maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tsatsikijuoma ja kurkku-lohileipä

Kevätkurkut ja ennen kaikkea niiden tuoksun muistan jo lapsuudesta. Aina tuorekurkkuja ei ollut saatavana, mutta keväällä niitä tuli kauppoihin. Kun pitkästä, metsänvihreästä kurkkupötköstä leikattiin siivuja, niistä levisi hyvä aromi. Aikuiset saattoivat ripauttaa suolaa kurkkuviipaleilleen.

Kun omat poikani olivat pieniä, kerrostalonaapureinamme asui ihana, meitä varttuneempi pariskunta, jolle pojat mielellään livahtivat soittamaan ovikelloa. Siellä otettiin lapset aina lämpimästi vastaan.

Muistan, että jonain keväänä näillä naapureillamme oli laatikollinen kasvihuonekurkkuja, jotka oli tuotu Närpiöstä. Silloin meillä opittiin, että kurkku puolitetaan, tartutaan kiinni kapeasta päästä ja syödään kurkku haukaten ihan sellaisenaan, suun täydeltä.
Tsatsiki on yksi parhaimmista kastikkeista varsinkin grilliaterioilla. Nyt käytin samoja aineksia juoman valmistamiseen tehosekoittimessa. Ai että ja voi sentään, kun tuli hyvää!



Tsatsikijuoma

(kahdelle)
2 dl kreikkalaista jogurttia
puolikas kurkku (200 g)
3–4 pientä mintunoksaa
ripaus suolaa
2 tl hunajaa
ripaus mustapippuria
¼ valkosipulinkynttä raastettuna
2 - 3 tl sitruunanmehua



Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja surauta niistä sileä juoma. Parhaimmillaan tsatsikijuoma on jääkylmänä, joten käytä kylmiä aineita ja kylmiä laseja.

Voit tarvittaessa jäähdyttää juoman laseihin annosteltuna joko jääkaapissa tai laittamalla lasit jääkylmään veteen.

Tuore minttu ja sitruunasta puristettu mehu ovat tsatsikijuomassa oleellisia maun antajia.
Kurkku-lohileivät

Varaa tarpeellinen määrä viipaloitua ruisvuokaleipää.  Itse pidän tässä tapauksessa eniten Real-leivästä ja perunalimpusta. Neljälle viipaleelle tarvitset levitettä varten yhden avokadon. Murskaa avokadon malto haarukalla, mausta sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla ja levitä seos leipäviipaleille.
Sivele ohuille graavilohisiivuille hyvin kevyesti piparjuuritahnaa ja pyöräytä lohiviipaleet ilmavasti leipien päälle. Leikkaa leiville reilusti kurkkua. Viipaleet voit leikata pitkittäinkin pätkästä kurkkua ja kiinnittää cocktailtikun avulla purjeeksi leiville. Lisää vielä tuoreita tillinoksia ja nauti!


Taustatietoa kurkusta osoitteessa www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Viikko 13 on Suomessa nimetty kurkkuviikoksi.
Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kevätkananpojat ja paahdetut kaalinnuput

Moni kuluttaja toivoo kyselyjen mukaan löytävänsä kaupasta kokonaisia broilereita varsinkin pyhäruoaksi. Ilahduttavasti näitä jo alkaa saada, mutta ei ihan kaikista ruokakaupoista. Uunissa kokonainen broileri kypsyy itsekseen, ja samoille tulille mahtuu paahtumaan myös kasviksia.

Tällä kertaa ostin pari pientä, tuoretta kevätkananpoikaa. Yrtti-sitrustäytettyinä ne paistuivat uunissa pulleiksi herkuiksi. Kananpojat maistuivat mainioilta paahdettujen kukkakaalin ja parsakaalin nuppujen kanssa. Kaalien mausteeksi pirskotin vähän tabascoa!
Pulleat kevätkananpojat
2 kevätkananpoikaa (500 g/kpl)
2 (luomu)sitruunaa
1 rkl suolaa
1 rkl (tummaa) sokeria
2 – 3 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
3 oksaa (ranskalaista) rakuunaa
2 laakerinlehteä
Pintaan
karkeaa merisuolaa
sitruunaviipaleita
rakuunanoksia
2 laakerinlehteä

Pese sitruunat juuresharjalla harjaten ja kuivaa. Leikkaa veitsellä keltaisesta kuoriosasta lastuja. Poista valkoinen kuori ja paloittele hedelmälihat.

Lisää sitruunapalojen ja sitruunankuorilastujen joukkoon suolaa, sokeria, öljyä, pippuria sekä rakuunanoksat ja laakerinlehdet. Täytä kananpojat tällä seoksella.

Solmi kananpoikien koivet kostutetulla puuvillalangalla. Hiero pintaan karkeaa suolaa ja lisää viipaloitua sitruunaa ja yrtinoksia koipien "kainaloiden" alle.
Kypsennä kananpoikia 225-asteisessa uunissa 40 minuuttia.
Huom.
Nämä kananpojat olivat vain puolikiloisia. Isommat kokonaiset broilerit, joiden keskipaino on 1,7 kg (esim. Naapurin maalaiskananpoika noin 1,3 kg) vaativat pidemmän paistoajan ja alhaisemman lämpötilan.

Rakuunan voit hyvin vaihtaa muuhun tuoreyrttiin, esim. timjamiin.
Jos uuniin mahtuvat yhtä aikaa paahtumaan myös kukka- ja parsakaalit, alenna uunin lämpötila siinä vaiheessa 200 asteeseen, kun lisäät kukkivien kaalien lohkot.


Paahdetut broccolin ja kukkakaalin nuput
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Paloittele parsakaali ja kukkakaali nupuiksi. Käytä myös varsiosat ja suojalehdet.

Pirskota kaaleille oliivi- tai rypsiöljyä sekä tabascoa. Ripauta suolaa.

Siirrä kaalit leivinpaperin päälle pellille ja kypsennä 20 minuuttia.

Vinkki: Samalle pellille voit lisätä uuniin kypsymään myös kevyesti öljyttyjä ja suolalla maustettuja perunalohkoja.

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen (Henkilökuva: Laura Riihelä)

 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Rahkaletut ja marjahillo

Maaliskuussa alkaa olla aika tehdä inventaariota pakastimen sisällöstä. Uusi satokausi kolkuttelee uusine herkkuineen tuota pikaa.
Tänään keitin pienestä määrästä pakastemarjoja hilloa, ja tein pakastamistani kantarelleista ihanan kantarellikastikkeen.
Kastike vei tuoksullaan ja maullaan suoraan kesään ja mökkimaisemiin. Sama vaikutus oli myös marjoilla. Muistimme, mistä mitäkin marjaa oli poimittu.
Maistelimme mustikkahilloa, lakkoja, mansikoita, vadelmia ja tyrnimarjoja rahkalettujen kanssa.


Rahkalettuohje on yksi bravuureistani.  Pari lettupannullista ehtii paistaa ihan milloin vain. Resepti on hyvin helppo ja yksinkertainen. Alla näkyvät ainemäärät riittävät kahdeksaan lettuun, mutta tuplaten tulee sitten sopivasti neljän hengen annos. Yllä olevan kuvan lettuihin käytin tattarijauhoja.
Rahkaletut

2 (luomu)kananmunaa
125 g (puoli rasiaa) maitorahkaa
2 rkl speltti-, tattari- tai vehnäjauhoja (muutkin jauhot käyvät)
¼ tl suolaa
Paistamiseen
voita tai margariinia


Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja suola.
Kuumenna lettupannu, lisää koloihin rasvaa ja paista taikina letuiksi. Tästä taikinamäärästä saat kahdeksan pikkulettua eli kahden hengen annoksen.

Nauti letut marjojen ja/tai marjahillon kanssa aamupalalla tai brunssilla.

Näihin kuvan rahkalettuihin käytin jauhoina mantelijauhoa. Letut jäivät melko ohuiksi. Mantelijauhoa voisi varmaan käyttää hieman enemmän kuin muita jauhoja. Hillon tein pelkästään pakastemustikoista, mutta aamiaisella täydensimme hilloa muilla pakastemarjoilla , jotka nostimme lautasille ihan sellaisinaan juuri ja juuri sulaneina. Nam!
Hilloa voi tehdä milloin vain
Marjahillojen, -marmeladien ja -hyytelöiden tekeminen käy nykyään kätevästi hillo-, marmeladi- ja hyytelösokereiden avulla. Kotipakastimeen säilöttyjä tai kaupan pakastealtaasta poimittuja marjoja voi vähin erin pyöräyttää näiden sokereiden avulla pikkutölkkeihin jääkaappiin. Käytetyksi tulevat sellaisetkin marjat, joiden käyttö muutoin on jäänyt vähemmälle. Marjasekoitukset ovat myös hyviä.

Hillo pakastemarjoista
½ l marjoja
1 rkl vettä
125 g hillosokeria (1,5 dl)


Anna pakastemarjojen sulaa jääkaapissa puolisuliksi, kohmeisiksi. Siirrä marjat kattilaan.
Kuumenna vesi ja marjat ja sekoita hillosokeri höyryävään seokseen. Keitä miedolla lämmöllä 10 – 15 minuuttia. Sekoita välillä. Anna hillon hieman jäähtyä. Sekoita muutaman kerran.

Kaada hillo puhtaisiin pikkupurkkeihin, sulje ja säilytä jääkaapissa.


Hillosokeripussista löydät tarkan ohjeen!

Teksti, ohjeet ja kuvat: Pirjo Toikkanen

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Hedelmä-rahkamoussea jälkiruoaksi

Pääsiäisenä haluan tarjota jälkiruokana jotain muutakin kuin mämmiä ja pashaa. Meillä kun nuorempi polvi ei ole näihin perinneherkkuihin edes kovin ihastunut. Kehitin jälkiruoan, jossa yhdistyvät pääsiäiseen kuuluva rahka, raikkaat kauden hedelmät ja mantelit. Maistelun perusteella vaikutti siltä, että kokeilu onnistui ja suosio oli taattu.

Annostelin jälkiruoan aika pieniin maljoihin periaatteella "vähän, mutta hyvää". Raikkaus tulee tuoreista hedelmistä, ja pehmeän vaahtomaisen rakenteen rikkovat pohjalle lisätyt mantelipalaset.
Kypsä passionhedelmä on aromikas lisä rahkamoussen päällä ihan sellaisenaan. Tällä kertaa hedelmät kuitenkin kaipasivat pikkuisen makeutta ja maustetta niskaansa, koska ne olivat aavistuksen liian raakoja. Niinpä tuprautin päälle kaneli-tomusokerihunnun.

Piparkakkutaikinasta leivotut lusikat kestivät hyvin ruokailuvälineinä. Koska ne oli leivottu melko tiiviistä taikinasta ja söimme ne lopuksi, palan painikkeeksi sopi kupillinen vahvaa kahvia.
Kypsän passionhedelmän kuori on rypistynyt ja hedelmä tuntuu kokoonsa nähden vielä melko painavalta. Hedelmät kannattaa säilyttää jääkaapissa. Malto on helppo syödä puolitetusta hedelmästä lusikalla.
Syötävä osa koostuu pienistä siemenistä, joita ympäröi mehukas, hyytelömäinen hedelmäliha.

Passionhedelmä sisältää runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä kuituja. Maku muistuttaa hieman vadelmaa ja appelsiinia. Se on täyteläinen ja raikas, vaikka hedelmälihan rakenne saattaa vaikuttaa epäilyttävältä. Minusta passion- eli kärsimyshedelmän aromi on todella hieno. Siinä mielessä nimi ei tässä tapauksessa ole enne.

Hedelmä-rahkamousse
2 dl maitorahkaa
3 rkl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
1 (veri)appelsiini
½ dl karkeasti rouhittuja manteleita tai esim. pistaasipähkinöitä
2 passionhedelmää
Pinnalle
ripaus kaneli-tomusokeriseosta


Siirrä maitorahka suodatinpaperilla vuorattuun kahvinsuodatinsuppiloon valumaan noin tunnin ajaksi. Nestettä irtoaa muutama ruokalusikallinen. Vatkaa rahkan joukkoon sokeri.
Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi toisessa astiassa ja kääntele se rahkaseokseen.
Leikkaa appelsiinista pois kuori valkoisine osineen ja jatka leikkaamalla lohkot irti kalvojen välistä, jolloin saat kalvottomia lohkoja. Pilko nämä noin neljään osaan, ja jaa annosmaljojen pohjille.
Rouhi mieluiten kuoripäälliset mantelit ja ripauta ne appelsiinipalasten päälle. Jaa rahkamousse annosmaljoihin.
Halkaise passionhedelmät ja nostele sisukset pikkulusikalla rahkamoussen pinnalle.
Mittaa tomusokeria ja kanelia teesiivilään noin teelusikallisen verran ja tuprauta seosta annoksiin.
Vinkki: Voit valmistaa rahkamoussen jääkaappiin valmiiksi etukäteen. Voit paloitella myös appelsiinin ja irrottaa passionhedelmälihat pikkukuppeihin jääkaappiin.  Kun kokoat jälkiruoka-annokset juuri ennen tarjoamista, mousse on ehtinyt jähmettyä, hedelmät ovat raikkaat ja mantelit rapeat, kun päästään herkuttelemaan.
Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen


torstai 17. maaliskuuta 2016

Korianteri-sitrusmarinoidut katkaravut

Tämä viikko on nimetty yrttiviikoksi. Minulle vuoden jokainen viikko on yrttiviikko, koska käytän yrttejä jatkuvasti, useimmiten tuoreina, mutta myös pakastettuina ja kuivattuina. Korianteri on yksi monista mieliyrteistäni. Sillä maustoin nyt marinoidut katkaravut. Kirjoitin reseptiin korianterin vaihtoehdoksi lehtipersiljan, koska tiedän, että kaikki eivät pidä korianterin aromista.
Minulle korianteri tuoksuu jo pienestä hipaisusta lumoavasti. Tutustuin korianteriin ja moniin muihinkin yrtteihin kauan sitten Georgiassa, silloisessa Gruusiassa, ja siitä se ikirakkauteni yrtteihin alkoi.

Mielestäni korianterin aromi viittaa anikseen ja appelsiiniin, jos sitä nyt johonkin voi verrata. Metsälude ei ole mielikuvissani, vaikka korianterin kreikankielinen nimi tarkoittaakin ludetta. Katkarapujen marinointiliemen korianteri sinetöi upealla tavalla.

Lehtipersilja puolestaan myötäilee kaikkia makuja. Se on raikastava viherlisä melkein mihin tahansa ja toimii hyvänä kumppanina muille yrteille. Siihen voi yhdistää katkarapujen marinadissa vaikka tuttua tilliä tai ruohosipulia.
Paljon lisätietoja yrteistä: www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Yrtti-sitrusmarinoidut katkaravut ajattelin tarjota pääsiäisen aikaan aterian alkuruokana. Silloin valintani juomaksi on ryhdikäs Trimbachin Riesling Alsacesta.

Yhtä hyvin marinoidut katkaravut sopivat milloin vain iltaruoaksi. Valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Katkaravut sulavat jääkaapissa aivan itsekseen ja samassa paikassa ne myös marinoituvat omia aikojaan.

Yrtti-sitrusmarinoidut katkaravut

400 g katkarapuja
2 sitruunaa
1 appelsiini
puolikas kurkku
1 (mieto tai keskivahva) chili
2 valkosipulinkynttä
1 dl tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria
2 tl juoksevaa hunajaa
½ tl suolaa
½ - 1 dl neitsytoliiviöljyä
Ota pakastetut katkaravut jääkaappiin muutamaksi tunniksi ennen marinointia.
Pese sitrushedelmät huolellisesti ja raasta kevyesti ulointa kuorta. Puserra niistä myös mehut.
Halkaise chili ja poista sisältä kalvot ja siemenet. Hienonna chili veitsellä leikaten.

Halkaise kurkku pitkittäin, koverra sisus pois lusikalla ja viipaloi kurkku.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Leikkaa valitsemasi yrtin lehdet, mutta ei aivan hienoksi silpuksi.
Yhdistä kaikki marinadin ainekset keskenään, ja kaada seos kohmeisten katkarapujen päälle. Kääntele lusikalla sekoitellen.
Siirrä katkaravut maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Tarjoa katkarapujen kanssa paahtoleipää tai tuoretta patonkia ja halutessasi aiolia eli valkosipulilla maustettua majoneesia.

Vinkki:Juhlapöydässä tarjosin yrtti-sitrusmarinoitujen katkarapujen kanssa Momofukun tapaan marinoituja kananmunia. Asettelin ne jääsalaatti-rucolanversopedille ja pyöräytin mukaan avokadopallosia, joille valelin limetin mehua.
Marinoin kananmunat Soppa 365 -ohjeella, joka löytyy täältä. Ohje on niin hyvä, että sitä ei mielestäni tarvitse muunnella mitenkään. http://www.soppa365.fi/resepti/39596/marinoidut-kananmunat-momofukun-tapaan-2/
Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Raikas papaija-mangosalaatti

Nyt on niin paljon kevättä ilmassa, että ihminen kaipaa valoa ja värejä myös ruokaan. Papaija ja mango ovat kauden hedelmiä, turska kauden kala. Näistä aineksista syntyi mielestäni jotain tosi onnistunutta. Jo ulkonäkö piristi, samoin maku. Lautasellinen hyvän mielen ja hyvän olon ruokaa, olkaapa hyvät!

Aloitin salaatista. Reseptini on yksinkertainen.
Mango-papaijasalaatti

1 papaija
1 syöntikypsä mango
1 pieni punasipuli (tai puolikas)
2 – 3 rkl tuoretta, hienonnettua korianteria
¼ - ½ punainen paprika
¼ tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
Puolita papaija, poista siemenet erilleen ja kuori hedelmä. Halkaise mango, poista siemen ja kuoret. Leikkaa molemmat hedelmät kuutioiksi.

Kuori ja hienonna pieni punasipuli tai puolikas isommasta sipulista. Leikkaa kuutioiksi neljännes tai puolikas paprikasta.

Kokoa kaikki aineet kulhoon. Mausta korianterilla, suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset kevyesti kahdella lusikalla nostellen. Jätä salaatti hetkeksi vetäytymään. 
Kalafileiden paistaminen
Maustoin turskafileet molemmin puolin merisuolalla ja mustapippurilla suoraan myllyistä rouhaisten. Kääntelin fileet pankojauhoissa. Kuumensin pannuun oliiviöljyä ja nokareen voita. Kun rasva alkoi kihistä, lisäsin paneroidut kalafileet pannuun, ja annoin niiden paistua kullankeltaisiksi molemmilta puoliltaan.

Eiköhän käydä jo pöytään

Nostin paistuneet kalafileet lautasille ja laitoin vierelle mango-papaijasalaattia. Lisäsin tuoreet korianterinoksat ja muutamia limetin lohkoja. Uskokaa tai älkää, mutta punasipuli, paprika, korianteri ja ripaus suolaa ja pippuria sopi hedelmälohkoille täydellisesti! Salaatti maistui kalan kaverina, mutta tämä olisi loistopari myös siipikarjanlihalle, papupihveille tai mille tahansa grillatulle lihalle.
Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen (Henkilökuva: Laura Riihelä)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kasvikset ja karitsanpotkat kerralla uuniin

Ei viulu, ei kruunu, vaan karitsanpotkat on minun valintani pääsiäispöydän lammasosuudeksi tänä vuonna. Olkoonkin niin, että karitsanviulu tai karitsankyljysrivi kruunuksi pyöräytettynä näyttää kovin juhlavalta. ”Kaikki kerralla uuniin” -ruokalaji vaan on niin kätevä, helppo ja herkullinen. Potkat saavat hautua uunissa pitkään yhdessä kasvisten kanssa, ja muiden tarjottavien valmisteluun ja pöydän kattamiseen jää mukavasti aikaa.
Olen kokeillut ohjeen ja kuvannutkin sen pikaisesti kännykkäkameralla. Yllä näkyvässä kuvassa potkat ja kasvikset on otettu juuri uunista ulos. Koemaistamisen perusteella uskallan vilpittömästi suositella ruokaa. Liha hautuu ihanan mureaksi, suussa sulavaksi. Kasviksista ruoka saa runsaita makuja ja mehevyyttä, ja kanelitangoista irtoaa uunissa lämmintä aromia.
 Tässä kuvassa kasvikset ja karitsanpotkat ovat vasta menossa uuniin.
Meillä uunikasviksia ja karitsanpotkia täydensivät höyrykattilassa kypsennetyt perunat sekä parsa- ja kukkakaalien nuput. Jälkimmäiset lisäsin perunoiden päälle noin viideksi minuutiksi. Palsternakka-perunasose tai sitruunarisotto kävisi varmasti myös, samoin bataatti- tai erilaiset juurespyreet tai -lohkot.
Ravintola-annoksissa jokaiselle ruokailijalle varataan yksi karitsanpotka. Monen ruokalajin aterialla se kotioloissa on kyllä aika paljon, varsinkin jos mukana on myös lapsia, mutta jokainen päättäköön potkien määrän itse. 
Tälle karitsa-kasvisruoalle aion varata juomaksi syrah-rypäleistä, tanniinista punaviiniä. Se voi olla esimerkiksi makean kirsikkainen, lämmin, australialainen Plan B Shiraz tai kypsän karpaloinen, hieman lakritsinen Jaboulet Parallèle 45 2013 Ranskan Rhônesta.
Kasvikset ja karitsanpotkat uunipannussa
7 – 8 karitsanpotkaa
2 – 3 rkl (sitruuna)rypsiöljyä
2 tl suolaa
½ - 1 tl rouhittua mustapippuria
Lisäksi
2 - 3 kanelitankoa
3 punasipulia
4 – 5 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa
¼ - ½ juuriselleriä
(1 juuripersilja tai mustajuuri)
1 tlk (400 g) säilyketomaatteja
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 (luomu)appelsiinin kuori karkeana raasteena
+ puserrettu mehu
1 rkl tummaa (muscovado)sokeria
tuoreita mintun, rosmariinin tai timjamin oksia
pannun huuhteluliemi (+ punaviiniä)


Ota karitsanpotkat huoneenlämpöön 1 – 2 tuntia ennen paistamista. Käsittele sillä välin kasvikset.
Kuori ja lohko punasipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele juurekset. Puolita kirsikkatomaatit. Raasta pestystä appelsiinista karkeaa kuoriraastetta ja puserra hedelmästä mehu.
Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä ja paista potkiin hyvä väri kauttaaltaan. Lisää pannuun vain muutama potka kerrallaan, jotta saat ne käännellyiksi.
Hiero lihojen pintaan suolaa ja pippuria.
Lado kasvikset uunipannuun. Lisää kanelitangot ja appelsiinikuoriraaste sekä sokeri. Lisää karitsanpotkat painaen niitä hieman kasvisten sekaan. Kaada joukkoon tomaattimurska. Siirtele aineksia sekaisin kahden lusikan avulla.
Kiehauta paistinpannussa huuhteluliemenä tilkka vettä, jonka pyöräytät tomaattimurskatölkin kautta, jotta tölkki tulee huuhdotuksi.  Lisää halutessasi myös punaviiniä. Kaikkiaan lientä tarvitsee olla noin 2 dl. Kaada liemet uunipannuun. Lisää joukkoon myös appelsiinin mehu.
Asettele ainesten lomaan tuoreyrttien oksia. Kypsennä kasvis-karitsapannua 150-asteisessa uunissa noin kaksi ja puoli tuntia. Lisää ruoan päälle ennen tarjoamista tuoreita yrttien oksia. Tarjoa lisänä myös raikasta tuoresalaattia.

Pääsiäisaterian karitsanpotkat ja kasvikset yläkuvassa menossa uuniin 27.3.2016 - ja alakuvassa reilun 4 tunnin uunikypsennyksen jälkeen. Maustoin potkat tällä kertaa myös Ras el Hanout -mausteseoksella, yrttinä timjamia.




Teksti, kuvat ja ohje: Pirjo Toikkanen

torstai 10. maaliskuuta 2016

Maa-artisokkaa sapaksina ja valkosipulidippi

Kotimaisen maa-artisokan satokausi ajoittuu syyskuusta aina kevättalveen saakka. Sosekeiton sijaan halusin tehdä niistä tällä kertaa jotain muuta. Paahdoin suloiset maa-artisokat lohkoiksi paloiteltuina uunissa, ja söimme niitä valkosipulikastikkeeseen dipaten. Hyvää tapasruokaa! Ja suomalaisista aineksisista tehtynähän tämän suupalan nimi kuuluu: sapas.


Maa-artisokka on ohutkuorinen, vaaleamaltoinen mukula, joka maistuu makealta, pähkinäiseltä ja aavistuksen savulta. Mukuloissa on inuliinia, joka hajoaa elimistössä fruktoosiksi ja ravintokuiduksi. Tämän vuoksi maa-artisokkaa on suositeltu erityisesti myös diabeetikoille.


Maa-artisokalla ja latva-artisokalla ei ole muuta tekemistä keskenään kuin se, että näiden kahden kasviksen maut muistuttavat jonkin verran toisiaan. Maa-artisokka on sukua auringonkukalle, ja latva-artisokka on ohdakekasvi. Keltaiset maa-artisokan kukkaset ovat itsellenikin tuttuja omalta kasvimaaltani. Keltaiset kukat muistuttavat auringonkukkaa, joskaan ne eivät ole yhtä loistokkaita ja kookkaita, pikemmin vaatimattoman arkisia.


Raakana maa-artisokka maistuu rouskuvan rapealta, kuin vesikastanjalta. Keitettäessä maa-artisokat kypsyvät nopeammin kuin perunat. Ne ovat herkullista sosekeittona, johon voi yhdistää myös palsternakkaa. Nuorina mukulat ovat sileäpintaisia ja pyöreähköjä, helposti kuorittavia tai puhtaiksi harjattavia.

Kokeile uunipaahdettuja maa-artisokkia. Kotikokkaajien vanha viisaus kuuluu: uunissa paahdettuna kaikki on parempaa!
Uunipaahdetut maa-artisokat
1 kg maa-artisokkia
2 – 3 rkl rypsiöljyä
2 tl (karkeaa) suolaa
1 tl korianterinsiemeniä (tai paprikajauhetta)


Harjaa maa-artisokat huolellisesti juuresharjalla. Poista mahdolliset vioittuneet kohdat ja leikkaa tarvittaessa mukuloita niin, että saat maa-artisokat täysin puhtaiksi. Ne on tarkoitus syödä kuorineen.
Leikkaa artisokat lohkoiksi ja siirrä kulhoon. Mittaa mukaan öljy ja kääntele lohkoja niin, että öljy levittyy tasaisesti kaikkialle.
Mittaa suola ja korianterinsiemenet huhmareeseen ja hiero ainekset sekaisin tasaiseksi seokseksi. Mausta artisokkalohkot korianterisuolalla ja siirrä leivinpaperin päälle pellille.
Paahda artisokkalohkoja 200-asteisessa uunissa 20 - 30 minuuttia. Kevättalven maa-artisokat saattavat viedä 40 minuuttiakin, kun taas syksyllä maa-artisokat kypsyvät nopeasti. Tarjoa dippikastikkeen kanssa.
Valkosipulinen dippikastike
2 kokonaista valkosipulia (ei kovin suuria)
1 rkl rypsiöljyä
1/3 tl suolaa
1 tl hunajaa
1 – 2 dl ranskankermaa
Kypsennä kokonaisia valkosipuleita 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Laita ne uuniin samaan aikaan maa-artisokkien kanssa. Uunissa paahtaen valkosipuli lauhtuu miellyttävän pehmeänmakuiseksi.
Kuori valkosipulit niin, että puserrat pehmeät kynsien sisukset kulhoon. Painele haarukalla tasaiseksi soseeksi ja sekoita joukkoon öljy, suola ja hunaja sekä ranskankerma. Säädä ranskankerman määrä sen mukaan, paljonko ja kuinka vahvaa dippikastikketta haluat. Tarkista maku.
Tarjoa uunissa paahdetut maa-artisokkalohkot dippikastikkeen kanssa sormiruokana. Cocktailtikkujen avulla syöminen onnistuu, kun palaset ovat hieman jäähtyneet. Heti uunista otettuina maa-artisokat ovat todella kuumia, joten tulikuumina ne kannattaa syödä veitsellä ja haarukalla, ettei polta suutansa.
Hyvää ruokahalua! Meillä nämä maistuivat paremmin aikuisille kuin pienelle lapselle, mutta lapsi oli kyllä mukana kokkaamassa.
Lisätietoja maa-artisokasta tulossa osoitteeseen. www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu
Teksti, kuvat ja ruokaohjeet: Pirjo Toikkanen

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Selleripaistikkaat

Hoi kaikki sellerin ystävät, ja meitähän on monta! Lupailin jatkoa mukulasellerin käyttövinkeille, ja tässä se kertomukseni jatko-osa nyt tulee. Kuten mainitsinkin, hankin viime viikolla suuria, kokonaisia juurisellereitä. Osasta tein ihanaa selleri-omenagratiinia, ja tänään olivat vuorossa kokonaisina kypsennetyt uunisellerit. Voi pojat, että tuli hyvää!


Leikkasin sellereistä pois hienot ”hatut”, joihin sellerit olivat koristeellisen taidokkaasti kietoneet limittäin ja lomittain sivujuuriaan, kukin omalla tavallaan. Kantaosista veistin pois pienet siivut, jotta sellerit pysyivät tukevasti pystyssä.

Asetin juurikkaat uunivuokaan karkean suolan päälle. Valutin pintaan hieman rypsiöljyä ja ripautin suolaa. Olin muuten käyttänyt samaa karkeaa suolaa jo aiemminkin kokonaisten uunikasvisten alustana.
Sellerit saivat lämmitellä 200-asteisen uunin alaritilällä vuoassaan kaikessa rauhassa 2 tuntia ja 15 minuuttia. Oh-hoh, kuinka herkullisilta ne näyttivätkään, kasvispaisteilta suorastaan!

Irrotin paistikkaista lihaisat sisukset greippiveitsen avulla ja siirsin nämä syvälle lautaselle. Tipautin nokareet voita kuumiin sellerikuppeihin, joihin olin jättänyt syötävää osaa seinämille. Sisukset pilkoin karkeaksi murskaksi. Kääntelin joukkoon pienen määrän sinihomejuuston nokareita, muutaman lusikallisen maustettua ranskankermaa (ks. mausteet seuraavassa kappaleessa) ja hienonnettua tuoretta timjamia. Nostelin täytteen sellerikuppeihin.

Selleripaistikkaat saivat pöydässä lisättäväksi, mehevöittäväksi kastikkeekseen ranskankermaa, johon sekoitin raastettua omenaa, piparjuurta, suolaa ja mustapippuria. Ja sitten herkuttelemaan kuin uuniperunalla ikään! Omena-piparjuuri-ranskankermaa, juustolohkareita ja timjamia sai lisäillä kukin makunsa mukaan ja vähin erin. Raikasteeksi varasin lautasille omenalohkoja.


Jaoimme paistikkaat niin, että yhdestä selleristä riitti kahdelle, koska nämä juurikkaat olivat todella suuria. Tuoreiden vihannesten lisäksi kannoimme pöytään miesväen paistamat pienet porsaanfileeleikkeet, joissa maistui dijonin kokojyväsinappi sitruuna-öljyn, suolan ja pippurin lisäksi. Leikkeiden pinnalla oli kevyt panerointi.
Ellet ole allerginen sellerille, suosittelen kokeilemaan. Uunissa haudutetun sellerin maku ei ole lainkaan voimakas, pikemminkin hyvin maltillinen ja hienostunut.

Taustatietoa juuriselleristä osoitteesta www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Teksti, kuvat ja selleripaistikas-ohje: Pirjo Toikkanen

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Keväisiä versoja ja siika-ceviche

Ceviche on ruoka, jota aika ajoin tekee mieli, koska se on niin raikasta ja helppo valmistaa. Sain kauan sitten haastattelemaltani perulaiskokilta ohjeet cevicheen ja tiikerinmaitoon, ja niitä olen noudattanut. Kun kaupassa kohdalle osui kvinoaa ruukkuun kasvatettuina versoina, oli selvää, mitä ruokaa viikonvaihteessa tekisin.

Paras ceviche syntyy mielestäni siiasta. Kysehän on limetin mehulla kypsytettävästä kalasta, josta graavikaloihin tottuneen suomalaisen on helppo pitää. Suomalaisista merikaloista tähän ruokalajiin sopivat siian lisäksi ahven, kuha ja kampela, ja lohikin käy.
Ceviche tai chebiche, kuinka vain, on yli 2000 vuotta vanha, perinteinen perulainen ruoka. Andien inkat söivät päiväntuoretta kalaa jo kauan sitten, vaikka rannikolle on matkaa 200 – 300 km. Postimiehet (chasquis) hoitivat tuorekuljetuksen kalakorit selässään niin, että kukin juoksi vuorollaan noin 20 kilometrin matkan. Näin inkojen ylhäisö sai tuoreina niin merenantimet kuin uutisetkin. Kalat säilyivät jäitten seassa merilevään käärittyinä.
Varhaisin ceviche sisälsi kalaa, merilevää ja suolaa kyytipoikanaan maissia ja perunaa. Kun espanjalaiset tulivat Peruun vajaa 500 vuotta sitten, liitettiin aineluetteloon sitruuna ja limetti. Kalaa myös säilöttiin sitrushedelmien avulla.
Cevichen tarjoaminen
Ceviche on mainio alkupala tai kevyt pääruoka. Itse ajattelin, että voisin tehdä cevicheä seuraavan kerran jo pääsiäisenä, pitkäperjantain kalapöytään. Kokeile sinäkin!
Cevichen seurana maistuvat keitetyt tai höyrykypsennetyt perunat, bataatti ja maissi. Tuore korianteri, paperinohuet punasipulin viipaleet, avokado, salaattien lehdet ja erilaiset versot sekä paahtoleipä kuuluvat kokonaisuuteen.
Kvinoan versot
Kvinoa on villinnyt vaihtelunhaluisia kansalaisia eri puolilla maailmaa jo niin kauan, että kvinoaa ei enää riitä tai se on liian kallista niille, jotka sitä proteiinin tarpeeseen ja viljakseen alun perin ovat tarvinneet ja tarvitsisivat edelleenkin. Onneksi kvinoaa viljellään nykyään myös Suomessa. Kannattaa valita kotimaassa kasvatettua. Ravintopitoiset, keitettävät kvinoan siemenet ovat tuttuja useimmille, mutta nyt löytyy myös kvinoan versoja ruukkuvihanneksena.
DeliVerden Liisa Lindroth kertoi saaneensa kvinoan siemeniä Rainingon luomutilalta Liedosta. Siellä kasvaa luomukvinoaa suomalaiskauppoihin. Lindrothin puutarhalla alettiin kasvattaa kvinoan versoja. Maussa tunnistan mantelisuutta, mutta ulkonäkö tuo mieleen jauhosavikan.

Ravinteikkaita kvinoan versoja voi käyttää babypinaatin tavoin smoothieen tai syödä sellaisenaan salaateissa.
Cevichen lisäkkeeksi kvinoan versot sopivat minusta hyvin, ja täydensin niitä versoseoksella, jossa on paksoita, japanin sinappia eli mizunaa ja sangoa (Mimis, Kotipellon puutarha kasvattaa ja pakkaa näitä.) Koska ceviche on raikkaan hapokasta, lisäsin lautasille myös avokadoa pehmentämään makukokonaisuutta.
Juomasuositus

Paras juoma ceviche-aterialle on raikas vesi ja viineistä mineraalinen Sauvignon Blanc, jossa maistuu ja tuoksuu ensin meri, vähitellen yrtit ja sitruuna, vihreä omena ja lopuksi viileä savi. Sancerren ja Pouilly-Fumén viineistä ei voi olla pitämättä tässäkin yhteydessä, mutta Etelä-Amerikasta, lähempää tämän aterian synnyinsijoja löytyy monta loistavaa vaihtoehtoa vaikkapa chileläisistä valkoviineistä.

Ceviche
400 g (nahallisia) siika-, kuha- tai ahvenfileitä
1 tl merisuolaa
2 valkosipulinkynttä
½ - 1 punainen, keskivahva chili
1 punainen paprika
1 – 2 lehtisellerin vartta
¼ tl rouhittua mustapippuria myllystä
muutamia korianterin oksia
3 limetin mehu


Poista kalafileistä ruodot. Leikkaa fileet nahkaa vasten ohuiksi viipaleiksi.
Mittaa laakeaan astiaan suola, kuoritut, hienonnetut valkosipulinkynnet, hienonnettu chili ja paprika sekä varsiselleri. Lisää pippuri ja korianteri ja sekoita hyvin. Kääntele joukkoon kalaviipaleet.

Anna kalojen maustua jääkaapissa puoli tuntia. Puserra limeteistä mehut ja sekoita ne ainesten joukkoon. Limetin mehun ja muiden ainesten tulee lähestulkoon peittää kalapalat. Anna ruoan tekeytyä jääkaapissa kolme tuntia tai yön yli. Ennen tarjoilua valuta neste pois, ja lisää se ”tiikerinmaitoon”, jonka ohje on alla.
 
Tiikerinmaito

3 - 4 dl hyvää kalalientä
pala (10 g) tuoretta inkivääriä
1 lehtisellerin varsi
tuoreen korianterin oksia
noin 1 rkl Maizena vaaleaa kastikesuurustetta


Kokoa ainekset kattilaan: inkivääri raastettuna ja lehtiselleri viipaloituna. Keitä lientä kokoon niin, että nestettä on jäljellä runsas puolet. Suurusta lopuksi. Siivilöi liemi ja jäähdytä. Lisää tähän ohueen kastikkeeseen ennen tarjoilua nestettä, joka on valunut ceviche-astiaan. Tarkista maku.
Ceviche-aterialla tiikerinmaitoon kastetaan paahdettua leipää, ja siihen pyöräytetään myös perunaa ja bataattia.


Annostelin cevichen lautasille rengasmuotin avulla.
Huom.
Ceviche on levinnyt Perusta koko Etelä-Amerikkaan, ja siitä on lukuisia versioita. Minun ceviche- ja tiikerinmaito-ohjeeni ovat perulaiselta kokilta, joka oli vuosia sitten käymässä Suomessa. Myös Leche de Tigre eli tiikerinmaito voi olla monenlaista. Perusssa on ravintoloita, jotka ovat erikoistuneet myymään vain tätä lemmen nostatukseen tarkoitettua lientä. Joskus tiikerinmaito tehdään niin, että kalafileet, varsiselleri, chili, sipuli, suola, vesi ja sokeri sekä limettien ja sitruunan mehut soseutetaan tehosekoittimessa jääpalojen kanssa ja siivilöidään.
Teksti, kuvat ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Mukulasellerit gratiiniksi


Selleri jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Tarkoitan nyt nimenomaan mukula- eli juuriselleriä. Tietääkseni lehtiselleristä sen sijaan useimmat pitävät. Minua juuriselleri kiehtoo jo jämerän ulkonäkönsä takia, ja sen tuoksu vaikkapa lihakeittoa keitettäessä on vastustamaton.

Monesti juuriselleri kasvattaa sivujuuria, jotka kietoutuvat hauskasti mukulan ympärille. Selleri näyttää muhkuraiselta, joidenkin mielestä rumilukselta. Olen kasvattanut selleriä kasvimaalla, ja mukula varsineen ja lehdistöineen on tullut tutuksi varsinkin hienona liemiaineksena.

Nyt mielessäni väikkyi kookas uunipaistikas, mutta päädyin kuitenkin pilkkomaan mahtijuureksen neljään osaan. Pitkään varastoitu selleri vaikutti näin kevättalvella jo aika kuivalta. Siivutin kuoritut lohkot paperinohuiksi viipaleiksi mandoliinilla. Paistikkaasta saatte tietää pian lisää, koska viileäkaapin juureslaatikossa minulla mötköttää kokonaista kolme suurta selleriä odottamassa uuniin pääsyä ja ”Kokeillen keittiössä” -hetkeä.

Usein, lähes aina juuriselleri päätyy suomalaiskodeissa kattilaan ja liemien mausteeksi. Joskus sitä tulee lisätyksi uunissa paahdettavien juureslohkojen sekaan. Joulukautena suosittuun Waldorfin salaattiin selleri kuuluu joko juureksena tai lehtisellerinä yhdessä omenan, saksanpähkinöiden ja ranskankermalla tai jogurtilla täydennetyn majoneesin kanssa.
Selleriuuniruokaani valitsin juurisellerin pariksi omenan. Vaikka selleri oli jo pitkään varastoitua, lopputulos oli ihanan mehevää, kun ripottelin mukaan ilmavaa, vastaraastettua juustoa ja valutin joukkoon ruokakermaa, jonka olin maustanut muskotilla ja neilikalla suolan lisäksi.

Rapea pinta syntyi kevyesti makeutetusta saksanpähkinä-korppujauhoseoksesta. Amerikkalaiset valmistavat joskus vähän samantapaista selleriruokaa kiitospäivänä kalkkunan kaveriksi.
Suosittelen kokeilemaan gratinoitua selleri-omenapaistosta! Sen lisäkkeeksi sopivat monenlaiset liha- tai palkokasviruoat, kaloista esimerkiksi hauki. Ja ole kuulolla – isoista sellerin möhkäleistä syntyy lähiaikoina vielä jotain muutakin tosi hyvää!
Lisätietoja juuriselleristä osoitteessa: www.rouvakasvis.fi / Kasviskoulu

Gratinoitu selleri-omenapaistos
1 iso juuriselleri (kuorineen noin 750 g)
2 isoa omenaa (noin 450 g, esim. Golden Delicious)
125 g gruyère-juustoa
3 dl ruokakermaa
1 tl suolaa
ripaus jauhettua muskottia
ripaus jauhettua neilikkaa
1 rkl voita tai margariinia
Pinnalle
1 pussillinen (70 g) saksanpähkinöitä
1 ½ dl korppujauhoa
1 rkl tummaa (muscovado)sokeria


Kuori selleri, halkaise ja leikkaa vielä puoliskot kahtia. Leikkaa niin ohuiksi viipaleiksi kuin mahdollista. Parhaiten tämä onnistuu mandoliini-vihannesleikkurilla.
Leikkaa huuhdotut omenat neljään osaan. Poista kannat ja siemenkodat. Leikkaa hieman paksummiksi viipaleiksi kuin sellerit.

Raasta kova juusto ilmavaksi, ohueksi raasteeksi.

Voitele melko laakea uunivuoka. Vatkaa kerman joukkoon suola, muskotti ja neilikka. Ripaus muskottia ja neilikkaa tarkoittaa, että maustetta tulee vähemmän kuin ¼ tl. Murskaa pähkinät terävällä veitsellä leikaten. Sekoita pähkinämurskaan korppujauho ja sokeri.
Lado puolet omenaviipaleista tasaisesti vuokaan. Ripota päälle melko paksu kerros juustoraastetta. Lisää vuokaan puolet selleriviipaleista ja jälleen raastettua juustoa. Lisää loput omena- ja loput selleriviipaleet sekä jäljellä oleva juustoraaste.

Kaada vuokaan maustettu ruokakerma tasaisesti. Ripottele ruoan pintaan pähkinä-korppujauho-sokeriseos.
Kypsennä selleri-omenavuokaa 200-asteisessa uunissa 1 tunti ja 15 minuuttia. Siirrä vuoka tarvittaessa paiston aikana uunin keskiritilätasolta alemmaksi, jos pinta alkaa ruskistua liiaksi.

Sellerigratiini maistuu hyvin kasvis-, vaikkapa papu- tai hernepihvien kanssa. Sen seuraan sopivat loistavasti myös kalkkunaruoat, broileri tai vaikka porsaankyljykset tai lihapullat.
Meillä gratinoitua selleri-omenapaistosta syötiin hyvällä ruokahalulla kalkkunanlihasta paistettujen ns. minuuttipihvien kanssa. Kuvan annoksessa etualalla selleri-omenagratiinia, taustalla sitruuna-öljy-inkiväärimarinoitu, paistettu kalkkunaleike. Paistamisen loppuvaiheessa lisäsin pannuun kypsymään purjoviipaleita ja omenalohkoja. Timjami sopii hyvin sellerin ja omenan mausteeksi.
Juomaksi valikoitui eteläafrikkalainen punaviini Nederburg Edelrood, joka voimakkaan ryhdikkäänä ja mausteisena, mutta kuitenkin mehevän hilloisena täydensi ruoan makumaailman.
Ruokakermana käytin uutuutta, 15 rasvaprosentin, kaurapohjaista Planti-ruoanlaittotuotetta, jota olin kokeillut jo aiemminkin. Tuote on maidoton ja laktoositon, pääraaka-aineina vesi ja kaurahiutaleet sekä rypsiöljy. Valmistusmaa on Suomi. Tässä ruoassa käytin lisäksi pitkään, yli 3 kk kypsytettyä juustoa, joten lopputulos on siltäkin osin laktoositon.

Teksti, kuvat ja gratiiniohje: Pirjo Toikkanen