuina.

Teksti, ohje ja kuvat: Pirjo Toikkanen